Iisan juoksua alkamista ootellessa piti lähtä vielä käymään fasaanihelvetissä. Tavoitteena oli, ei enempää eikä vähempää ku pudotus tiedotukselta. Soitto Happosen Antille Villisorsaan www.villisorsa.fi lintutilanteesta ja lähtö oli sillä selvä. Paikalle saapu myös Antin poika Jussi koiransa kans, seurakaveri Jussi ja Pessi sekä Pasi koirasa kans.

Päivä alko muutaman linnun maaston laskulla tarhasta. Hyväkuntoisia lintuja, pitkät pyrstöt ja kaikki. Ja semmonen tarha että pystyvät opettelemaan lentämisen. Ja hyvin tuntu ilma siipien alle tarttuvan.

Iisalla ensimmäinen hakuerä oli tyhjää. Iisaa kummaksutti maassa oleva lumi ja niinpä maajäljet kiinnosti poikkeuksellisen paljon. Toinenkin erä oli tyhjää, lintuja ei vain löytyny kovasta yrityksestä huolimatta.

 

Välillä pidettiin mökillä pieni kahvittelutauko ja hommaa jatkettiin. Jussi haki Pessille tiedotuksen ja riistatyön ja lopetti onnistumiseen homman. Pasin koira pääsi näyttämään kykyjään ja hetken päästä Pasilla oliki lapanen pystyssä seisonnan merkiksi. Koira ajoi luvasta kukon lentoon ja siitä riitti riemua. Kukko nimittäin meinasi tulla porukan silmille ja väänsi itsensä hätäisesti toiseen suuntaan. Hieno siitä ois ollu kukko pudottaa mutta Pasilta ei ollu pudotuslupaa.

Sitte oliki taas Iisan vuoro. Ja kohtapa kuulu räpistely kun Iisa yritti lintua kuusten alla tavoittaa. Käskystä Iisa pysähty ja kukko pääsi jatkamaan matkaasa pahasti rääkäisten ja pahasti säikähtäneenä.

Seuraavaksi lähettiinki Antin kans erilleen toisista, lintuja piti löytää. Antti kertoi että parvi on pyöriny alueella ja jossaki se piileskeli. Iisa sai hakea ihan kyllikseen. Eikä lumi haitanu menoa muuta ku satunnaisten maajälkien kanssa. Kovasti oli jälkiä lumella ja ne Iisaa kiinnosti. Metästä tielle tullessa Iisaa ei kuulunu eikä näkyny joten ettimään sitä piti rueta. Ja samassa nähtiin Iisan seisovan meitä kohti. Siinä ukkeli haki sopivaa ampumahollia liukkaalla tiellä ja kukko lähti liikenteeseen ja lentoon. Ja ukkelilta tuplapummi vielä siihen. Iisa katteli nätisti paikoiltaan toimitusta sen näköisenä että oishan se hyvä ne linnut alas saaha, menee seisonnat muuten hukkaan.

Ja Iisa uudelleen hakuun. Hajuja oli ja jälkiä, Iisa haki eikä lintuja löytyny. Iisalla alko olla tunti yhtämittasta hakua takana kun saavuttiin pihapiiriin. Antti arveli että katotaan vielä tarhan takana oleva mettä. Iisa mallaili tarhalta tuleville hajuille seisontaa ja hienosti merkistä Iisa tuli tarhan lähettyviltä pois. Ja eikun uudelleen hakuun.

Kohta Iisa oliki paikoillaan ja töppöstä toiseen eteen ja lähemmäs tarkistamaan mikä tilanne on. Iisa purki seisonnan ja lähti hakuun tuulen alle. Sen verran Iisan käytös askarrutti mieltä että seurattava se koiraa oli peitteisen maaston vuoksi. Ja jälkiä myöten oli helppo seurata. Hetken päästä Iisa löytyi mallailemasta seisontaa, ei ihan ollut kiinteä ja jännittynyt kuten Iisalla ruukaa olla. Iisa tarkenteli hieman ja kiinteytti seisonnan. Ei siinä vaiheessa enää tullut mieleenkää rueta tiedotuksia kokeilemaan. Iisa ajoi avanssista kukon mallikkaasti lentoon. Ja ukkeli liukastui samassa rytäkässä selälleen. Haulikko tosin ehti nousta ja risukossa selällään ampuen kukon lento katkesi. Ja Iisa oli nätisti paikoillaan. Kyllä Anttia ja ukkelia nauratti, harvoimpa sitä tulee makuuasennosta selällään maaten lintua ammuttua. Siinä sitä meniki sitte ku kokeili konkoilla ylös ja samalla  pitää koiran hallinnassa. Eihän siinä muuta voinu ku Iisalle noutoluvan antaa. Ja Iisahan lähti ja sen seurauksena lintu nousi oksalle. Samassa paukkui ukkelin haulikko ja lintu alas ja saman tien Iisan suuhun. Iisa toiki ukkelille kanan ja luovutti hienosti istuen. Mutta kukkoha se oli mitä ensin tuli ammuttua. Eipä siinä auttanu ku Iisa uudelleen noutoon. Ja samassa kukko viiletti juosten karkuun. Iisan nouto keskeytettiin ja ukkeli päätti lopettaa linnun ampumalla kun samassa ryteikössä juoksi ja pörisi muitakin lintuja jatkuvasti. Ja laukauksen jälkeen kukko lentoon. Kyllä siinä tuli manattua kukon sitkeyttä. Samassa ukkelin huomion kiinnitti sivulla makaava lintu. Siinähä se kukko oliki. Ukkeli oli siis ampunut vielä kolmattaki lintua tilanteen kiihkeyessä. Ja ei ku Iisa noutoon. Hieman meinasi tyttö poltella vielä elävien lintujen perään mutta käskystä Iisa suoritti mallikkaan noudon kukolla.

Lintuja suolistaessa Antin kans kehuttiin kilpaa Iisan toimintaa. Sehän oli hyvin viisaasti lähestyny parvea,koukannu tuulen alle, tarkenteli sopivasti ja seisoi. Sekä avansseerasi mallikkaasti. Ainuastaan ukkeli oli kiihyksissään puottanu vielä kananki.Ja ampunu sitä kolmatta lintua jota oli haavakoksi luullu.

Se haavakkohan piti sieltä vielä koittaa saaha pois. Niinpä Iisa hakuun. Ja samassa oli Iisalla seisonta kuusirykelmän sekaan. Ukkeli palaili takaisin ja pilli soi. Ja Iisa tuli hakemaan. Iisan tiedotus päättyi uuteen seisontaan josta tällä kertaa kukko ehtiki juosta alta pois. Ja Iisan haku muuttui jälitykseksi. Loppujen lopuksi 20 metriä lintua jäljitettyä Iisa seiso uudelleen ja samassa liikkui kukko sekä kana. Linnut lähti lentoon eikä edes ammuttu.. Iisa katseli lintujen lentoa tyynenä. Siinä tehtiin päätös laskeutua tielle ja suunnistaa pihaan ja autolle. Mutta eihän siitä mitään tullu. Hetimiten tiellä Iisa nappasi uuen seisonnan. Siinä vaiheessa pääsi noijukki että jatkuvastikko tuo nyt seisoo. Siinä sitä sitte Antin kans muutettiin kulkusuunta päinvastaseksi ja parin kymmenen metrin päässä Ukkeli pillitti Iisan luokse. Hetken seisottuaan Iisa nosti hölmönä päätään ja tuli ukkelin luo. Iisa ilmaisi että äkkiä avuksi ja lähti viemään Ukkelia. Tiedotus päättyi seisontaan ja komeaan sellaiseen. Ukkeli antoi avanssin ja Iisa ei liikahtanutkaan. Samassa kukko lähti juoksemaan ja ukkelin kiertäessä sopivaan ampumapaikkaan kukko päätti siivittää. Ja silloin paukkui. Hetkisen tiellä piiputtelun jälkeen Iisa sai noutoluvan ja yritti uudelleen seisoa kukkoa. Uutta noutokomentoa ja Iisa toi kukon ja luovutti istuen. Kyllä lämmitti mieltä. Ja lämmitystä lisäsi se että kukko oli samainen joka oli jäänyt haavakoksi. Oli verennyt makuupaikkansa ja jäljet paljastivat mistä kukko oli paikalle tullut. Ja viimeisen päälle komea kukko olikin kyseessä.

 

Siinä autolle palatessa Antin kanssa kerrattiin tilanteita ja kehuttiin koiraa oivasta toiminnasta. Ja ukkeli kiitteli Anttia hyvistä linnuista ja tavotteitten täyttymisestä. Kyllä ukkelilla on hyvä metästyskoira, ei siitä pääse yli eikä ympäri!!

Ja onnistuneen tiedotuksen ja pudotuksen myötä Iisa jää nyt odottelemaan juoksua tulevaksi. Ja opettamaan Mallalle niin hyviä ku huonojaki tapoja.

Niin se vain on viikko vierähtäny uuen tulokkaan kans. Malla on erittäin rauhallinen ja oppivaisen oloinen. 3 ensimmäistä yötä meni ukkelin kainalossa lattialla nukkuessa. Toisena yönä Malla heräsi kertaalleen ja käytiin ulkona tarpeilla, seuraava yö menikin kokonaan unten mailla. Sen jälkeen Malla onkin nukkunut Iisan seurana sängyn vieressä petillään. Aluksi oli toki vaikeuksia asettua mutta Iisan viereen Malla köllähtää mielellään. Eikä tarpeillekkaan ole tarvinnut lähteä kuin yhtenä yönä. Iltaisin kun vaan malttaa vetkuttaa koirien nukahtamista niin hyvinhän se yön nukuttaa.

