vaan ei todellakaan sieltä helpommasta päästä. Välillä ehti käydä mielessä että taitaa tv:ssäkin paljon mainostetussa Laama-agilityssäkin olla kohta enemmän järkeä.Keväällä ja kesällä oli nähtävissä huimat lintukannat ja odotukset sitä myöten suuret. Ja niitä lintuja sitte syksyllä myös oli!! 

Kausi aloitettiin sorsastuksella jälleen kerran ja odotukset siinäkin suuret. Vaan kohtalon sormi puuttui peliin heti aloituspäivänä Iisan ollessa vedessä. Iäkäs metsästäjä luuli Iisaa linnuksi ja ampua pasautti uivaa koiraa reilun 30 m matkalta pajupuskan läpi. Tilanne oli kieltämättä semmonen että sydäntä kylmäsi. Iisa äkkiä rannalle ja vammojen tarkistus. Ja eläinlääkäriin soittamaan. Vaan kun syrjässä asutaan eikä omassa kunnassa eläinlääkäriä oo, löytyi lähin Kuopiosta ja matkaa 150 km. Ja kiireen vilkkaa sinne Iisa kuvattavaksi. Kaikkiaan Iisasta löytyi 13 haulia joista 11 pään alueella. Onneksi haulit ei olleet rikkoneet silmiä, luita tai muutakaan arkaa paikkaa. Antibiootti ja kipulääke kuurit päälle ja Iisa lepoon. Kyllä osas tuntua pahalta. Kotiin päästyä sorsakoiran virkaan astui Malla joka hoiti lopun päivää hommia mallikkaasti. Mutta "kova luu" se on Iisakin!! Vaikka kotiin jäädessä nukutus vaikutti vielä voimakkaasti, väen vängällä Iisa olisi halunnu päästä mukaan metälle. Siinä sai heittää hyvästit myös varatuille koepaikoille. Harmitus oli kova kun koira oli kunnossa ja joutui sairaslomalle.Tärkeintä kuitenki oli, että tärkeä metsästyskumppani oli hengissä eikä tähän päivään mennessä ole mitää jälkivaivojakaa ilmennyt.

Lääkekuurien jälkeen Iisa päätti paikata pilalle menneen alotuksen. Veteenmeno - ja paukkunoutohalukkuus tuntui vaan kasvaneen!! Ja olipahan yhenki lammella käväisyn saldona 5 lintua, joista 4 pudotettiin seisonnalle. Ja samaisella reissulla oli kovassa tuulessa teeriseisontakin mutta ei yksinäinen kukko kestäny tarkentelua. Myöskin jänikset kuuluu edelleen Iisan repertuaariin tiedotuksen jälkeen. Joskus mennään jäniksen perässä pitkäkin matka mutta aina sieltä jotain löytyy.

Lapuan pelloilla käytiin jälleen tänäkin vuonna. Olihan se sielulle mukavaa katsella koiran menoa ja lintujen käsittelyä. Harmi vaan kun paukuttelu jäi starttarilla paukutteluksi. Myöskin pohjoisen riekkoreissu tehtiin jälleen. Riekkoja löytyi varsinkin 2:na viimeisenä päivänä hyvin eikä Iisaa sopulit tunnu häiritsevän juuri ollenkaan. LOkakuun puolessa välissä tunturit oli lumettomana ja riekko valkea. Olihan se niin kuin oisi lumipalloja etsiny tunturista.Sillon kun lintuja löytyi, oli päiväkohtaiset kiintiöt nopeasti täynnä. Mutta tilanteita riitti. Kaiken kruunasi viimeisen päivän loistava oppikirjan mukainen riistatyö yksinäiselle karkkoriekolle. Siinä oli mukava auringon paistaessa mukava istahtaa tunturikoivun juurelle koiran kanssa ja nautiskelle olotilasta. Ja menohan Iisalle tunturissa maistui joka päivä. On se mukava kun ei tarvi koiraa hoputtaa hakemaan.  Riekkojen kanssa Iisa ehti touhuaan myös kotimaisemissa. Hyvänkokoisia parvia löytyi muutama syksyn aikana.

Vaikka Ukkeli onkin aina suhtautunut hieman kriittisesti kaikenmaaliman tutkapantoihin seisojalla niin syksyllä käyttöön otettu Garmin Astro 320 on tuonut uusia ulottuvuuksia, varsinkin peitteisessä maastossa tapahtuvaan metsästykseen. Varsinkin koiran haku tulee näkyviin erittäin hyvin. Ja ompahan moinen laite kätevä tiedotuksen kanssa touhutessa. Huonojen kännykkäkuuluvuuksien alueella Astro verraton vehje. Suurin kulu laitteesta on vuotuinen 19€ maksu Viestintävirastolle!

Syksyllä on joukosta poistunut Malla. Omanlaisensa persoona, kovan onnen soturi on jättänyt monia muistoja koko perheelle. Mallan vuoksi on itkut itketty ja katseet suunnattu tulevaisuuteen.

Uusi metsästyskumppani on jo varattuna ja odotellaan vain kovasti juoksun alkamista ja astutusta. Toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä että sieltä Ukkelille uusi seisoja syntyy.

käynnistyi kuopiolaisen Erä+ liikkeen kanssa. http://www.eraplus.fi/   Liikkeestä löytyy myös seisojamies Heiskasen Antti jonka puoleen kannattaa hankinnoissa kääntyä, oli kyseessä sitten minkälainen metsästykseen ja erästelyyn liittyvä asia.

Edellisestä päivityksestä on taas tovi vierähtäny ja kaikenlaista ehtiny matkan verrelle sattua. Mallan kans kävimme toukokuussa ihan etelä-Suomessa asti, koirakoulu Gironin touhuihin tutustumassa Harjun Mikan luona. Mallan viime syksyn ongelma, jumalaton lentooajo ilman pienintäkää viitettä toppailusta sai ajatuksen liikkeelle. Ja lintutilanteen jälkeinen "levyn jumittuminen" oli huolestuttavaa. Ei vain tyttö osannut irrottautua asiasta vaan lisää lentoonajettavia olisi pitänyt löytyä.Voi kiesus että osasi Malla lämmetä kyyhkyille kun Mika niitä päästi käsistää irti.  Tällä saatiin esiin koiran reagointi lintujen siivittyessä,oikein kunnon provosointia. Ja Mallahan provosoitui oikein kunnolla, silmät seiso Mallalla päässä kun yritti saaha lisää lintuja näköpiiriinsä ja päästä ajamaan niitä. Siinä vaiheessa pellin puuttui "purkki", tuo ihmetystä herättänyt taikakalu. Malla järkyttyi suuresti kun touhuun puuttui nyt täysin uusi komento entisen sijaan. Olipa tyttö henkisesti "hieman" puhki!! Parin tunnin huilin jälkeen otettiin launcheri käyttöön ja toistoja. Hupasaa oli huomata miten koira alko ennakoimaan, seisoi kaiken varalta lopussa tyhjää launcheria. Pihalle laskeutuneet kyyhkyt antoi mahdollisuuden seurata koiran toimintaa sivulta. Mallahan seistä tökötteli puluja näölle, aikansa seisottuaan vilkaisi taakse ja kun Mikan kans jatkettiin p*asknjauhantaa niin tuli Malla omia aikojaan tekemään tiedotusta. Ja sitten vaan avanssia ja koira pois tilanteesta kun linnut lähtivät. Edelleen Mallalla on "jumittuminen" tilanteen mentyä ohi eli se "levy" jää edelleen päälle.

Kesä on menny rauhallisissa merkeissä. Mallaa käytettiin parissa näyttelyssäkin,molemmissa tuloksena EH. Merkille pantavaa koirassa oli, että tuomarin käsittelyä koira ei kestänyt ollenkaan vaan alkoi panikoida. Sama ilmiö tuli essiin jo vuosi sitten Erkkarissa. Mitään koiraa kehässä säikäyttävää tapahtumaa ei ole tiedossa. Helteillä koirat sai uida niin paljo kuin suinkin vaan mahdollista. Ja siitähän ne nautti  täysin siemauksin. Myös vesityökokeet tulivat loppuksesästä ajankohtasiksi. Remontti - ja työkiireitten vuoksi reenaaminen jäi kyllä tosi onnettomaksi. Mallalla kokeiltiin kerran AVO-luokan vesityötä ja sehän sujui kun vanhalta tekijältä.Rauhallisesti paikoillaan,luvasta raju veteenmeno suoraan vesistön yli ja nopea linnun tuonti,luovutus istuen. Helppoha siinä oli mennä kokeeseen ja napata täydet pisteet. Myös jälkeä Mallalle kokeiltiin ihan uteliaisuudesta. Kyllä siinä huvitti kun koira hirmusella kiireellä sahasi jäljen kahta puolen edeten koko ajan. Ja nätisti seiltä jäljen päästä löytynyt telkkä tuli pois. Eikä aiettakaan leukojen käymisestä. Ote on semmonen napakan hellä.

Iisalle vesityö oli myös helppo nakki. Tuomari tosin oli laitattanut linnun sivulla olevaan saarekkeeseen myötätuulen puolelle. Ohjeistuksena oli että koiran on ensin uitava yli. Ja niinhä Iisa ui ja työskenteli vastarannalla  tunnollisesti. Kun lintua ei löytynyt, päätti Iisa tulla takaisin jolloin Ukkeli ohjasi Iisan katsomaan myös saarekkeet,lähtörannan kautta tosin. Ja sieltähä se lintuki sitte löytyi ja loput oliki tuttua kauraa. Jälkityössä reilusti puhaltanu tuuli teki Iisalle tepposet, pyörittämällä ilmaa takaa ja sivuilta ja vieden hajut mennessäään. Jälki meniki Iisalla ekan kerran totaalisesti persiilleen ja koiralla uskoi loppui.

Seuraavalla viikolla Iisan kanssa käytiin Kajaanissa vesi ja jälkityökokeissa ja molemmat Iisa suoritti hyvin. Vesityössä napsahti piste pois ku Ukkeli jäi odottamaan Iisan istumista, vaikka tuomarilta oli jo lupa ottaa lintu pois. Niimpä se kerkisi tipahtaa maahan. Jälkityössä Iisa oikaisi yhen mutkan ja niin siitäki lähti 1 piste pois. Eli 4 ja 4 molemmista, niillä on hyvä mennä eteenpäin.

Varsinaisesti kyyhkyjahtiin ei olla päästy mutta sen verran kuitenki että hukkaan menneitä lintuja ollaan Iisan kans käyty poimimassa pois niitä ampuneille. Ja kovasti ootetaan viikon päästä alkavaa sorsastuksen alkua!!

Maaliskuussa tuli Ukkelille ja Iisalle postia ulkomailta, Belgiasta. FCI oli 2.3.2011 vahvistanut Iisan "inttivalioksi" eli kansainväliseksi muotovalioksi. Titteli Iisalla on tästä edespäin C.I.B.  

Siinä sitä onki sitte sulattelemista. Iisan ollessa pentu, Ukkeli mietti että jos tästä joskus vaikka muotovalioki tulee niin ompahan mahtava juttu!! Nyt sitä mahtavaa on tullut enemmän kuin aikonaan Ukkeli osas toivoa.

Kevät keikkuen tulee ja hankikeljeä ootellaan. Katotaan mitä "kujeita" sitä vielä hoksataan. ;)

Kausi olikin mukava aloittaa kahden koiran kanssa, tietäen että saa metsästää reilusti jos vaan koirat on kunnossa.Sorsastuksen aloitus alkoi Iisan kanssa. Intoa iisalla löytyi mutta pari lampea jotka käytiin, olivat tyhjiä. Ruokintalammen ”korkkaukseen” pääsi Malla ja töihinhän se Malla joutui. Ukkelin pudottamat linnut luvan saatuaan rivakasti vedestä pois, luovutus istuen eikä leuat käy!! Välillä koiran vaihto autolla ja Iisa kehiin. Kokeneempana koirana Iisa näytti että miten seisojalla metästetään vesilintuja. Pakko siinä oli Ukkelinki jo välillä huikata 2 tavia mieheen ampuneille passimiehille että onkohan täällä taas lintu kun koira seisoo. Ja olihan siellä ja reppuun päätyi. ”Pilottihanke” vesilintujen ruokinnasta tuotti positiivisen yllätyksen. Pesivien lintujen ja poikuuksien kanta lammella ja ympäristössä lisääntyi huimasti ja samalla pienpetopyynti tuotti tulosta, edesauttaen poikuuksien selviämistä. Kyllä oli iltalennollakin mukavaa koiran kanssa istuksia, ehti kaikessa rauhassa valmistautua harkittuihin pudotuksiin kun koira kuuli lintujen tulon ennen Ukkelia. Ja tulihan Iisan kanssa lammelta tuplatkin pudotettua, seisonnalta. Sorsaa siis tuli syksyn aikana syötyä runsaasti ja noutolintuja on pakastimessa odottamassa tulevaa kesää.

Kanalinnustuksen aloitus oli lämmintä ja tuuletonta ja sitä myöten Iisan kohdalla epäonnistumisten sävyttämää. Tilanteita kyllä oli epäonnistumisia niin että pahaa teki. Kiväärimiesten jälkiä korjattiin aina kun puhelin soi, että tulisikko koirasi kans ku ammuin lintua eikä sitä löydy. Hienoimpiin Iisan töihin tällä saralla kuuluu myös metso. Ampumisesta oli kulunut reilu 5 tuntia kun paikalle päästiin. Alueen oli haravoinu 2 eri koiraa miesten kanssa. Iisa merkkasi heti putoamispaikan ja lähti jäljelle. Kun jälki hukkui, Iisa lähti hakemaan. Muutaman minuutin päästä Iisa kävi ilmoittauttumassa ja lähti tulosuuntaansa takaisin. Sillon Ukkelilla heräsi epäily että onkohan metso vielä hengissä. Hetken päästä alkoi kuulua liikettä ja rapsahtelua. Iisahan sieltä tuli elävä metso suussa ja luovutti istuen linnun Ukkelille. Oli siinä ampujalla näkemisen arvonen ilme!!! Koko hommaan oli aikaa tuhraantunu n. 10 minuuttia.

Eskon Puumerkkiin Iisan kanssa osallistuttiin jälleen. Samalla viikolla oltiin Lapualla opastamassa Iisan jälkeläisiä, Ferhill’s Niehkkua ja Nastia omistajineen touhuun että mitä siellä pellolla pitäs tapahtua. Lupaavan oloisia nuoria seisojan alkuja molemmat. Eskon Puumerkki oli melkeimpä viime vuoden toisinto. Iisa loppukilpailussa 3:n muun koiran kanssa, alla komea riistatyö juoksevalle linnulle. Loppukilpailussa Iisan kohtaloksi tuli etenemättömyys tiedotuksen päätteeksi. Ilmeisesti oli rusakko vieny erän 6-0 ja siihen jäi kisa. Eskon Puumerkkikin jäi tällä kertaa jakamatta toistenkin koirien epäonnistuessa.