Jo alusta pitäen Malla osoitti istumisen lahjoja. Mikäli Malla ei saanut ruokaa tms muuta erittäin mielenkiintoista, tyttö pisti takapuolen kenttään. Eihän siihen muuta tarvinnut kuin liittää istu –sana!! Ja sama ulos menossa ja sisälle tulossa, varsinkin viimeisessä homma toimii Mallalla kuin itsestään. Ovi ei aukea ennen kuin istutaan. Ja sisälle päästyä ei talutin lähde kaulasta ennen kuin eteisessä sievästi istutaan ja ootellaan.

Iisa tulee Mallan kanssa loistavasti toimeen ja Malla Iisan. Iisalla riittää vielä lapsekkuutta pelata pienemmän kanssa. Ja Mallahan pennun innolla jaksaa. Siinä vaiheessa kun Iisalle riittää riehuminen, kuulu matala murahdus tai muuten Iisa lopettaa leikin. Mitään isompaa rähähdystä ei ole kuulunut.

Kuvassa parhaat kaverukset

Luoksetuloa piti pillillä kokeilla myös. Ja kas kummaa, ääni olikin niin kiinnostava että sitähän piti tulla katsomaan ja ihan eteen istahtaa. Ja tottakai myös Iisa istu edessä. Ja näkyy myös Malla tulevan pillistä luokse vaikka on kengän tahi jonkun muun kantaminen sillä hetkellä aiheena. Ja siitäkös se ukkeli vasta kehut antaaki!!

Malla on myös hiljolleen totutellut autokyytiin, äiskän sylissä tosin kun on käyty esittäytymässä molempien työpaikalla. Mutta ensi viikolla Malla sitten pääsee Iisan kanssa auton peräosaan matkustamaan, ajellaan ihan asioikseen kylillä ja maanteillä.

Onpa kyseessä ollut kotiväki tai vieraat, Malla on hurmannut kaikki rauhallisuuellaan ja ulkonäöllään, vaikka vielä pikkuinen pentu onkin. Ja samansuuntaista on kaikista Mallan sisaruksista kuulunut, kaikilla on rauhallisuuden lisäksi oppimisen lahja hyvin esillä.

Ja välillä pitää ladata akkuja että jaksaa riehkasta, roikkua toisen naamassa ja näykkiä sopivasti.

Parempia kuviaki pitää laitella kuhan sattuu kamera käsiin ja vielä koirat malttaa olla paikoillaan.

Iisalle saapui yöllä uusi kaveri. Ukkelilla meni koko eilispäivä reissussa. Ja mukana ukkelilla oli uusi koira, nimeltän Malla. Oikeammin Malla on Mirella Wyzel, Puolan maalta. Äitinä Mallalla Salsa Z Czarnego Dworu ja isänä Suomessa vaikuttava uros Utah ze Stipek.


Eilen Mallan kasvattaja,Wyzel kennelin omistaja Adam Kun toi Mallan sekä pari muuta sisarusta Suomeen. Kotimatka meni pienen pientä alkuitkua lukuunottamatta hienosti, uni maittoi Mallalle koko matkan. Ja Iisa otti uuden tulokkaan hienosti vastaan, leikiksi ois pitäny väkisin pistää keskellä yötä. Uuteen kotiin tutustumisen jälkeen Malla asettui ukkelin viereen lattialle nukkumaan ja molemmat kuulemma oli kuorsannu koko aamuyön ja aamun.
Malla vaikuttaa erittäin rauhalliselta, miettii ennen kuin tekee ja hoksaa asiat kyllä hetimiten. Ja ulkomuotokin vaikuttaa erittäin mieleiseltä.
Kiitokset Mallasta kuuluvat Ylipekan Tainalle Pictan kenneliin ja samassa osoitteessa asuvalle isä Utille!!
On se vain mahtava pentu!!


And Adam...Our warmest thanks comes to You for let us have Malla with us. :)

Ja tyttö päätti että nyt vaihetaan luokkaa. Joroisten KAER kokeseen saatiin peruutuspaikka eiliseksi ja suunta sinne. Samaan kokeeseen oli tulossa myös Iisan veli Rekku, isäntäsä Antin kans. Aamulla aikaseen oli Antti ja Rekku pihassa ja nopeitten kahvien jälkeen lähettiin koepaikalle. Kuopiosta lähti vielä Late mukaan kattelemaan ja tutustumaan kanakoiratouhuihin. Latehan oli viime syksynä todistamassa Iisan ekaa pudotusta joten kovat sytöt kaverilla on touhuun.

Vettä tuli taivaan täyeltä ku saavuttiin perille ja pimiääki oli. Varkauden seudun kennelyhdistyksen majalla kokoonnuttiin ja aloteltiin päivä kahvilla. Samalla koetoimitsija katteli paperit ja tuomarit laitteli omat paperisa valmiiksi sekä suoritti arvonnan. Antin ja Rekun kans oltiin samassa ryhmässä, ylituomarina Paavo Kekarainen. Iisalle lankesi arvonnassa numero 2. Arvonnassa tuomari kertoi että 2:nen voi joutua lähtemään 1:nä jos tuulet eivät oo NUO luokan koiralle sopivat. Onneksi ne oliki ku maastoon päästiin.

 

Iisalla koitti eka erä aika piakkoin. Ja meno maistui ja vauhtia riitti, hetkeä aikaisemmin oli lentokyvytön ja pyrstötön kana päässyt hengestään Nuo koiran toimesta. Sehän se antoi Iisalle hivenen virtaa lisää entisen lisäksi. Sakiaa oli mettä, hyvä että ojanvarsi kuusikon läpi pääsi. Iisaa piti rueta etsiskelemään kun ei alkanut luovilta kuulua takas. Ja hetken päästä sieltä tultiinkin, tuomarikin kyseli että tiedottaako koira eikä Iisalla mitään asiaa ollu, kuhampaha oli ilonen ukkelin löytymisestä savolaisen kansallismaiseman keskeltä. Vielä Iisalle hakua metässä ja erä oli lopussa.

 

Toiseen erään lähettäessä oli ehitty pitää kahvittelu ja makkaratauko nuotiopaikalla, jutella porukalla kaikkea mahdollista kanakoirailuun liittyvää. Erä alkoi Iisalla kynnöspellon ja järven välisellä kaistaleella. Mukavasti Iisa haki sivutuulessa kaistaletta, kynnöksellä kun ei mitään oo,ainakaa ennen ollu. 10 min haun jälkeen Iisa alkoi osoittaa maassa olevan kuumia käryjä, häntä mutkalla ja sitä heilutellen Iisa ilmaisi että tässä haisee, mitään ei löytyny. Tuomariki kävi vielä mutkan samoilla paikoilla tarkistamassa josko sieltä lintu hyppäisi lentoon. Ja eikun töppöstä toisen eteen ja uusille hajuille. Kohta oli edessä metsää ja Iisa katosi ukkelilta. Metän sisään päästyä Iisa napotti paikoillaan. Iisan huomatessa ukkeli saapumisen Iisa tarkensi seisonnan ihan ukkelin eteen ja tuomarille oli ilmoitettava koiran seisovan. Täällähän se lintu oliki siis piileskelly, juosten paikalle ehkä tullu. Iisalle avanssi eikä mitään lähde risukosta. Ukkeli kannusti Iisa jatkamaan ja Iisa eteni vaiheittaisesti. Samassa ampuja kuulutti pellolta näkevänsä linnun ja sen olevan oikea rääpäle. Eikä kuulemma oo lentokykynen ku ukkeli sitä tiedusteli. Päivän aikana nähdyistä huonoista linnuista turhautuneena ukkeli kyseli tuomarilta että onko tämmösille pakko yrittää riistatöitä tehä. Samassa fasaani ratkasiki tilanteen kaikkien puolesta lähtemällä lentoon ja ampuja ja ukkeli paukautti haulikkosa yhtä aikaa ilmaan. Ja riistatyö oli tehty, Iisa rauhallisesti paikoillaan. Tuomari siinä kehaisi koiraa hienosta riistatyöstä ja koiran rauhallisuuesta, ukkelin kehuessa koiraasa luottamisesta. Mieltä lämmitti, peli ei ollu vielä menetetty.

 

Niin seurailtiin jälleen jälkijoukoissa toisten koirien tekemisiä seuraten. Lentokyvyttömät linnut aiheutti ongelmia koirille, suuhun niitä jäi runsaasti. Ja se koitui Rekun ja Antin kohtaloksikin, oli tiedotukset ja kaikki ja linnut suuhun avanssista. Niinpä nähtiin tyylikäs hatun nosto heidän osaltaan. Kukko oli kirjaimellisesti lentää räpistelyt pitkin kynnöstä pienen pienen matkaa ja juosta kepotteli jälkijoukon taakse ojaan piiloon. Ei toista kertaa se lintu ainakaan lentoon pääse.