Muutamat pakkasaamut anto mahdollisuuden kokeilla teeriä suolta. Haulikolla syömälinnut reppuun ja Iisa paikkaili kiväärimiesten jälkiä. Eikö ne osu kunnolla vai mikä lie…

Pohjosen riekkoreissu tehtiin Utsjoelle Paistunturin alueelle. Iisan ja Mallan eka päivä oli linnuton ja molemmat hieman ihmetteli ympärillä olevaa avaruutta. Toisena maastopäivänä mukna oli myös Iisan jälkeläinen, Rodi eli Ferhill’s Naggar omistajansa Ilkan kanssa. Mallan haku tunturissa oli lähinnä juoksemista päättömästi ja iltapäivällä alkoi väsymys painaa, samoin Rodilla. Iisalle juoksu maistui ja laajuutta löytyi. Samoin riekot. Myötätuuleen kuljettaessa Iisa löysi riekot ja seisoi vasten. Lopputuloksena riekko reppuun ja Iisalle puhdas paukkunouto Ukkelin keskittyessä paukuttamaan poistuvia riekkoja. Ja elävänä tuli Ukkelille riekko käteen. Seuraavana päivänä Iisa jälleen löysi riekot ja tarjosi Ukkelille mahdollisuuden olla julma. Siihen olikin mukava päättää sateinen päivä tunturissa, riekko repussa.

Kuva Ilkka Väänänen

Mallan kanssa käytiin tutuksi tulleessa Villisorsan fasaanihelvetissä. Tietolinnulle mentäessä Malla nappasi myötätuuleen seisonnan energiapuukasan juureen josta hajut olivat levinneet. Pieni tarkennus ja Ukkelin antama kehotus pysyä paikoillaan. Samassa kukko kimposi taivaalle ja ukkeli paukautti kunnialaukauksen Mallan pysyessä sievästi paikoillaan. Tilanteesta lähti vielä toinenkin kukko jota Malla ihaillen seurasi. Pienen tauon jälkeen Malla löysi myös tietolinnun sekä 2 muuta lintua. Lie vissiin hieman lämmennyt kun hajuille päästyä vauhti kasvoi ja Malla tökkäili linnut lentoon ilman aiettakaan seisoa. Komennosta tosin jäi paikoilleen. Ei ollut kylmä Ukkelillakaan kun vähän väliä tuppasi keittämään. Saa nähdä miten Mallan kanssa käy, ikään nähden ei kovinkaan hyvältä vaikuta.

Vielä on kuitenkin kautta edessä, maa sula ja riistaa maastossa. Fasaaneja jossain jos ei muuta.

Hyvösen Eija oli joskus maininnut että voisi ottaa Iisan mukaan ulkomaille näyttelyyn. Asiaa tuli hauduteltua ja Eijalle keväällä asiaksi katella joku sopiva näyttely minne voisi Iisan ottaa mukaan, jos haluaa. Muutaman viikon jälkeen Eija ilmoitti että Norjaan ei hänellä lähe seisojia mukaan joten Iisa voisi päästä. Eijan avustuksella Iisa ilmoitettiin Oslo Double 2010 näyttelyyn.

Vaan monet asiat on huomioitava ennen ulkomaille menoa. EU-passiin ekinokokkoosi leima, rokotusten voimassaolo, Workin Class Certificate:n hommaaminen ja lähettäminen sekä monia pienempiä asioita.

Ukkeli vei Iisan kaikkinen tykötarpeineen Eijan hoiviin 12.8 että pääsevät matkaan. Iisalle oli  reissussa kaikki uutta ja ihmeellistä, laivamatkat ja hotellimajoitus eikä yhtään omaa ihmistä ympärillä vaan outoja ihmisiä. 

Ensimmäisenä kehäpäivänä 14.8 Iisa oli sen verran stressannut asioita että oli väsähtänyt kehässä ja sijoittunut PN4:ksi. Eijalta tuli viestiä ja sovittiin että yö lepoa ja huomenna päivä uusi.

Siinä oliki jännääminen 15.8 että miten se nyt menee Iisalla Norjan Voittaja-näyttelyssä. Ukkelilla oli olo niin ku hullua ois jännityksessä pietty. Lopulta tuli Eijalta viesti jossa onniteltiin uudesta Norjan muotovaliosta!! Iisa oli ollut PN2 ja hävinnyt Norjan, Ruotsin sekä Int valiolle. Näin Iisa sai Norjasta SERT:n vara-Cacib:n ja uusi  Norjan muotovalio oli totta!!Ja kun lopuksi selvisi voittajan olleen Int Ch, jäädään oottelemaan vara-Cacibin vahvistumista Cacibiksi joten sen myötä Iisasta tulee Int Ch vahvistuksen jälkeen!!

17.8 aamuyöstä Ukkeli ajeli Kuopioon hakemaan tuoretta MVA:ta kotiin. Jälleen näkeminen Iisalla oli "maailmoja syleilevä" eikä koiran riemulla ollut mitään rajaa. Kotiin päästyä sama riemu jatkui Mallan kanssa sekä Mamman herättyä aamulla töihin lähtöön.

Nyt onkin hyvä ootella huomista sorsastuksen aloitusta, palkkioksi Iisa pääsee ekana jahtiin. Monien tuttujen kannustamana Ukkeli toteaa Iisan reissun olleen kannattava. Suuret kiitokset kaikille kannustaneille ja etenkin Eijalle!! Myös reissussa mukana ollut Marjo ansaitsee vilipittömät kiitokset Ukkelilta!! 

Niin se vaain talvi ehti mennä menojaan. Koirilla jäi reenaaminen juoksemiseen mettäautoteillä. Mallakin pääsi tutustuun riekkoihin, ei vaan vielä jarrruja nuorella koiralla ollu kun linnun hajut nokkaan tuli. Ja auta armias kun riekko erehty lähtemään nousukiitoon tietä pitkin, paineli Malla perään minkä ehti. Eipä siinä paljoa kipeällä jalalla mukaan ehtiny ja tilanteisiin päässy puuttumaan. Onneksi talven upottava lumi osaltaan jarrutti menoa tien ulkopuolella. Mutta virtaa tuntuu Mallalta löytyvän lintutilanteissa.

Alkukesästä Mallan kans tuli ajankohtaseksi myös vesityöskentely ja kokeet mikäli mielii syksyn kokeisiin lähteä. Viime kesänä muutama haparoiva uintitreeni eikä sen kummempaa. Toukokuussa pihamaalla aloitettu noudon harjoittelu linnulla lähdettiin pohjana, lähdettiin kokeilemaan vesityön sujuvuutta, mielessä ravistelut ja pudottelut ja herra ties mitkä kaikki ongelmat. Siispä reeneihin mukaan kahluusaappaat että tarvittaessa voi mennä koiraa vastaan veteen ja ohjata oikeaan suoritukseen.

Vaan eipä sitä Mallaa tarvinnukkaa opastaa NUO-luokan vesityössä. Siinä oli Ukkelilla ihmettely, kun koira nätisti toi linnun rantaan, ilman ravisteluja ja istuminen ilman erillisiä käskyjä. Oli unohtua se irti-sanakin siinä äimistelyssä. Pari treeniä lisää että tuli nähtyä koiran varmuus työskentelyssä ja ei kun NUO vesityökoetta suorittamaan Lapualla ennen Erkkaria. Eikähän siinä ollu kun kävi ja teki, Malla nappas täydet 5 pistettä syksyn koitoksiin NUO-luokassa.

Erikoisnäyttelyynkin Mallan kans tuli osallistuttua, vaikka tuomarimuutos oli tullut. Tammelinin Raija lätkäisi päivän päätteeksi Mallalle H:n ja kotimatkalle pääsiin hyvissä ajoin. Mutta moitteeton vesityö lämmitti mieltä niin paljon ettei näyttelyn tulos harmittanut pätkän vertaa.

Mallan kanssa piti myös AVO-luokan vesityötreeni ottaa listalle, tytsy kun täyttää 9.9 2 v joten "ensimmäinen luokan vaihdos" on edessä. Eka treeni osoitti että kun Mallalle tulee varmuus että se lintu tosiaan on siellä vastarannalla niin rivakkaa suoritusta on luvassa,ekalla kertaa toki Malla näki heittäjän heittävän mikä edesauttoi ylimenoa linnulle. Muutama treeni ja Malla Sotkamon vesityökokeisiin pisteitä jahtaamaan,samoin Iisa.

Sotkamon vesityökokeessa Malla järjesti Ukkelille yllärin. Ammuttaessa niinr auhallinen koira ottikin reippaan loikan vesirajaa kohti pysähtyen ja palaten sivulle takaisin. Ja sen perään vauhdikas rutiinisuoritus, tyylillä ja eleettömästi. Joten syksyn AVO-koitoksiin mallan lähtee 16 pisteen turvin. Iisalla VOI-luoka vesityö oli rutiinihommia. Siinä ei Ukkelin tarvi paljoa huitoa ja neuvoa koiraa, vain jos Iisa kyselee ohjeita että missä haluaisit että vielä käyn. Jälkityössä Iisa yllätti positiivisesti. Ilmavainuisena koiran jälki on ollut hieman ongelmallinen, varsinkin lähdössä Iisalla on ollu tapana koukata mutkat jäljen molemmin puolin. Nyt Iisa tosin pysytteli hyvin jäljellä tai sen vieressä ja loppu oli normaalia noutoa. Palatessa Iisa tosin pyörähti jälkijoukon luona katsomassa näkyykö sitä Ukkelia kunnes musiti että tuone alemmashan se jäi. Näillä suoritteilla Iisalla on syksyksi kasassa täydet pisteet vesi-ja jälkityökokeesta.

Malla on nostanut metsästyskoiran arvoaan Ukkelin silmissä huimasti. Rauhallisuus, tarmokas tekeminen ja leukojen käymättömyys ovat niitä asioita, joita Malla esittää joka päivä. Ja Ukkelilla on taas aihetta hyvään mieleen... se vain taitaa ollakki kampe tuo Malla. :)

Jo perinteiseksi tulleeseen Tamminäyttelyyn meiän huushollista otti osaa Malla. Ensimmäisen näyttelyn kokemukset elokuulta ei olleet kovinkaa vahvoja, tyttö hyppi ja sätki ku särki siiman nokassa. Mutta ei kun kokeilemaan vaan!!

Malla oli ilmoitettu NUO-luokkaan ikänsä ja kehityksensä mukaisesti, 2 narttua oli ilmoittautunut luokkaan. Kehään pääsyä odoteltiin pitkä tovi ja Malla ehti hyvin pitkästyä. Kehään päästyä Malla näyttiki kuinka hienosti tässä osataan juosta ilman pomppimisia ja paikallaan olokin onnistui kuin sahapukilla konsanaan. Ennakko odotuksena oli ajateltu, että jos Malla ERI:n saa niin tyytyväinen pitää olla. Liekkö asiaan osuutta Ukkelin kriittisellä asenteella. :)  Latvialainen tuomari Rita Skadike-Skadina tykkäsi Mallasta ja niin tyttö saikin laatuarvostelussa ERI:n. Ja sekös hymyilytti Ukkelia. Malla kuitenkin meni ja voitti kilpailuluokan ja sehän tiesi PN-kehään menoa!! Siinä sitä taas oli sulattelemista Ukkelilla. Tuomari päätti juoksuttaa koiria kehässä muutamia kierroksia enemmän kuin tarvii ja sijoitti Mallan PN-kehässä 2.ksi!! Ja eikähän se makia siihen loppunut. SERT:n saanut oli liian nuori vastaanottamaan CACIB:a joten se lankesi Mallalle. Lopputuloksena näyttelystä Mallalla NUO ERI, NUK1, PN2, vara-SERT ja CACIB!! Kyllä tyttö järjesti Ukkelille oikian yllärin!! Ja ansaitsi samalla makkaransa sekä arvon nousun Ukkelin silmissä.

Myös Iisan jälkeläisiä oli kehässä esillä 2 kpl,urokset Naggar ja Neagus. Ja molemmat nappasivat laatuarvostelussa ERI:n, Naggar vielä sijoittui PU2:ksi ja sai vara-SERT:n!! Iisan terveiset pojilleen onkin että ei äiti pojistaan turhaan ylpeä oo!! Onnittelut vielä molemmille pojille omistajineen!!

Mallan velipuoli Uriah putsasikin sitten rotunsa palkintopöydän ollen PU1,SERT,ROP ja CACIB!! Kyllä saa isä-Utah olla jälkeläisistää ylpeä,taas kerran!!  Onnittelut myös Urin taustajoukoille!! Ja Mallan terveiset ettei tähän hommaan mitään humaanista tarvita. ;)

Nyt pakkaset onneksi laantui, ainakin hetkeksi, jatkuu homma molempien koirien osalta juoksutreeneillä. Iisan kanssa on muutaman kerran käyty fasaaneja pöllyyttään, hienosti Iisa irtoaa tiedotukseen kunhan pilli vähänkää soi. Ja Mallakin on osoittanut kiinnostumisen merkkejä riistasta, tuoreet jänisten makuukset on hillitön seisonnan kohde.

Kun lumet otti ja suli melkein olemattomiin. Oli sitä sen verran että suden jäljet alko näkyä ja näkyypähän niitäki olevan, jäljistä päätellen isompia laumoja miitä viralliset tahot kertovat.

Niin se syksy on pulkassa metästysten osalta, lukuunottamatta mahollisia fasaanitiloilla käyntejä ja jänisjahteja.

Malla näytti kehitystään Kauhajoen Kainastossa, jossa tytsy löysi hyvin lintuja ja töräytteli ne lentoon ja jäi käskystä paikalleen. Polttoja ei perään ollut eikä varsinaista seisontaakaa. Mutta ajan kanssa. Tätä kirjoitellessa Mallan lonkkakuvaus tuloksetkin on saapuneet ja tuloksena A. Toki sitä metässäkin piti Mallankin juosta mutta vielä ei mitään ihmeitä aikaseksi saatu.

Iisan osalta syksy meni metästellessä. Muutamaan otteeseen oltiin kiväärimiehiä jelppaamassa kun ammutut linnut oli liitäneet ja parhaimmilaan jääneet leveän puron taakse kun pakkasta 10:sen astetta. Siitäkin Iisa teki puhtaan VOI-luokan vesityön jäiseen veteen ja teerikukko päätyi ruokapöytään. Kauden lopetuksen kruunasi kiväärillä ammuttu metso, joka osuman saatuaan oli liitänyt metsään. Iisalle noutokäsky ja n. 10 min etsimisen jälkeen Iisa ylpeänä kantoi Ukkelille metson. Senkin oli kiväärimies teerenä ampunut. Iisan istuess edessä luovuttamassa metsoa oli mukava todeta ampujalle että katoppa ku se tämä sinun teeri onki metto!! Ilme oli näkemisen arvonen ja Iisan arvostus sen kun kasvoi!! Lokakuussa Iisakin oli Kauhajoen Kainastossa reenailemassa ja metällä. Niin tiedotuksia kuin pudotuksiakin saatiin mukavasti, n. 20 riistatyötä kahden päivän aikana.