 

Edellisen tapahtuman seurauksena tuomari halusi Iisan hakuun. Ukkeli ilmoitti että edelliselle linnulle ei palata, siitä ei ole mitään hyötyä. Niinpä Iisa kulkusuuntaan hakemaan. Ja yrittihän se tyttö palata edelliselle linnulle mutta siihen ei ukkeli antanu mahollisuutta. Iisa kaartoi metsän puolelle hakemaan ja hävivi näkyvistä. Ukkelilla hiipi mieleen että koittaakos se Iisa toistakautta kiertää sinne minne ei saanutkaa huonon kukon perässä mennä. Koiraa silmiin ettiessä ampuja vinkkasi että liivit näkyy metässä paikoillaan. Ja heikosti näkyki. Ja eikun suunta koiraa kohden. Siellähän se Iisa seisoi muutaman metrin päästä tiukasti kuusen alla kyhjöttävää kanaa sivuttain ukkeliin nähen. Kättä pystyyn ja tuomarilta toimintalupa, pudottaa pitäisi. Hetki siinä tuomarin kanssa ihaltiin näkyvää lintuakin. Iisalle avanssi ja koira räjähti toimintaan ja ajoi kanan lentoon. Ukkeli ootti haulikko valmiina että kana räpistäisi kauemmas ja samassa pamahti ampujan haulikko. Lintu oli saanut alle 2 metriä ilmaa siipien alle!! Ja kana jatkoi nousua vielä metrin ja jäi oksalle 3 metrin korkeuteen Iisan yläpuolelle, Iisa hienosti paikoillaan kuusen alla tietämättä missä lintu on. Samassa ukkeli oli puun alla ja mielessä pyöri kaikenlaista, olihan outo tilanne!! Eikä halunnu kana lähtä lentoon että ukkeli oisi sen lopettanu eikä puutakaan voinu potkasta että koira ei lintua huomaa. Tuomari kehoitti palaamaan takaisin koiran kanssa ja tekemään kuuman linnun noudon. Kyllä siinä nauratti kaikkia 3:a!! Eihän siinä mitään, Iisa käskystä vierelle ja ukkeli tiputti linnun oksalta. Ja Iisa ampaisi luvasta noutoon. Edellisestä kerrasta oppineena, ei viisastuneena, ukkeli muisti myös käskyttää koiraa. Ja Iisahan toi linnun nätisti ukkelille ja luovutti henkitoreissaan olevan linnun käskystä. Tuomari kertoi noudon olevan osa riistatyötä vaikkakin harvinaisemmin asia toteutettiin tällä kertaa. Kyllä siinä taas nauratti kaikkia, piippu piti sytyttää ja kerrata tapahtunutta. Ja jälleen siirryttiin jälkijoukon jatkoksi.

 

Yhden VOI- luokan koiran saatua hakuvuoronsa loppuun, koitti jälleen Iisan vuoro. Nyt oltiin taas metässä. Ja Iisa hakuun, porukan kulkiessa tienpohjia kankaalla. Iisa haki hienosti ja vauhdikkaasti tien molemmat puolet, otti vaivattomasti ohjausta vastaan ukkelin pienistä käsimerkeistä, jotka ei jääny ampujalla ja tuomarilla huomiotta. Ja erää jatkui ja jatkui. Iisa haki kynnöspellon reunamatkin heikossa myötätuulessa tarkasti, huomioi kaikki otolliset paikat. Vanhan minkkitarhan vierustaa tultaessa tavattiin toinenkin ryhmä. Tuomari anto kytkemiskäskyn ja kertoi erän olleen 40 minuuttia. Ilmankos se tuntuikin niin pitkältä. Tuomari kehoitti huilamaan ja halusi vielä nähdä yhden riistatyön. Mikäs siinä, luotto koiraan oli ukkelilla kova edelleenkin. Kävi kuitenki ilmi että edessä oli erittäin huonosti lentäviä lintuja, osa verkkoaitaa vasten ja tuomari ilmoitti ettei hän halua Iisalle virheitä hakea ja niin päivä oli täynnä. Syvä helpotuksen huokaus pääsi ukkelilta ja Iisa sai kehuja hienosti menneestä päivästä.

 

Nuotiopaikan kautta majalle siirryttyä oli aikaa turista pihalla ja kuunnella kainuulaisten legendaarisia juttuja. Siinä käytiin päivän tilanteita läpi ja kaikilla oli kokemukset linnuista samanlaisia, erittäin ala-arvoisia!!

Tuomarit aloittivat kritiikkinsä ja jälleen kuumotti korvia oman koiran kertomusta kuunnellessa joka menee näin:

"Haku: sopivalla vauhdilla ja riistalle pyrkivää hakua joka johtaa riistatöihin. Koiralla hyvä kestävyys.

Riistatyö 1: Seisonta, hyvä nosto, lintu ylös, ammutaan, koira paikoillaan

Riistatyö 2: Seisonta, hyvä nosto, lintu ylös, ampuja ampuu, lintu saa osumia jää puun oksalle josta ohjaaja pudottaa.

Nouto: Hyvä suoritus muuten mutta luovutuksessa piti komentaa "irti", hieman kova ote."

 

Haku:  4* 7 = 28

RT:     5*6 = 30

Nouto: 4*4 =12

Vesi:   4*4=16

yhteensä: 86 pistettä ja AVO 1 !!

 

 

Ja niin se vaan oli totta!! Iisa siirtyi VOI-luokkaan 3:lla AVO startilla. Kyllä osasikin ukkeli olla koirastaa onnellinen!! Vielä toisten palkittujen onnittelut ja kiitokset kokeen järjestäjälle ja kotimatkalle. Ja kyllähän se puhelin soi tiuhaan kotimatkalla. Kasvattajat ja tuttavat soittivat, kotiin oli ilmoitettu että nyt olisi sen kakun paikka. Ja Antti oli luvannut toimia kotimatkalla kuljettajana jos luokka vaihtuu. Kyllä hymyilytti. Ja kotona ootti koirasta ylpeää porukkaa!!

 

Siinä sitä on yhdelle syksylle, Iisalla ikää 2,5 vuotta, ukkeli aloittelija ja koira noussut VOI- luokkaan. Ei enää enempää voi yhdelle syksylle vaatia. Kesällä mietityt tavoitteet täyttyivät jo ensimmäisen AVO 2 tuloksen myötä ja AVO 1 ylitti toiveet ja odotukset kirkkaasti!!!

Nyt on hyvä jäädä oottelemaan juoksun alkamista ja mitä se tuokaan taas tullessaan. On onnea omistaa hyvä saksanseisoja.

Ja erikseen Iisan kanssa kiitämme kotijoukkoja tuesta, SEK:n jäseniä ja kaikkia seisojatuttaviamme kannustuksesta sekä pienistä vinkeistä asioihin joita ei aina ite huomaa kun tilanne on päällä. Myös kasvattajalle erityisen suuret kiitokset!! 

Niimpähän se vain asiat kääntyi siihen malliin, että joskus aikoinaan mielessä käynyt ajatus "Voikohan ja kannattaakohan koiraani käyttää jalostukseen, onko se sellainen ominaisuuksiltaan"  sai kipinän ja otti tulta.

Iisan kasvattajan kanssa yhdessä asiaa tuumittua syntyi päätös pennuttamisesta. Iisan kasvattajalle tarjottiin mahdollisuus käyttää Iisaa siten että pentue menee kasvattajan nimiin kokonaisuudessaan. Tähän vaikutti mm. omien tilojen ja ajan rajallisuus, pentueen hoito alusta loppuun asti on aikaa vievää touhua. Iisalle pitäisi tulla juoksu marraskuun lopussa tai joulukuun alkupuolella. Ja pentujen pitäisi syntyä helmikuun paikkeilla mikäli kaikki menee mainiosti.Eskosta löytyy tietoa osoitteesta

http://www.avalinekennel.com/esko.htm

Ja ihan ilman meriittejä Eskokaan ei oo näköjään elämästään selvinny, tuloksia on niin näyttelyistä kuin kokeistakin. Ja perin komea tämä serbialainen herra on!!

Iisan kanssaha me uskotaan että pennuista tulee ulkomuodollisesti erittäin komeita, vauhikkaita ja hyviä linnun käsitteliöitä, joilla on ilo metästää eikä reppua tarvi tyhjänä kuletella. Isomman pakastimen voi mahollisesti joutua hankkimaan. Eikä nyt puhuta hirvenlihasta.

Pentueesta ja pennuista kiinnostuneet ja lisätietoja haluavat voivat ottaa yhteyttä suoraan Ferhill's/ Carnevals kenneliin, Jouniin ja Tiinaan. http://www.carnevals.com/pennut.htm osoitteesta löytyvät yhteystiedot myöskin sekä SSK:n tietokannasta Pentueet/Urostiedustelut kohdasta. Tiedustelut ja varaukset Jounilta puhelimitse numerosta 044 5685519. 

Iisan touhuja voi sitten seurailla tämän blogin kautta

Ja vaikka otsikon teksti vaikuttaa linkiltä, sitä ei kannata klikkailla. Blogi sen jostain syystä linkiksi kääntää vaikkei se sitä ole.

Niinku mummu ruukasi sanua ukkelin syntymäseudulla. Ja jostain syystä se ukkelin lapsuuessa kuulu moneen monituiseen kertaan...liekkö ollu osuutta ukkelin tekemisillä asiaan.

Edellisen koekäynin jälkeen Iisan kans on ollu aiheena nouto ja nimenomaan kuuman linnun nouto. Koira kun kuulemma tarvii "lintua tonttiin". Ja sehän se vain passaa.
Sitä kuuman linnun noutoa päästiinki tekemään heti koeviikonlopun jälkeen. Iisan kans oltiin ettimässä lintuja mettämaisemissa. Arkoja vain tuntu teeret olevan. Oli tosin yks perslähtö valkoselle jänikselle jossa Iisa toppasi kauniisti pienestä muistutuksesta. Iltapäivällä hämärän painaessa päälle oltiin jo palailemassa autolle ja Iisa haki hakkuuaukon takana kankaalla. Jostain kaukaa tulla pölähti teeriparvi yli, josta ensimmäisellä yli lentäneellä kukolla tehtiin kuuman linun nouto. Iisaa toki poltteli noutohomma kovastikki. Tovin rauhoittumisen jälkeen Iisa lähti noutoon tuettuna ukkelin seuratessa vieressä tilannetta. Aluksi into meinasi pistää homman pipariksi mutta tiukat komennot muistuttivat Iisaa miten homma hoidetaan. Lämmin teeri suussa Iisa seurasi ukkelia muutamia kymmeniä metrejä hienosti lintua kantaen ja lopulta istuen luovutus kuin suoraan oppikirjasta. Ja mielettömät kehut. Suolistuksen ajan Iisa makasi kiltisti paikoillaan ja sai ansaitsemansa makupalat. Kyllä osasikin koira seurata ylväänä sivulla ilman mitään käskyjä autolle mentäessä.

Ja pitihän sitä kuuman linnun noutoa reenata fasaaneillaki ku mettälintu kausi ehti loppumaan pahimmoilleen. Iisan kans käytiin Antin ja Manun luona maistelemassa Kainuulaista peltomaisemaa. Lunta oli maassa ja pikku pelko istumalihaksissa, josko ne linnut on jo pihoihin siirtyny. Siinä ei sillon pahemmin riistatöitä tehä, puottamisesta puhumattakaa.
Iisa työskenteli lintuja hakien melkein tunnin, välillä joutui kulkemaan remmin päässäki ku korvat meinasi mennä kuuroiksi ohjeille. Iisan saadessa toisen hakuvuoron, koira paineli saarekkeeseen peltojen keskellä. Antti puheli lintujen olevan monasti siinä ja eihän sieltä Iisaa takasi kuulunu. Siispä tarkistamaan tilannetta. Iisahan löytyi paikantamasta lintuja. Hieman lisää paikkallistamista ja seisonta oli valmis. Ukkeli koitti antaa peltotieltä avanssia paremman ampumahollin toivossa eikä Iisa sitä lupaa noteeranu mitenkää. Vasta Iisan viereen siirtymisen jälkeen koira lähti luvasta ku jousella ammuttuna kohti ojan pohjaa ja niin kana ja kukko siivittivät. Iisa teki itelleen tyypillisen liikkeen loikkaamalla ojan toiselle reunalle seuraamaan lintujen lentoa. Ja ukkeli paukutti kukon alas. Kukollapa oliki yllätys varattuna Iisalle. Kukko otti jalat alleen ja paineli parisen sataa metriä peltoa minkä kintuistaan pääsi ja hävisi metän sisään. Iisalle noutolupa ja koira kukon perään. Siinä piti ukkelinki siirtyä kattelemaan lähempää seuraamaan tilannetta ja tukemaan tarvittaessa koiraa. Iisa jälitti kukkoa reilun 5 min pusikoissa kun kuului kukon rääkäisy,Iisa oli sen saanut kiinni. Ukkeli kajautti miehekkäästi nouto komennon ja Iisa lähti tulemaan kohden. Rinnassa kylmäsi Iisan aikasempi fasaanin pureskelu ja pudottelu kokeissa. Iisa tuli reippaasti pusikon läpi pienellä kannustuksella ja ilmestyi kunnolla näkyviin. Iisalla oli kukko tiiviisti suussaan ja kukko pyöritteli ihmeissään päätään, kuikuili että mitähän tässä tapahtuu. Iisa toi nätisti kukon, istui ja luovutti luvasta. Ja ukkelilla oli elävä kukko kädessä!! Ei ollu riemulla rajaa siinä tilanteessa ja ansaittemasa kehut Iisa saiki moninverroin. Eipä parempaan saumaan olisi voinut päivää lopettaa:erinomainen riistatyö, nouto jälken kanssa sekä lintu elävänä käteen. Siis käytännön metästystä parhaimmillaan.

Vielä ei oo kausi ohi ja kaikkea pientä ja mukavaa on suunnitteilla mutta niistä sitten myöhemmin. Katotaan mitä tästä tulee.

Ja mitäänhän ei tunnetusti satu niille, jotka ei mitään tee.

Fasaanihelvetin jälkeen Iisan kanssa tuli kulettua paikallisia mettiä ja maastoja. Lintujahan se oli tarkotus löytää. Mukaan seisojametästykseen tutustumaan lähti työkaveri Jukka poikasa Samin kanssa. Makkarat ja kahvit oli repussa luonnollisesti. Auto parkkiin ja pienen siirtymisen jälkeen Iisalle hakulupa. Ja taas mentiin. Hakuaikaa ei ehtiny hyvinkää paljo kulua ku Iisa palasi sen näkösenä että tuu nyt äkkiä kaveriksi. Ja häipy samaan paikkaan mistä oli tullukki. Siinä tuli tutustujille selitettyä että se tuo koira muuten kävi tiedottamassa justiisa. Ja koiran perään asiaa tarkistamaan muiden jäädessä mettäkoneuralle taaemmas. Iisa löytyki läheltä ja hillitön jäljitys oli käynnissä. Ukkelin seuratessa koiraa, välistä kimposi jänis liikenteeseen ja Iisa jäi paikoilleen pienestä vinkistä. Jänis paineli Jukkaa ja Samia kohti ja jäi toljottamaan outoja kulkijoita. Hetken mietittyään jänis kääntiki suunnan ukkelin taakse ja samassa haulikko pamahti. Iisa sai luvan makoilla paikoillaan kun ukkeli kävi tiedotukselta ammutun jäniksen hakemassa parempaan talteen. Siinä sitä oli aihetta pieneen hymyyn ja koiran toimintaan.

 

Seuraavana päivänä pitikin lähteä ajelemaan Utajärveä ja kotiseutuja kohen. Ja samalla Iisan kans lintuja ettimään. Vaikka keli vaikutti tuulettomalta, ilma virtasi kuitenkin riittävästi. Iisa saikin hakea oikein urakalla ja meno maistui ja laajuutta löytyi. Oikein peitteisten taimikoiden luona liikaakin. Iisa oli hakenu jo reilun tunnin kun piettiin juomatauko ja ihailtiin kankaan reunassa ojitettua ja metittynyttä suota. Eipä enää teeret piä samaa suota soidinpaikkanaan kuten ukkelin nuoruuessa ja lapsuuessa, jollon koulukyytiä aamulla ootellessa sai kuunnella suolta kuuluva pulinaa. Kiitokset Metsänhoityhdistyksen "velvoitteille" ojittaa suot.

Tauon jälkeen Iisalla oli hetimiten maassa paljonkin mielenkiintoisia hajuja. Mitään sen kummempaa siitä ei löytyny. Kankaan reunaa matkaa jatkettaessa Iisa nappasi mettäkoneuralla kiinteän seisonnan. Eihän siinä auttanu ku toeta tilanne ja panosta piippuun. Iisalle avanssi ja 20 m:n ja vaiheittaisen noston jälkeen ojan reunasta, hieman koirasta sivussa, kimposi akkateeri taivaalle. Ja vaikka kuin  ukkeli ruutia poltti, ei lintu ottanu osumaa. Oli se tilanne, samaan aikaan harmitti ja hymyilytti. Lintu ei tullu alas mutta koira toimi moitteettomasti. Eikä sitä enää tarkistuksesta huolimatta löytyny. Mutta koira osoitti olevansa seisoja!!

 

Muutamaan mettäpäivään mahtu vielä kaikenlaisia muita töplinkejä kuten törmäyksiä ja arkoja lintuja. Niistäpä ei tehny mieli juurikaa ampua alas vaikka paikkoja runsaasti oliki.

 

Ja niin sitte eessä oliki kokeisiin lähtö vaikka se ei kovin hyvälle tuntunukkaa.

Niin sitä kuitenki sunnuntaiaamuna pojotettiin Lumijoella Ylilaurin pihassa. Tuomarina oli Juha Tuulaniemi. Aamun kahvittelun, paperihommien ja vuorojen arvonnan jälkeen oli eessä maastoon lähtö. Eipä naurattanu, vettä tuli taivaan täyeltä ja tuuli meren rannalla aika railakas. Välillä tuntu tuulen huminan kans ettei ajatuksiaan kuule. Iisalle tuli arvonnassa hakuvuro 6.

Lopultaki Iisan vuoro koitti ja ukkelin syäntä kylmäsi, pikkunen pelko persuuksissa törmäyksistä tahi muista töpingeistä. Alkupuhuttelussa tuomari oli jo kertonu ekan erän olevan lyhyt, "kakkaerä". Iisaa ei kuitenkaa pahemmin kakattanu vaan paineli hakua mallikkaasti ja kattavasti, tuulta hyvin käyttäen niin vastaseen ku myötäseenki. Erä jäiki tyhjäksi tuomarin kehuessa Iisan hakua ja tekniikkaa sekä vauhtia. Siinäpä sitä jälkijoukon jatkona tultiinki taukopaikalle makkaran paistoon ja kahvin juontiin. Oikein hyvät nokipannukahvit se Kerttu oliki keittäny!!

Tauon jälkeen Iisan joutui seuraaman toisen koiran hakua lähituntumassa, jos toinen sattuisi riistatyön tekemään. Olisi siinä ollut sitten koira vaihtaa hetimiten. Toisen koiran erän jäädessä tyhjäksi, Iisalla koitti toinen erä. Siinä vaiheessa kulettiin mettiä pitkin ja homma alko tuntua jo mettäkokeelta ja Iisa supisti hakua maaston mukaseksi. Iisa oli hetken hukassa ja etsimisen jälkeen se löytyki paikoiltaan. Tuomari kyseli että seisookohan koira ja kun ukkeli ei kunnolla nähny koiraa, ei seisontaakaa tullu ilmotettua. Iisaa lähetyttäessä paikoillaan olo muuttuiki hauksi. Ilmeisesti jänis oli maastossa majaillu, Iisan oireet oli siihen viittaavat. Tietolintua etsittiin, se oli nähty tien varressa ja suunta mettiä pitkin sinne. Iisa pysähtyi metässä seisomaan yläpäisesti. Eihän se semmosta ollu koskaan tehny!! Siinä sitä piti puntaroija seisooko koira vai katteleeko se maisemia. Samassa näky tietä kohti juokseva kukko ja seisonta siitä piti ilmoittaa. Tuomari kehotti pitämään kiirettä ja koiraa kohti mennessä tuli huikittua avanssia turhanki kaukaa. Iisa pysy paikoillaan ja lähempänä uusi avanssi. Iisa aloitti jäljittämisen, seisoi ja jäljitti, seisoi ja jäljitti ja sitähän kesti. Ukkelilla iski jo epäusko että lintu on karannut totaalisesti. Iisa toki oli asiasta erimieltä ja jatkoi sinnikkäästi niin että metässä kukko lopulta pomppasi lentoon, epäuskonen ukkeli oli tiellä seuraamassa tilannetta. Ei semmosia lintuja oo tullu koskaan nähtyä ja koettua. Aivan käsittämättömiä maratoonareita!! Ampuja paukutti taivaalle ja niin siitä kehkeyty loppujen lopuksi riistatyö. Ja sitte oltiinki taas jälkijoukoissa. Ja kateltiin ku toiset koirat teki riistatöitä.