Iisan pennuista kuuluu myös positiivista kautta linjan. Tomera poika F Naggar oli viikko sitten tehnyt 4 riistatyötä fasaaneille!! Naggarin osalta syksyllä jo kuului semmoisia uutisia että pelimies taitaa kyseisestä herrasta tulla. Eikä ulkonäössäkää ole moittimista.

Kuvagalleriassa on myös uusia kuvia, käykääpäs kuikkimassa.

Metästyskauteen startattiin uusin odotuksin. Sorsanmetästys Iisan kanssa sujui mallikkaasti, vesilintuja tosin ei mitenkään runsaasti tälle syksyä löytynyt mutta jotain pataan sentää päätyi. Myös Malla kantoi oman kortensa kekoon sorsastuksessa, etsimällä Ukkelin apuna mm. haavakkotavin ja samalla Malla intoutu omaehtoisesti uimisestakin. Varsinaiseen kanalintukauteen päästiin myös starttaamaan hyvillä odotuksilla, heti syyskuun alussa Iisalla oli komiasti riekkopoikuus seisonnassa, hienosti pitkällä vaiheittaisella etenemisellä Iisa Ukkelin poikuudelle veikin ja riistatyöhän siitä piti tehdä kunnialaukauksella. Myös VOI-luokan kokeisiin Iisan kanssa startattiin. Juuan mettäkokeissa lintujen vähyys oli haittana, jota edesautto jumalaton rankkasade jota kesti koko päivän. Tuloksena Juuasta VOI 0. Myös Suomussalmen mettäkokeisiin Iisa otti osaa, eipä lintuja sielläkään millä taitoja esittää, varsinkaa kun päivästä suurin osa kuljettiin samoja maastoja kuin edellisen päivän ryhmäkin.

Kotimaisemissa alkoi sitten varsinainen lintujen jahtaaminen ja siinä sivussa Iisa oli Ukkelin kanssa kuljettamassa Erämimmit 2009- tapahtuman ryhmää Metsäkartanon maisemissa. Lintuja niukasti mutta jotain aina sentää harvakseltaan löytyi, ei kuitenkaan poikuuksia joita kesän ja elokuun aikana paikoitellen näkyi. Osa eräksi asti.

Iisa on pitkin syksyä opetellut tiedotuksen jaloa taitoa ja kyllähän sekin sieltä alkaa löytyä. Ukkeli tuli ilmoittaneeksi Iisan Lapualle Eskon Puumerkkiin kisaamaan, mahdollisuus oli myös ilmoittaa Malla Junkkariin mutta päällekkäisten koepäivien vuoksi Mallaa ei ilmoitettu. Mitäpä sitä keskeneräisellä kokeisiin lähtemään.

Lakeuksille lähdettiin muutama päivä ennen varsinaista koitosta, hakemaan peltokokemusta pitkästä aikaa ja samalla Mallakin pääsi maistelemaan mille tuntuu pellolla painella. Malla olikin positiivinen yllätys haun suhteen, kiitolaukkaa ikään nähden laajasti eikä yhtään lehmänkäännöstä!! Riistatilanteisiin Mallaa ei eihan vielä hirvennyt viedä vaikka mieli teki. Kaikki ajallaan kuitenkin. Iisa teki pari päivää ennen kisaa pelloilla lyhyessä ajassa 4 riistatyötä, joihin kahteen myös tiedotus. Hyvä siinä oli Iisa jättää päiväksi lepoon ennen kisaa.

Kisaan sarttasi kaikkiaan 12 koiraa, 3:ssa ryhmässä. Osa erittäinkin kokeneita koiria ja ohjaajia. Omalla hakuvuorollaa Iisa hävisi pitkäksi aikaa ja tuli ajallaan käymään Ukkelin luona. Tuomari kyseli mahdollista tiedotusta eikä Ukkeli sellaista ilmoittanut, ei Iisa mitenkää suuremmin ilmaissut asiaa olevan. Menipähän kuitenkin hakuun käskettäessä kaartaen samaan paikkaan ja sieltä kana lentoon. Iisalle pillitys ja Iisahan tuli ilmaisemaan asiaa ja vei seisonnalle. Se vain jäi tyhjäksi seisonnaksi ja eka erä oli ohi. Aamupäivällä Iisalla koitti myös parihakuerä jonka Iisa paritoverilleen hävisi. Tuomari tosin antoi vielä Iisalle omaa hakuaikaa jonka koira päätti seisomalla. Hetken arpomisen jälkeen Ukkeli päätti että tehdään riistatyö ilman tiedotusta, koira seisoi lähellä eikä virheitä pahemmin listalla ollut. Iisapa ei halunnutkaan sössiä lintutilannetta vaan eteni varovaisesti ja kaipasi kannustusta. Ja kana mokoma päätti lähteä lentoon matalalla suoraan Iisasta ja Ukkelista poispäin. Pudottaminen ei oikein onnistunut tai oisihan se mutta samalla Iisan korvat ois tullu haulinreikiä täyteen.

Välikritiikissä eteen tulikin sitten yllätys. Ryhmästään ainoana koirana tuomari esitti Iisaa jatkoon iltapäivälle. Muista ryhmistä tuli myös 1 koira kustakin eli yhteensä 3 koiraa loppukilpailussa. Mikäpä siinä auttoi kun mennä niin pitkälle kuin rahkeet riittää.

Iisalle tuli arvonnassa ensimmäinen hakuvuoro ja väsynyttä oli koiran meno sekä epämääräistä. Iisa kuitenkin nappasi keskellä sänkipeltoa tiukan seisonnan, jonka Ukkeli tuomarille ilmoitti. Päätuomarina ollut Pekka Heikkinen osoitteli ojanvarren pusikkoa että tiedotus pitää ottaa, sitä kun ei Iisalla aamupäivällä hyväksytysti ollut. Siinä sitten koko porukka kyykki ojanvarren pusikon takana ja Ukkeli pillitti Iisalle. Eipä irronnut tyttö. Mutta toisella irtosi tiedotukseen ja hyvin vei seisonnalle. Seisonnan kiinteydyttyä Iisalla nihkeä vaiheittainen avanssi, jonka seurauksena yksinäinen peltopyy lentoon ja Ukkeli paukautti kunnialaukauksen. Niin oli Iisa tehnyt elämäsä ensimmäisen riistatyön peltopyylle.

Kuvat: Anne Tala

Vielä koitti Iisalla parihakuerä, jonka hävisi. Eipä siinä enää ollut muuta tehtävissä kuin kylmänlinnun nouto joka Iisalla sujui rutiinilla.

Kritiikissä tuomari antoi Iisalle VOI3 palkinnon ja niin syksyksi asetettu tavoite, palkintosija luokassa, tuli täyteen. Ja kaiken kruunasi vielä Eskon Puumerkin 3.s sija. Kyllä oli taas mukava kotiin ja kasvattajalle kertoilla kuulumisia ja olla ylpeä koirastaan!!