 

Iisalla koitti kolmas erä ja haku maistui. Sitä oli ukkelillaki ilo seurata. Ja tuomari kehu koiralla olevan päässä muutaki ku sahajauhoja. Kyllähän semmonen mieltä lämmittää, varsinki Iisaa ei tarvinnu juurika ohjata. Jos suuntaa piti näyttää niin sinne koira kans meni. 3.s erä jäi tyhjäksi ja jälleen oltiin jälkijoukon mukana.

Siinä vaiheessa päivää ryhmä oli supistunu 4:ään koiraan. Kaukaa pellolta seurattiin erään koiran riistatyötä ja kylmän linnun noutoa. Ja kutsu kuului Iisalle tulla hakemaan vuorostaan. Silminnäkijöitten mukaan kukko oli palannut takaisin mettäsaarekkeeseen ja kukko päätettiin jättää rauhoittumaan ja huilimaan, voimia keräämään. Vastatuuleen lähdettiin heittämään lenkkiä, tarkoituksena palata myötätuulen kautta tuulen alta saarekkeeseen. Iisa haki sängellä vauhikkaasti, sitä oli ilo seurata. Suunnitelmiin tuliki muutos kun Iisa nappasi täyestä vauhista pointterimaisen linkkuseisonnan. Eikä tarvinnu miettiä että seisooko koira. Iisa oli kuin patsas sängellä, kuono vastatuuleen ja karvakaan ei värähtänyt. Tuomari vaati pudotusta ja kyllähän se ukkelillakin mielessä oli. Seisontaa lähestyttäessä piti ääneen ihailla Iisan häntää, lyhyeltä matkalta oli karvat pörhöllään ja häntä oikea patukka. Koirasta näki että lintu on juuri tuossa. Iisalle avanssi ja kertarykäisyllä Iisa nosti kukon lentoon ja jäi paikoilleen. Samassa ukkelin haulikko oli poskella ja kukko tipahti yllättävän lähellä peltoon höyhenten pölistessä. Samassa Iisa oli pompannut ojan yli että näkee mitä tapahtuu. Samassa valkeni että liian lähelle tuli puotettua!! Tuomari antoi luvan ja Iisa noutoon. Hieman oli lintu hukassa Iisalta, muutama pyörähdys ja koira oli linnulla. Ja lintu vielä hengissä. Iisa päättiki lopettaa kukon huokumisen reilulla puraisulla ja jatko sitä pureskelua koko matkan. Ja pari kertaa se piti puottaakkin. Näin oli savolaisten ikioma supersankari, Vituiksmän, iskenyt pahimmalla mahollisella hetkellä. Iisa kuitenkin linnun toi ja istuen luovutti, leuat käyden. Kylläpähän Iisa käviki kuumana. Pudotus oliki Iisan ensimmäinen kunnollisesta riistatyöstä avansseineen päivineen tehty. Tuomari kertoi mitä mieltä asiasta on ja siirryttiin jälkijoukkoon. Ja samalla alkoi palailu Ylilaurin pihaan.

 

Ruokailun jälkeen tuomari aloitti kritiikin. Lopputuloksena oli Iisalla palkintosija AVO 2 74 pisteellä!! Se ykkönen kaatui noutoon!! Toisaalta harmitti ykkösen menetys mutta Iisan tavoitteet tälle syksyä olivat täyttyneet jo komiasti. Rimaa ei missään vaiheessa oo nostettu liian korkialle eikä kiirettä pietty. Oppia tuli taas, niin koiralle ku ukkelillekki. Ja siitä on otettava opiksi myös!! Aikaahan meillä on...

Seurakaveri Jussi sai houkutelluksi mukaan reenaamaan koiria. Ensin oli tarkotus lähtä aakeelle laakeelle oikeisiin peltomaisemiin mutta erinäisistä syistä homma muuttukin fasaanihelvettiin menoksi. Kova oli kytö saada Iisalle pudotus. Kovasti mietitytti sateinen keli, vettä tuli taivaan täyeltä.

Maastot osottautuki puskaisiksi ja peitteisiksi. Ja ei kun koira hakuun. Eikä kauaa tarvinnu hakea, ei ees ukkelin koiraasa ku oli lintua ilmassa. Ja koiran vaihto. Jussin koira hakikin sopivan suppeasti maastoon nähen ja kohta oliki riistatyö aiheena. Vaan märkä lintupa ei kehannukkaa pahemmin lentää vaan pikku räpistyksen jälkeen puotti maihin ja jalat alle. Ja suunnisti turvallisemmille paikoille tien yli, suoraan Iisan nokan ali. Oli siinä Iisalla silmät selällään ku kukko paineli menemään muutaman metrin päästä.

Seuraava erä Iisalla oliki tyhjää. Ja Jussi teki koiralleen riistatyön tiedotuksen päätteeksi. Ja koiran vaihto. Iisa haki mukavasti ja latu maistui. Ja maistui sen verran hyvin että sitä piti rueta etsimään. Ja löytyhän se koira, sieltä missä kukko hädissään huusi Iisan omatoimisen avanssin seurauksena. Osasi onneksi toimeuta matkoihisa ja Iisan kanssa alotettiin neuvonpito siitä, mitä tehhään ku lintu on seisonnassa. Ei ainakaa ite ajella lentoon vaan ootetaan ukkeli haulikkosa kans mukaan. Ja niin Iisa narun nokkaan miettimään kolttosiaan. Kohtapa oliki Jussin koiralla tilanne päällä ja Iisa katseluoppilaana ukkelin kans tiellä. Ja kukkohan sieltä avanssin päätteeksi tuli alas. Toinenkin kukko oli hetimiten seisonnassa vaan ehti alta pois. Ja Jussi laittoi koiransa noutoon. Siinäpä sitä oli taas Iisalla urakkaa, tietolintu edessä ja vielä hyväjalkainen sellainen. Muutaman minuutin hau päätteeksi Iisa nappasi seisonnan. Siinä tuli jo ääneen murmatettua koiralle että ei sitten ajella vaan seisotaan tipi. Iisa arveli paremmaksi hakea ukkelia apuun. Purki seisonnan ja palasi selkeästi tiedottamaan. Ja otti ukkelin mukaan ja uudelleen seisonta. Eihän siinä muuta enää voinu kun antaa avanssia. Ja sitä kestiki. Kukko paineli eellä minkä kintuistaa kerkes ja Iisa jälitti ja seisoi, jälitti ja seisoi. Loppuviimein eessä oli niin sakea pusikko ettei sinne ukkeli mahtunu. Iisa pääsi kukon tuntumaan ja kukko pelasti ittesä lähtemällä lentoon. Ja taas Iisa narun päähän, nyt kehujen säestyksellä. Vielä tehtiin Jussin koiralle riistatyö ja Iisa makasi tiellä katsomassa ku ukkeli ampui. Ja ampui vieläpä tahallaan ohi. Toisaalta, siinä ois voinu katuharjalla tempasta kukkoa vastapalloon, sen verran liki meni. Ja Iisa sai oppia paikoillaan olosta kun ammutaan.

Tauon jälkeen jatkui homma ja vedentulo taivaalta. Eka erä Iisalla tyhjä, Jussin koiralla lintu edessä ja tiedotus. Mitään ei kuitenkaa löytyny. Koiria vaihettaissa ja uutta suuntaa otettaissa ukkeli huomasi muutaman kanan juoksevan tien yli. Siispä kiertämään tuulen alle ja Iisa hakuun. Parin luovin jälkeen oliki taas seisonta valmis. Ukkeli antamaan avanssia ja Iisa vaiheittaisesti etenemään. Ja taas mentiin ja pitkälle. Loppuviimein ku puut loppui ja Iisa näki linnut, nousi 3 kanaa lentoon. Ja tarha sotki pudotussuunnitelma totaalisesti. Olisha siinä voinu sen kanan sieltä peltikaton harjalta puottaa vaan eihän sitä ilenny. Ja miten sen ois koirallakaa noudattanu. Ja taas pääsi Jussin koira näyttämään mallia riistatyöstä tiedotuksineen. Ja koiran vaihto. Iisa hävisi hetimiten ja sillon ukkelin hermot laukaisi pillityksen että Iisa nostiki linnut ite. Taas. Ja jäi paikoilleen. Eikähän siinä auttanu ku moittia ittiä ja laittaa koira uudelleen hakuun. Iisa veti vahvoja käryjä eikä lintuja löytynyt. Tarhan liepeillä Iisa jouti seuraamaan sivulla että päästään parempiin tuuliin. Sen verran makiat käryt pellosta tuliki että Iisa vetäisi seisonnan. Ja avanssin päätteksi 3 kanaa nousi lentoon. Iisa toppasi lähtöpaikalle ja ukkeli antoi paukkua sillä lopputuloksella että kana sortu ketoon vajaan 20 metrin päässä koirasta. Iisa odotteli kiltisti paikoillaan kun ukkeli kävi poimimassa linnun talteen. Ja Iisa odotti. Edessä oliki enää koiran kytkeminen ja hillittömät kehut oikiasta toiminnasta. Kyllähän se läämmitti mieltä vaikka töpeksiäkin oli tullu, oli tullu myös onnistumisia. Se vain ku on peitteinen maasto ja märät linnut niin siinä sitä on savottaa. Mutta hyvä näin.

Vaikka vettä oli tullu ihan omiksi tarpeiksi ja vähän toistenkin, kamppeet läpimärkänä, oli hyvillä mielin mukava päättää päivä onnistumiseen. Ja loppupäivä kehua retostaa koiraa kotiväelle. Ja kehua ja kiitellä Iisaakin. Sehän alkaa vaikuttaa seisovalle koiralle muutenki ku ulkonäön perusteella!!