Nyt jatketaan metästystä vielä kotimaisemissa kun se on ajallisesti mahdollista. Ja onhan se Mallakin ollu riistalla metässä, törmäsi ukkoteereen jota säikähti niin tuhottomasti että piti Ukkelin jalkoihin tulla ihmettelemään että mikähän se sitte oli!! :D

Molemmat koirat tuli ilmoitettua Iisalmen KV näyttelyyn. Mallakin pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla kehään. Nuoruus ja huimuus teki Mallalle tepposet, liikaa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Eikähän se juoksu siellä kehässä ottanu onnistuakseen vaan meni pomppimiseksi ja loikkimiseksi. Kuitenkin Malla sai laatuarvostelussa EH:n ja sijoittui luokassaan 3:ksi. Kehäkokemukseen ja ikään nähen oikeinkin mukava tulos.

Oulun näyttelyssä tuli huomattua että koiran esittämisellä näkyy olevan merkitystä. Niimpä Iisa sai Iisalmessa oikean händlerin esittämään ja Iisa nautti kehässä olosta Miitan kanssa oikein urakalla. Ja se viimeinen SERT tulla pamahti Iisalle!! Kehätoimitsijakin kuulutti suureen ääneen koiran tulleen Suomen Muotovalioksi!!. Kyllä Ukkelia jännitti katella kehän touhuja kun tuomarina ollut Calin Simu Romaniasta mietti ja pähkäili koirille järjestystä. Ja kaiken huipuksi Iisa oli vielä ROP. Kyllä siinä oli viimeisen päälle hyvä mieli Ukkelilla ja händlerinä toiminut Miitta sai kiitoksia roppakaupalla. Ei parempaa päätöstä Iisan näyttelytouhuille olisi voinut juurikaan tulla kuin SERT,CACIB,ROP käyttöluokassa. Näin Iisasta tuli Ferhill's J-pentueen 3.s MVA.

Kasvattajan kanssa tuli puhelimessa kehuttua ja kiiteltyä puolin ja toisin. Ja voi sitä viestien ja puheluiden määrää mikä tuli. Iltapäivästä Iisa oli ryhmäkehässä Ukkelin kanssa. Ryhmäkehään ei ollut mitään paineita, kunhan käytiin eikä siellä sijoitusta tullut, ainoastaan kokemusta.

Nyt on Iisalla yksi merkkipaalu lisää saavutettu. Nyt keskitytään metsästykseen ja käydään kokeissakin ilman sen suurempia paineita. Nautitaan yhdessä metsästyksestä ja yhdessäolosta. On se vain hieno metsästyskaveri Ukkelilla!!

Kyllä on kesään mahtunut kaikenlaista 2:n koiran voimin. Heti kesäkuun alkupuolella peruuntui Iisan vesityökokeesen osallistuminen Ukkelin työesteiden vuoksi. Ja sekös harmitti kun vielä lähellä olisi ollut ne kokeet.

Nouto-otteluun Savon Nuuskuja vastaan sen sijaan osallistuttiin kesäkuun alussa. Kisapaikalla kävi ilmi, että NUO luokasta puuttui 1 koira ja kun Mallalla oli sopivasti ikää päivän yli 9 kk, Malla myös kisaan äkkilähdöllä. Varsinkaan Mallan kohdala ei voinut puhua mistään suurista odotuksista. Veteenmenon kanssa Mallalla oli arpomista, lopulta uskaltautui mutta jätti telkän tuomatta. Olipahan vain kokemuksen hakua. Ja sai elämänsä ensimmäisen pisteen!!

Iisa hoiti mallikkaasti VOI-luokan vesiosion, kauaa ei vastarannalla viivytty kun tyttö tuli takaisin alli suussaan. Vastarannalla vain sattu olemaan hukkupuu haittaamassa Iisan uimaan pääsyä joten Iisa peruutti rannalle, laski allin maahan ja otti paremmin suuhun sekä viereisestä paikasta yli. Suhteellisen nopia toimitus kaikkinensa.

Kesä - ja heinäkuun vaihde menikin Iisalla juoksussa, lukuunottamatta muutamaa hellepäivän uintia. Mallan kanssa sitten harvakseltaan käyty opettelemassa uimisen taitoja ja veteenmenoa.

Heinäkuun puolessa välissä Kajaanissa oli vesityökokeet, jonne Iisan kanssa suunnattiin. Juoksu oli takana ja Iisan kanssa tehty 3 jälkitreeniä, samoin vesityön kanssa. Vesityön Iisa hoiti innolla ja vauhdilla,ei moitteen sanaa Sirviön Olavilta, joka tuomaroi vesityön. Päinvastoin, kehuja yhteistyöstä sekä koiran itsenäisestä ja ripeästä toiminnasta. Olihan mukavan tuntuista mennä suorituspaikalle kun tiesi että koiraan voi luottaa täysin ja tiesi, mitä ja miten se homman hoitaa. Hetken odottelun jälkeen Pölläsen Heikki komenteli meitä jälkityön pariin. Ukkelilla oli tieto, että jäljen aloitus on Iisalla se hankala paikka ja niin nytkin. Iisa malttamattomana odotteli lupaa päästä menemään eikä liiemmin noteerannut jäljen alkua, ei vaikka Ukkeli höyhenillä hipaisi Iisan nokkaa. Irtilaskun jälkeen Iisan ampaisi liikkeelle ja heitti 10  m luovin jäljen molemmin puolin ja paineli loppumatkan pää ylhäällä jälkeä pitkin. Jäljen päässä ollut telkkä tuli Ukkelin käteen mallikkaasti ilman viivyttelyjä.

Syksyn kokeisiin on Iisan kanssa siis pisteet haettu, vesityöstä 5 ja jälkityöstä 3 eli yhteensä 16. Niillä lähdetään katsomaan minkälaista se on VOI-luokan kokeissa.

Mallan kanssa noudon treenailu jatkuu. Omanlaisensa tosikko ja juntti tuntuu tyttö olevan, ei auta Ukkelilla menettää malttia vaan raahallisesti,raahallisesti... Pikkuhiljaa noutoon on tullut intoa ja vauhtia. Mallalla oli aluksi haluttomuutta noutaa ollenkaa, jota hieman viritettiin heittelemällä keppiä ja damia satunnaisesti ja Mallan saadessa noutaa vapaasti. Ei mitään istuen luovutuksia eikä muitakaan kommervenkkejä, tärkeintä että koira noutaa ja palauttaa. Siitä se sekin hiljolleen.

Iisan kanssa käytiin myös Oulun KV näyttelyssä. Kovatasoisessa kehässä Iisa sijoittui 4:ksi Ukkelin esittäessä mettäkaveriaan. Eipä tullut se viimeinen...

Hillat alkaa hiljolleen kypsyä joten suolle on suunnistettava.

Iisan pennuista on kuulunut positiivista...suurin osa on käynyt jo uimassa, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Ja hännät pennuilla heiluu ja ottavat kontaktia kovasti. Ja omistajat tykkää!! Niin myös Ukkeli ja Iisa.

Niin se vain Mallakin osallistui näyttelyyn Juuassa. Ikänsä puolesta tyttö viiletti pentuluokassa. Tuomarina oli Harto Stockmari joka tuntui tykkäävän Mallasta erittäin paljon kuten näyttelykertomuksestakin voi lukea.

" 8 kk ikäinen narttupentu. Oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, jossa hienot mittasuhteet. Täysihampainen, leikkaava purenta. Hyvä kaula, normaalisti kehittynyt runko. Etuosa saa vielä kehittyä. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä karva. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin."

Loppujen lopuksi Malla tuli palkituksi KP:lla ja oli samalla myös ROP-pentu. Siinä sitä olikin kasvattajalle mukavia terveisiä Puolaan. Ja Ukkeli samalla postiivisesti yllättynyt Mallan saamasta arvostelusta!!

Iisa oli myös kehässä ja osallistui käyttöluokkaan. Paras narttu-kehässä Iisa sijoittui jälleen toiseksi ja sai vara-SERT:n. Se viimeinen antaa näköjään odotuttaa. Mutta Iisan veli Rekku eli Jurddas nappasi SERT:n ja tuli samalla MVA:ksi. Suuret onnittelut Rekkulle kotijoukkoineen!!

Uutta kuvaa lisätty myös galleriaan, käyppäs kuikkimassa.

Iisan pennut ovat kaikki viimeistä myöten maailmalla. Osasta pentuja on kuvia tullut uusilta omistajiltaan, hienolta näyttää. Ja pentujen luonteet vaikuttavat vakuuttavilta. Mielenkiinnolla Iisan kans odotellaan, mitä jälkikasvu saa aikaiseksi.

Niin se vain on aika vierähtänyt. Iisa on kotiutunut vajaa 3 viikkoa sitten. Pentuja on käyty katsomassa välillä ja samalla tavattu pennunottajiakin. Pennut ovat koko ajan vaikuttaneet virkeiltä seisojilta, ottavat kontaktia äärettömän paljon ihmisiin. Ja mitä pentujen uusista kodeista on viestejä kantautunut, ovat pennut myös hermorakenteeltaan erinomaisia. Turhia vinkumisia ei juurikaan kuulu eikä mitkään uudet asiat pelota. Ukkelia on harmittanut suunnattomasti kun ei ole voinut pentua ottaa. Sen verran hienoja koiria kaikki pennut ovat olleet. Onneksi kaikki pennut ovat menneet metsästäviin koteihin, ympäri Suomea, kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Ja onpa yksi pentu löytänyt tiensä myös Ruotsiin Ingalill ja Jonas Tengmanille. Etiäiset ovat kertoneet Ukkelille että riekot tulevat taatusti tutuksi koiralle. Iisa ja Ukkeli toivottavatkin kaikille pennuille omistajineen onnea ja menestystä tulevaisuuteen!! Kuvagalleriaan on Iisan pennuille perustettu oma kansio, johon laitellaan pentujen kuvia, kunhan niitä omistajat vain toimittavat. Vielä on 2 urospentua kasvattajan luona odottamassa omistajiaan. Ja kaiken huipuksi, molemmat urokset ovat hyvännäköisiä sekä miellyttäviä luonteeltaan.

Iisan kotiuduttua Mallasta on löytynyt uusia puolia. Yksinolo kotona Ukkelin seurassa teki Mallalle tehtävänsä. Tällä hetkellä Malla kilpailee Ukkelin huomiosta kovasti ja se näkyy kaikessa toiminnassa tytöllä. Että osaakin Malla ylpeänä kantaa mm. saunapuita. Välillä vilkaisee Iisaa että katsoppa kun minäkin osaan ja tuo Ukkeli tykkää nyt minusta.

Malla on myös nyt iän kartuttua oppinut juoksemaan auton edessä metsäautotiellä. Ja Iisa toimii hyvänä kirittäjänä. Ja onpa niihin lintuihinkin tullut törmättyä. Linnun hajut eivät vielä aiheuta Mallalle mitään mainittavia reaktioita, mutta lintujen ulosteet kyllä kelpaavat. Jotakin pientä kiinnostusta hajuja kohtaan on kuitenkin ollut havaittavissa. Eilisellä aamulenkillä Malla tapasi myös mustia teeriä. Linnut kaikkosivat Mallasta n. 15 metrin päästä ja Malla jäi ilman mitään komentoja paikoilleen katselemaan matalalla tietä myöten lentäviä lintuja. Kuinka otollinen siinä olisikaan nuorella koiralla ollut lähteä ajamaan takaa teeriä. Lintujen kadottua pieni vihellys ja Malla tuli Ukkelin luokse ja sai mielettömät kehut!! Varsinainen haku hankien päällä maastossa on vielä pentumaista juoksentelua päättömästi sinne tänne. Siitä se sekin homma tytöllä syttyy kun Iisa välillä näyttää mallia että kuinka täällä pitää toimia.

Kevät tekee tuloaan, muuttolintuja alkaa palailla sen myötä ja metsän riista aloitteleen soidinmenojaan. Me jatkamme omien touhujen parissa sekä seuraamme suurella mielenkiinnolla, kuinka Iisan pennuilla alkaa seisojan elämä sujumaan.

21.3 käytiin katsastamassa Iisa ja pennut. Olihan laatikossa elämää ja vipinää. Iisa oli innoissaan kotiväen näkemisestä niin kuin vain koira ikinä voi olla. Pennut olivat erittäin virkeitä ja tukevassa kunnossa. Iisa kävi esimerkin omaisesti näyttämässä miten hän pentuja hoitaa ja ruokkii. Olihan mieltä lämmittävää nähdä oman koiran hoitavan pentuja niin mallikkaasti. Ei voi muuta Iisasta sanoa kuin että eipä voisi pennuilla parempaa emää olla.

Iisalla alkaa vierotus pennuista…tai päinvastoin. Viikon päästä Iisan pitäisi olla jo kotona ilahduttamassa kotiväkeä omalla persoonallaan. Sekä Mallaa myös.

Mallasta on Iisan poissa ollessa kasvanut topakka tyttö. Kokoa alkaa olla loppuun 60 cm ja painoakin riittävästi. Mallalla on alkanut esiintyä valikoivaa kuuloa, tahtoo unohtua Ukkelin komennot ja käskyt, varsinkin jos jotain mielenkiintoisempaa on tiiossa. Kuten pöljäilyä yms. Kuluvan viikon aiheena onkin ”preussilainen kuri” eli Mallan kanssa käydään viikon ajan sulkeisia läpi, mistään tinkimättä.

Myös uusi kuvagalleria on avattu, linkki galleriaan löytyy blogin oikealla reunalla olevasta linkkilistasta. Galleriaan on tarkotus lisäillä blogiin liittyviä kuvia tiiviiseen tahtiin ja blogiin ei lisätä enää kuvia kuin satunnaisesti. Alku aina hankalaa ja hidasta. Mutta eiköhän se siitä suttaannu sekin ja viikon sisään on varmasti galleriassa kuvia katsella asti. Pennuistakin lisäillään kuvia kunhan ne saadaan loppuviikosta otettua.

Mutta pistetään nyt kuitenkin yksi kuva Iisasta ja pennuista...joista jokunen on vielä vapaana.

Iisalla kuuluu menevän pentulaatikolla hyvin. Ja samoin pennuilla. Pikkuhiljaa pennut ovat alkaneet nousta jalkojensa varaan ja myös silmät ovat aukeamassa. Hienoja seisojanalkuja siis luvassa kaikille jotka pennun ovat varanneet. Ruoka kelpaa kaikille kiitettävästi ja kasvavat kovaa vauhtia.

Ja Iisan vauvaloman aikana SEK piti vuosikokouksen jossa Ukkelille läimäistiin kouraan Ari Turusen muistopalkinto!! Vaikka em. kiertopalkinto henkilölle tulikin niin ilman koiraa se ei olisi tullut. Joten kaikki kiitos ja kunnia palkinnosta kuuluu jälleen kerran Iisalle.

Savon Sanomien koirakilpailuunkin Iisa osallistui. Iisa kuuluu kyseisessä kilpailussa sarjaan "Muut rodut" haukkuvien ja ajavien ollessa varsinaisissa sarjoissa. Sarjassaan Iisa tuli hienosti toiseksi,häviten viime vuonna koetuloksilla KVA:ksi tulleelle labradorin noutajalle, joka sarjan voitti. Ja mainittakoon vielä että Iisa oli ainoa seisoja sarjassaan.