Niinhän siinä kävi että Iisa päätyi Saksanseisojakerhon jalostusrekisteriin numerolla 386.

Eräs koiralle asetettu tavoite ja merkkipaalu on siis saavutettu. Pakko myöntää että kyllä se vain tuntuu hienolta!!
Kyllä Iisa on nyt sen grillimakkaransa ansainnut!! Ja eikähän se Iisan jalostusrekisteriin pääsy kasvattajallekkaa mitenkää vastenmielinen asia kuulosta olevan. :D

...tai itse asiassa näytti närhen munat. Kokemusta on taas hankittu kun on käyty kokeissa. Iisa starttasi, ja ukkeli myös, ekaa kertaa avoimessa luokassa. Ja jälleen peltomaisemissa jotka on meille aika outo maalima riistoineen, metän keskellä ku asutaan.

 

Raussilan koe alkoi arvonnan jälkeen, tuomarina oli Aki Turkia ja Iisalla ensimmäinen hakuvuoro, ryhmässä kaikkiaan 6 koiraa. Iisa sai luvan lähteä hakemaan ja meno tuntui maistuvan. Ja itselle homma tuntui jotenkin oudolta. Myötätuulessa Iisa aloitti jälkien porkkaamisen keskellä sänkeä. Ja sittehä siitä piti komentaa koiraa hakuun ettei ihan homma puuroudu. Tällä oliki semmonen lopputulos että Iisan irtaantuessa hakuun myötätuulesta, keskeltä sänkeä kimposi kana lentoon ja Iisa jäi paikoilleen. Kyllä osas tympästä. Tuomarin antaessa kytkentämääräyksen, Iisa pysähty luoksetulossa ja toinenkin kana otti ritolat. Siinäpä sitä oli heti 5 minuutin sisällä 2 törmäystä syntilistalla. Ei hyvältä näyttäny. Eikä varsinkaa tuntunu!!

Iisalla koitti 2:nen hakuvuoro, jonka keskeytti tien yli ja talon piha-alueen läpi siirtyminen. Pihan reunalla Iisa jatkoi hakua ja välittömästi alkoi hillitön jäljitys. Samassa tuomari huomasi koiran läheisyydessä kissan, jolla tuli kiire kotia kohti, Iisa jäi käskystä paikoilleen. Pellon reunaan siirtymisen jälkeen Iisa palasi vielä kissan perään josta se piti komentaa pois. Erän lopussa Iisa mallaili seisontaa jonka itse purki. Toinen erä oli ohi ilman rötöksiä mutta myös ilman riistakosketuksia.

 

3.s erä alkoi Iisalla pitkän odottelun jälkeen. Iisa haki vaihtelevassa tuulessa, välillä oltiin metsässä ja välillä taas pellolla. Talon tiellä Iisa merkkaili jälkiä ja tielle nousi myös talon kissa. Iisa ei kissaa ehtinyt havaita ja niin vaihdettiin suuntaa. Harvassa koivikossa Iisaa kiinnosti kovasti maastokumpu, mitään ei kuitenkaan löytynyt. Peltoa kohden myötätuuleen palaillessa Iisa hävisi oikealle. Tuomarin kanssa pellolle tullessa koira löytyi seisomasta ojaa kohden. Tuomari kyseli että mikä on tilanne. Muistissa oli tuomarin alkupuhuttelusta ohje, seisonta tulee ilmoittaa käsi kohottamalla. Pakko oli siinä vaiheessa metrin päässä seisovalle tuomarille nostaa käsi ylös ja ilmoittaa seisonta. Toimintaluvan ja pudottamiskiellon jälkeen Iisaa lähestyttäessä Iisa otti loikan ojan taakse, silloin purkautui ilmoille ajatus että nostiko ruoja linnun ite. Iisa löytyi kuitenkin seisomasta, oli tarkentanut linnulle. Nostoluvasta Iisa rykäisi liikkeelle ja pysähtyi kuin seinään uuteen seisontaan. Uutta nostolupaa ja Iisaa jatkoi avanssia, samassa näkyi kukko lähtevän juoksuun. Iisa otti viimeisen rykäisyn ja kukko turvautui siipiinsä. Ukkeli poltti ruutia taivaalle Iisan jäädessä katsomaan kukon lentoa. Tuomarikin poltti ruutia, kaiken varalta, tuumaillen jälkeenpäin  ampumiseensa syytä. Ja ainahan sitä maalimaan meteliä sopii. Liekkö ollu tilanteen mukanaan tuomaa jännitystä. Iisan erä oli näin ohi ja erinomaisen hieno riistatyö tehtynä. Ja Iisa sai kehuja roppakaupalla.

 

4:een erään lähtiessä tuomari kyseli ukkelin haluja laittaa Iisa tietolinnulle. Ojan varressa oli VOI- luokan koira tehnyt hommansa ja tiedossa oli linnun olo jossakin lähellä. Ukkeli laittoi Iisan hakuun ojan varteen ja myötätuulessa Iisan palatessa takaisin, koira koukkasi ojaan häviten sinne. Eikä tullu näkyviin. Samassa heräsi epäilys että mitähän nyt ja piti pistää jalkaa toisen eteen. Tuomarin kanssa koiran häviämispaikkaa lähestyttäessä Iisa löytyi ojanpenkasta pusikon sisästä toisella puolen ojaa, oranssi liivi näkyi paikoillaan. Ja jälleen piti ilmoittaa lähellä olevalle tuomarille seisonta. Tuomari jo vihjaisi että panokset pitäisi jo olla piipussa ja jotain tapahtua. Ja eikun seisonnalle haulikot valmiina. Iisalle avanssi ojan yli ja koira pukkasi kukon lentoon, jääden paikoilleen. Ukkeli paukutti kukkoa kohti minkä ehti ja tuomari säesti omalla aseellaan hommaa. Kukolta lähti muutamia höyheniä ja pudotti lentonsa parin sadan metrin päähän viereiselle sänkipellolle. Iisa sai komennon seurata sivulla ja koiraa vietiin tuulen alle. Ja uudelleen hakuun, nyt oli tappamisen meininki hyvin vahvana. Iisa penkoi lähisaarekkeen ja jatkoi hakua sängelle. Niimpähän vain otti tuulesta hajut ja kohta oli tiukka seisonta keskellä sänkipeltoa valmis. Siinä jo tuli mainittua että jos kukko on haavakko niin suuhun jää avanssista ja jos ei jää niin pauke tulee olemaan hirmuinen. Seisontaa lähestyttäessä Iisasta näki että lintu on ihan nokan edessä, Iisa seisoi tyylikkäästi pää alaspäin. Ja niinhän siinä kävi että kukko päätyi avanssissa koiran suuhun. Ja toi saaliin ukkelille. Siihempä oli mukava päättää erä vaikka tiputusta ei kovasta yrityksestä huolimatta tullukkaa. Ja tuli siinä epäiltyä syksyn tapahtumien valossa että onkohan se oma koira ollenkaa jolle tässä on oppikirjan mukasia räväköitä riistatöitä tehty. Mutta Iisan riistatöihin ukkeli oli enemmän kuin tyytyväinen, ai että osasihan hivellä hyvällä!! Myöhemmin tuomari halusi vielä nähdä Iisan hakua vastatuuleen sängellä. Iisaa kiinnosti lähinnä ojan varret joista päivän aikana lintuja oli löytyny ja muutenkin taisi reissun väsymys näkyä koirassa, haku ei oikein ollut kiitettävää. Tuomari ilmoitti hakuajan olevan täynnä ja edessä olevan kylmän linnun noudon. Iisa tapansa mukaan kiljui ennen noutolupaa. Ja noutolintuna oli aikasemmin Iisan kiinni saama kukko. Iisa päätti vielä vähän muokata lintua eikä sitä voinut edes kerralla perille tuoda vaan piti vielä pudotellakkin. Luovutus oli kuitenkin istuen kuten homma on opeteltu. Kyllä tympäisi noudon heikkous.

 

Kritiikkiä odotellessa mielessä pyöri aamun törmäykset ja noudon heikkous. Ootukset ei ollu kovinkaa korkialla. Tuomari kertoi kritiikissä päivän tapahtumat ja lopputuloksena Iisa saikin

AVO 2 ja 67 pistettä!! Sehän oli jälleen enemmän kuin ukkeli osasi odottaa!! Hienoisena haaveena pitkin syksyä on kyllä ollut että jos vaikka semmoinen AVO2 sattuu tulemaan. Ja siitä haaveesta tuli totta. Oman ryhmän kritiikin jälkeen oli lähdettävä ajelemaan kotia kohti pimiän ja väsymyksen painaessa päälle.

Vielä tätäkin kautta kiitos kokeen järjestäjille, tuomareille sekä toisille osallistujille. Mukavaa oli kaikin puolin. Ja kyllä Raussilassa on mahtavat ja hyvät kokeet, ne kannattaa säilyttää!!

Ja suuntana pohjoisen riekkomaat.

 

Tai oikiastaan melkeimpä riekottomat. Matka alko Muhokselta jossa yhytettiin Jussi ja Ursula, Taran pentu sekä Juhani. Ursula oli saavuttanut Junkkarissa hienosti NUO3 tuloksen. Kimppakyyillä suunnattiin Enontekiötä ja Näkkälää kohen. Ennakkotietojen mukanen huono riekkovuosi kummitteli mielissä koko matkan ja anto aihetta keskustelulle. Iisa ja Ursula loikoili hyvässä sovussa Transitin kontissa häkissä. Perille päästyä majotuttiin ja lämmäytettiin sauna, yöllä vielä tuli Timo ja Kipa sekä Antti samaan majotukseen.

Hirmusten sotasuunnitelmien perusteella ensimmäisenä päivänä suunnistettiin Leppäjärven maastoihin. Porukka jakaantu kahtia ja Iisa ja Ursula samaan porukkaan. Maastot oli mitä hienoimpia ja otollisimpia riekkojen asutella ja majailla. Koko päivänä ei löytyny ku 1 ainua riekonsulka. Autoa kohti palaillessa Iisalla oli kovasti käryjä Palojoen varressa. Liekkö jänis ollu ruokailemassa. Tuuleton ja lämmin keli ei paljo koiria avittanu.

Vaarat Näkkäläjärven takana...oliskoha siellä riekkoja

Toisena päivänä päätettiinkin lähtä ihan erilaisiin maastoihin. Juhani lähtiki Timon ja Antin mukaan ampujaksi, kuulemma Baikkalin tulivoima on niin hirmunen että sillä lakuaa kaikki mikä eteen sattuu. Jussin kans otettiin suunnaksi Norjan rajan tuntumassa oleva maasto. Ensin mentiin 3 km mönkkäriuraa puolen kilometrin päähän rajasta ja suunnattiin etelää kohen Maaselkävaarasta. Vettä tuli taivaan täyeltä ja eikä näkyvyyttä ollu huonostikkaa. Koirilla oli mukava hakia vastuuleen ja maasto mitä mainiointa kävellä, oltiin sen verran korkialla. Ensimmäiset sytöt tuli Iisalle kun nappasi seisonnan. Eikähä siinä riekkoja ollu vaan tuoreet hajut.

Koirien vuoronperään hakiessa koitettiin hahmotella että missä ollaan. Hiljolleen alko jo sumun seassa mieleen tulla autolle suuntaaminen eikä suolle ollu haluja mennä. Suunnistaminen keskeyty Ursulan napatessa seisonnan. Nuori neito purki seisonnan ja hetken perästä uusi seisonta. Koirasta kuvastu hyvin lintujen läsnäolo. Jussi lähti kannustamaan Ursulaa ja Iisan kanssa seurasimme sivummalla hommaa. Iisakin kävi levottomaksi ja markkeeraili seisonnan tapaista, ei saanut kunnolla hajuja. Ursula eteni erittäin hienosti vaiheittaisesti. Lopputulos hommassa oli se että 3 riekkoa pomppasi lentoon sopivalta hollilta etenemisen jälkeen ja ruuti oli kuivaa. Ja sitte piti pummata koko hieno tilanne!! Osasipahan korveta lahjakkaasti. Lintujen lähtiessä Ursula pysyi hienosti paikoillaan.

Tilannearvion jälkeen jatkettiin matkaa lintujen lentosuuntaan toiveena löytää linnut uudelleen. Iisan vaihtuessa hakuvuoroon mentiin jo myötätuulessa ja niinhä siinä että Iisalla tuli tyylipuhdas, oppikirjan mukanen törmäys lintuihin. Koira pamahti suoraan keskelle 4:n riekon parvea ja katseli hölmönä lintujen lähtöä. Siinä vaiheessa otettiin suunta autolle ja kämpälle. Kamppeet märkänä ja väsyksissä tultiin kämpälle. Vaikka lenkki oli pitkä oli mieli korkealla lintujen löytymisestä sekä riistakontakteista koirille Luovavaaran reunamilla. Illasta saunan lämpö teki eetvarttia ja juttu lensi. Suunniteltiin jopa oma Big Brother- tyylinen juttu kämppäelämästä lööppeineen päivineen. Ja hauskaa oli ja savustettua siikaa syötiin siihen malliin ettei napa hanganu selkärankaa!! Sitä siikaa muuten sitte verkoilla kans tuli!!

Välipäivänä Timo ja Antti löysi lintuja 15 riekon verran, pari olivat saaneet puotettuakin. Helppoahan se on kun aamulla ennen maastoon lähtöä kartasta neuvotaan missä ne linnut on!! Ja lumenkin vielä puotti kaiken lisäksi maahan, oli maa valkosena

Välipäivän jälkeen vaihtui lupa-alue ja suunnaksi taas pohjoinen. Palloselän maasto osottautu tyhjäksi, ei linnun lintua. Autolle palaillessa Iisalla oli tyhjä seisonta jonka purki oma-aloitteisesti. Illalla jälleen nautittiin saunan lämmöstä ja Näkkäläjärven kylmästä vedestä. Todettakoon että voisi se olla mukavampaa lämpimämmässä vedessä käydä uimassa. Ja ne jotka ei uinu, sai saunassa sankolliset kylmää järvivettä niskaansa tasapuolisuuen nimissä!!

 

Viimeisenä päivänä tehtiin vielä pieni lenkki Näkkälän maastoissa loppusiivousten jälkeen. Jussi meni Ursulan ja Juhanin kanssa omalle lenkille ja Iisa kanssa tehtiin oma. Tyhjäksi jäi nekin lenkit. Pikainen vaatteiden vaihto autolla ja kotimatkalle. Yömyöhällä saapui kotiin väsynyt mies ja koira ja uni kelpasi molemmille.

 

Ja harjotukset jatkuu sitte taas, kun tuulla ei osaa niin tehhään vaikka kylmän linnun noutoja. Ja käyään jossaki vaiheessa maastossaki taas kattomassa mitä sieltä löytyy.

Niin meillä kuin monilla muillakin. Sorsastuksesta on selvitty ja Iisalla on noutoja takana mukava määrä. Tosin vain sellaisista tilanteista että ukkeli oisi joutunut uimaan itse tai lintu niin tiheässä kaislikossa että ilman koiran nenää lintua olisi ollut melkeimpä mahdotonta löytää.

Niinhän siinä kävi että ainoa mahdollisuus käydä peltomaisemissa Iisan kanssa typistyi yhteen ainoaan päivään töitten vuoksi. Mutta hyödynnettävä sekin oli.

Onhan niitä lintuja kotimaisemissaki vaan kehnonlaisesti. Lähinnä arkoja teeriä joille muutamia tilanteita on saatu, niin selviä ku epäselviäki. Vaan ei varsinaista seisontaa suoraan linnulle oo havaittu, ainoastaan kuumille hajuille. Paitsi yksi alkukauden seisonta, josta Iisa nosti yksinäisen teeren ominluvin. Siinäpä sitä oliki syytä pitää pienimuotonen neuvottelu toimintavoista. Aikalailla on Iisalla hakua tullu tyhjissä maastoissa eikä tuultakaan oo ollu liiemmin kaverina. Mutta kun vähänkää on tuulta, on koiraki linnuilla ollu. ”Latu” onneksi maistuu suhteellisen hyvin.

Vaan pellolla tilanne on toinen. Osallistuimme jälleen LaMaKa:n peltopäiville Kauhavalla. Ennakkotiedot kertoili peltojen olevan puimatta. Yllätys olikin kuinka paljon isännät oli päässeet peltojaan puimaan ja sänkeä löytyi. Saapumispäivän ilta meni kuulumisten vaihossa ja saunoessa Alakylän Metsästysseuran mukavalla kämpällä.

Tätähän se maasto siellä on

Aamulla heti alkajaisiksi suunnistettiin viime vuodelta tuttuun lintupankkiin, tarkoituksena ottaa koirilta ylimääräiset löysät pois. Ja taas jälleen kerran pankin seutuvilla kävi pörinä suihkukoneitten säestäessä fasaanien lentoa. Iisan kanssa jäimme tarkistamaan pientä nurkkausta joka eräällä nuorella koiralla jäi hakematta. Iisan pompatessa ojan varteen alkoi koiran ympäriltä lintuja pomppia lentoon. Iisa osui suoraan parveen kun ei hoksannut mennä ojan toisele puolelle myötätuulen puolelle. Noh, tekeville sattuu ja homma jatkui. Aluetta haravoitiin lisää ja kaikkien paikalla olleitten lintujen todettiin siirtyneen aitauksen sisäpuolelle, minne ei ollut asiaa. Toisten perän mennessä Iisa otti velton seisonnan kissalle. Oli vain mirri ottanut ritolat paikalta.

Iisa seisoo tyhjää, kissa poistunut paikalta, haju jäänyt

Siirryimme toisten perässä tien yli uusiin maastoihin, jossa toiset tekivät riistatöitä minkä ehtivät. Iisakin nappasi seisonnan ojan pohjalle. Kovasti ukkelia mietitytti että siellä lintu lymyää suojassa ja painelee karkuun minkä kintuista pääsee. Iisa uudelleen hakuun ja hetimiten uusi seisonta. Nyt oli tipi piikissä ja seisonta viimesen päälle tiukka. Kovasti hirvitti linnun karkuun juokseminen. Ei muuta ku starttari kouraan ja koiralle avanssi. Linnun sijaan ojan pohjalta ampaisikin liikenteeseen kissa ja Iisa käskystä paikoillaan. Sen verran outo ”lintu” aiheutti hämmennystä että kunnialaukaus oli jäädä ampumatta. Mutta hyvillään piti olla koiran toiminnasta.

 

Ja lisää tilanteita tuli, tosin linnuille eikä kissoille.

Iisa nappasi pankin läheisyydessä sängellä tiukan seisonnan, johon nuorempikin koira ehti lähelle. Samassa 2 peltopyytä otti ja lähti. Paikkaan vaihtaessa tien yli meni lintuja ja koirille tilanteita hakemaan. Ukkeli ohjas Iisan tuulen alta hakuun ja koira paineli suoraan seisomaan. Avanssi ja alta juossu kukko joutu lopulta turvautumaan siipiinsä. Taas oli riistatyö tehty ja ukkeli koiraansa tyytyväinen.

Autiotalon pihassa Iisa seisoi muutaman peltopyyn parven. Siitäki saatiin riistatyö, ilman avanssia tosin kun linnut pomppasi siivilleen.

 

Kaiken kaikkiaan peltopäivään täytyy olla erittäin tyytyväinen,päivässäkin voi saada paljon aikaan. Lintuja oli runsaasti ja tilanteita tuli enemmän kuin vuosi sitten. Toki Iisakin on kehittynyt siinä ajassa. Nyt oli mukava huomata että käryjen sattuessa vauhti hiljeni eikä enää mennä kouhotettu päättömästi.

Kesä tuli… ja meni.

Siinä sivussa Iisan kanssa tuli touhuttua kaikenlaista minkä töiltä ja muilta menoilta kerkesi. Ja niitä töitä ja muita menoja riitti haitaksi asti.

Vesityökokeen jälkeen käytiin osallistumassa Noutomaaotteluun Savon Nuuskuja vastaan. Noutomaaottelu on tunnetusti reilu kisa jossa järjestävä seura tekee kaikkensa saadakseen voiton itselleen. Iisan perisynti, kuumeneminen noutolupaa ootellessa hankaloitti taas suoritusta. Hakunouto ( on muuten ihmetermi) Iisa paineli luvan saatuaan suoraviivaisesti ja vauhdilla linnulle. Kummastusta herätti että miksi koira ei meinaa tarttua lintuun. Muutaman käskyn jälkeen Iisa palaili korppi suussaan ja pudottaa ropsautti sen tielle. Tuomari kyselikin että ei ole tainnut koira moisia noutaa. Lohtuna piti tuomarille kertoa että keskitymme lähinnä syötäviin lintuihin, koiralla kun on tarkoitus hankkia lihaa pöytään. Ja toisaalta, jo lapsena on tullut opittua että mikä tunkiolle ammutaan, se sinne myös jätetään. Vesinoudossa oli kaksoismarkkeeraus aiheena. Iisahan taas lämpeni hiiteen asti. Eikähän sieltä se juuttaan suuri lokki tullu perille asti vedestä ja maalle heitetty variskin sai jäädä omiin oloihinsa. Vielä oli maastoon piilotettuna muutamia lintuja, joita Iisa ei löytänyt eikä tuonut. Tulipahan käytyä siinäki tapahtumassa.

Kesän reenien aiheena onki ollu puhtaasti hiljaa olo noutolupaa ootellessa. Samote ku veteenmenon kanssa tahtoo koira kuumeta lupaa ootellessa. Liekkö se sitte niin mukavaa se uimaan ja noutoon pääsy. Kesällä käytiin moikkaamassa Ursulaakin ja samalla Iisalle tuli tehtyä tyhjän lasipullon nouto vedestä. Pullo oli uppeluksissa ja Iisa sen sieltä ylös sukelsi.

Parissa näyttelyssäki on tullu käytyä. Heinäkuussa oli Ylivieskassa KV näyttely jossa tuomarina Giuliano Biasiolo. Iisalle tulokseksi jälleen vara-SERT ja vara-CACIB. Elokuun alussa Kuopiossa oli Sawo Show jossa jälleen harmittavasti vara-SERT, nyt kuitenkin lisänä tuli CACIB. Nyt jäädäänki näyttelyistä tauolle pitkäksi aikaa ja keskitytään metästykseen sillä mielin, että jos vaikka syksyn kokeisiin näyttäisi olevan aiheellista lähteä.

Metästyskausiki tässä ehti alkaa ja Iisa päästä tositoimiin. Sorsastuksen aloitukseen suunnistettiin VP:n maille. Ja olihan siellä lintuja vaan ei mahollisuutta puottaa. Päivän aikana kuitenki pariin kertaan Iisa pääsi noutohommiin. Telkkä ei ollu kuullu ilmeisesti metästyksen alkamisesta ja parin pamauksen jälkeen Iisalla oli uintihommat eessä. Muuten homma meni mallikkaasti mutta lintu tippu rantaan eikä Iisalla ollu kovinkaa suuria haluja sitä kanniskella. Pääasia kuitenki että tipi tuli pois. Illaksi suunta oli toiselle järvelle. Siellä Iisa jäljitteli maalta ja heinikosta tavin esiin. Lintu vaikutti haavakolta ja lopetuslaukauksen jälkeen paljastu tavi aivan tuppisiipiseksi. Eipä semmosilla siivillä paljo lennellä.

Iisa sai toista vuorokautta lepoa ukkelin työvuorojen vuoksi. Ja sen aikaa koiralle uni ja ruoka maistui!! Perjantaina löyty lähijärveltä lintuja sitte runsaammin. Yksi heinäsorsaki sieltä saaliiksi tuli Iisan noutamana. Edelleen Iisalla on tapana aloittaa kiljuminen kun pamahtaa, kiire oisi päästä noutamaan. Ja nytkin se lämpeneminen näkyi Iisan lähtiessä noutoon hieman väärään suuntaan,onneksi ohjattavuus paikkasi tilanteen ja oikeaan suuntaan päästyään iisa meni linnulle kuin pankkiin.

Mutta, hommaa hiotaan ja ootellaan mettälinnun alotusta.

… eli nolompi tapaus

15.6 oli Saksanseisojien Eräkoulutus ry:n järjestämät vesityökokeet kotimaisemissa. Ajatus osallistumisesta aikaisessa vaiheessa kesää pätkähti mieleen siitä syystä, että mikäli parannettavaa suorituksessa on, niin asiat voi korjata ja suorittaa kokeen myöhemmin uudelleen. Kesän pari treeniä antoi osviittaa siitä että turhaan vesityötä treenaa. Iisan veteenmenohalukkuus on mitä mainioin ja nouto itsessään varmaan, linnulle on kiire varsinkin silloin kun Iisa putoamisen näkee. Ja sitten alkaa se kiljuminen.

Kokeessa Iisalle osui ensimmäinen vuoro. Iisa kyllä tiesi mitä toimintaa edessä on ja lämpeneminen alkoi. Ja sitä vielä mukavasti edesauttoi kun lintua ei alkanut kuulua ”lentoon”. Niinhän siinä kävi että kiljumisen säestyksellä Iisa nykäisi luvatta matkaan, tiukasta komennosta palasi takaisin metrin päästä. Ylituomari Aki Hyvösen antaessa luvan noutosuoritukseen, Annoin Iisalle noutoluvan ja koira ampaisi veteen. Koiralla ei ollut mitään käsitystä missä lintu on ja jäi veteen pyörimään ja kaarsi uudelleen maalle. Kyllä osasi sydänalassa kylmätä!! Suunnan osoitus ja nouto komento heti kun Iisa oli maalla. Vieläkin meinasi koira etsiä vedestä. Jatka komennoilla Iisalle valkeni että ylihän tästä on mentävä. Onneksi koiran ohjaamista on tullu jonkunverran käytettyä, nyt se pelasti paljolta. Tai paremminkin koira on ohjattavissa. Vastarannalle nousun jälkeen Iisa koukkasi luovin ja luovilta palatessa sai vainun linnusta. Oma-aloitteisesti lintu suuhun ja paluumatkalle. Muutamia kehuvia sanoja ja koira ui yli. Rannan  lähestyessä siirryin itse lähemmäs vesirajaa ja Iisan noustessa maalle olin jo pakittamassa luovutuspaikkaa kohti, koko ajan muutaman metrin välimatkan ja kontaktin koiraan säilyttäen.
Maalle tulo ja luovutus istuen oli entisen toisintoa.

Luvattomasta lähdöstä ja rauhattomuudesta ylituomari rokotti Iisan suorituksesta pisteen verran pois joten tulokseksi jäi 4*4 eli 16 pistettä. Näillä pisteillä jäähäänki sitte ootteleen syksyn koitoksia ja keskitytään siihen että noutoon lähtiessä koira on rauhallisesti paikoillaan. Ja hiljaa.

Niin ne vain alko lumet hävitä, jäät sulaa ja vedet aueta. Sen huomas Iisaki. Vapunaattona Iisa oli lenkkeilyn yhteydessä ollu irrallaan rannassa ja painellu suoraan järveen. Jäitten sekaan. Ei ainakaa kylmä vesi tunnu uimahaluja hillitsevän.

Siitä se ajatus sitten lähti. Taas. Eilen pyydettiin naapurista Taika  (Ferhill’s Fanta) mukaan uintireissulle. Sen verran oli säpäkkä se lähtö ettei mielessä ehtiny käy ottaa mukaan starttaria ja lintuja. Vaan linnun asemaa sai halot ajaa. Perillä vedessä uiskenteli vielä jäitä jonkuverran ja Iisa oli täpinöissään ku hokas että noutojahan täällä kans tehään eikä vaan lutrata vedessä. Eka heitto ei vieny halkoa vastarannalle mutta vedestä nouto olikin rutiinihomma. Ja veteenmeno kans. Ukkeli oli talven mittaan ehtiny mietiskellä että pitääköhä sitä vedestä tulot ravistamatta jne käyä taas uuelleen läpi. Eipä tarvinnu. Iisa tuli halon kans suoraan vedestä ylös ja luovutus istuen.
Kuten kuvasta näkyy, heittäjä oli heittäny halon pitkittäin veteen vaan tomerana Iisa sen koko matkan samalla tavalla toi, siihen asti kun Irti-komento kuului.

Toinen heitto lähti siihen malliin että veteen ei jää. Eikä jääny. Tarkotuksena oli että Iisalle iskostuu malli siitä, että noudettava ei ole aina vedessä vaan vastarannalla. Iisa meni sujuvasti vesistön yli ja halko suuhun. Siinä vaiheessa alkoi Iisalla miettiminen, mennäkkö tien kautta ukkelin luo vai mistä. Ukkeli piippas pilliin luoksetulon ja koira halko suussa loikalla veteen ja yli. Luovutus jälleen rutiinia.  

Siinäpä nyt sitte on sulateltavaa ku ootellaan että varsinaiset vesityöpaikat on siinä mallissa että tulva laskee ja päästään ihan kunnolla ottamaan veden takaa tipejä pois.

Iisa ja Taika päätti molemmat poseerata vielä vapun kunniaksi. Edustavuudesta tiiä sitte...