Kotona Malla on joutunut toimittamaan seisojan virkaa sen ajan. Ja hyvin on homma hoitunut. Iisan poissa ollessa Malla on päässyt tehostettuun kouluun mm. tottelevaisuutta on tällä välin hyvä hioa Mallalle kuntoon. Ja tottakait maastossa on muistettu käyä. Kelkkaurille ei ole uskaltautunut lomasesongin vuoksi. Ne vain osaa kelkat tulla hiljaa ja lujaa lumisessa metässä!! Siispä onki hyödynnetty Metsäkartanoa kiertäviä valjakkokoirien uria sekä aurattuja mettäautoteitä. Mallalle tuntuu juoksu maistuvan kun luvan saa lähteä. Ja hienosti Mallalla on pyrkimys tieltä pois mettään tekemään luoveja. Lumen määrä vain on sitä luokkaa ettei muualla ku tiellä paljoa koirat juoksentele. Näkyy pedotkin mielellään tulevan teille ja urille kulkemaan, sudet ja ilvekset.

Mallan kanssa on noutokoulutustakin aloiteltu. Dami ei ole sieltä mielekkäimmästä päästä joten Ukkeli tempaisi yltiöpäisessä kokeilunhalussaan esille teeren siiven. Malla käskystä eteen istumaan ja Apport!! Muuta ei tarvittu, Malla nappasi siiven suuhunsa ja katseli Ukkelia tyynesti silmiin että entäs sitte, mikäs tässä istuessa. Siinä oli mukava Ukkelin rapsutella tytteliä ja kehua kuinka nätisti siipi suussa pysyy. Eikä leuat käy!! Katsekontakti Mallalla on myös ”riittävä”. Lopuksi ei tarvinnut kuin sanoa hiljaa ”Irti” ja se oli siinä. Tämän jälkeen Ukkeli olikin sitten tovin Mallan palvovan katseen alla. Taisi tyttö miettiä että tuohan se mukava Ukkeli onki ku sillä tuommosia kaikenlaisia mielenkiintosia juttuja löytyy.

Ja pienimuotoinen poseerauskuva lienee myös paikallaan

Eilen iltapäivällä Iisa alotti synnytyksen. Ensimmäinen pentu näki päivänvalon klo 15.33 ja viimeinen yöllä klo 00.28. Ensimmäisen pennun syntyminen oli Iisalle ihmetys ja kummastus mutta parin pennun jälkeen Iisalla heräsi emon vietit. Iisa pullautteli pentuja tasaiseen n. puolen tunnin tahtiin. 6:nen tai 7:nen pennun jälkeen Iisa piti piti pitemmän tauon ja jatkoi synnytystä. Ja parhaimmillaan niitä tuli 5 min sisällä 2 pentua, 2:een eri kertaan Aina pentujen syntymisen välillä Iisa otti aina pienet unet että jaksaa, koursauksen katkaisi vain supistukset. 10:nen pennun kohdalla alkoi Jounna jo puhella että alkaisi riittää, lisää pentuja vain näytti olevan tulossa. 12 kohdalla alkoi olo tuntua jo epätoivoiselta. Reippaana tyttönä Iisa synnytti maalimaan kaikkiaan 14 uutta seisojanalkua, 9 urosta ja 5 narttua!! Sellainen oli lopputulos vajaan 10 minuutin lystäilystä Avaline Eskon kanssa. Kokonaisuudessaan pentue oli erittäin tasainen, painot 400g molemminpuolin. Kyllä Ukkeli saa taas olla ylpeä koirastaan, hienon ja komean pentuueen Ukkelin silmäterä teki. Koko synnytyksen ajan Iisa oli erittäin rauhallinen, hoiti pentuja ja levähteli,pari kertaa välillä kävi tarpeilla Ukkelin seurassa ja kiireen vilkkaa takaisin sisälle pentulaatikolle ilman eri kehoituksia.

MIkäli pentukuume vaivaa ja seisoja pitäisi saaha metästykseen sekä tuntuu että koiran myös esille haluaa tuoda, niin ei muuta ku ottamaan yhteyttä Ferhill's kennelin Haapasen Jouniin puh: 044 568 5519.

Iisalla maha vain otti ja rupes kasvamaan. Yhenäkin alko alalinja tipahtaa, nisät turpoamaan ja Iisalla nälkä lisääntymään. Nyt myös leveyttä alkaa olla ihan mainita asti. On se vaan outo kateltava ku tottunu kattelemaan hoikan sutjakkaa koiraa. Muutama viikko vielä olis kantoaikaa jälellä. Jotenki vaan hirvittää että paljonkoha sieltä uusia seisojia maalimaan tupsahtaa. Iisa etupäässä ottaa asiat rennosti, aikaa kuluu lähinnä makoillessa. Ja välillä käyään juoksentelemassa, vauhdista ei kannata tällä hetkellä puhua.

Malla sen sijaan on oma virkeä ittesä. Jos ei tekemistä ala olla, neiti järjestää sitä ite. Millon mikäki tavara suussa tyttö porhaltaa luokse. Tottelevaisuus alkaa "simahella" niin ku kotipuolesa on tapana sanua, ku joku asia alkaa toimimaan. Luoksetulo ja maahanmeno alkaa olla kohillaan, niin vihellyksestä kun käsimerkeistäki. Ja näistä harjotuksista ei Iisa malta pysyä sivussa...saa toinen huomiota muka enemmän. Hiljolleen on Mallan kans myös noutokoulutusta aloiteltu, suussa pitäminen on se mistä homma alkaa. Ja onneksi Malla on huomannu sen että Iisaa ei kannata härkkiä,ei se kuitenkaa ala pelisille. Ja samalla myös Malla on oppinu ottamaan rauhallisesti.

Mallan kanssa on kerran kokeiltu siipeä. Siiman päässä roikku teerensiipi ja sitähän piti jahtailla. Muutaman tyhjän jahtaamisen jälkeen Malla toppasi pää pystyssä tuijottamaan siipeä. Pienonen siiven liikautus ja toinen eututassa meni koukkuun salamaniskusta. Hetken seisonnan jälkeen avanssi ja niin se siipi tuli nostettua lentoon. Avanssi tuntuuki Mallalla olevan aika tulinen.

Myöskin asiaa näkyy Malla osaavan toimittaa. Selkeästi käy ilmasemassa jos ei ala ruokaa olla kupissa siihen aikaa kun normaalisti.Ja sama jälkkärin kans.

Jatkamma harjotuksia...

Niinhä sitä Iisan kans käytiin ”miehelässä”. 23.s päivä lähettiin ajeleen töitten jälkeen kohti Ilmajokea ja perillä oltiin puoli 9 aikoihin. Hetken aikaa tarhoja ja tiloja äimistellessä meni aikaa sekä talon koiramäärää ihastellessa. Hetimiten Jounin ja Marian pihassa pääsi myös Iisa tutustuun sulhasehokkaaseen sekä Esko Iisaan. Eikähän siinä kauaa menny ku Iisa osotti hyväksymisen merkkejä, leikkiä ois vaan pitäny. Jounin ja Marian asiantuntemuksella Iisa kytkettiin remmiin ja Esko siemenlinko pääsi näyttämään kykyjään. Vaan Iisapa alottiki vieraiden ihmisten ujostelun ja homma tyssäsi. Maria kehotti ukkelia pitämään Iisaa ja Iisa rauhoittuki ukkelin lähellä. Ja Esko pääsi tosi toimiin. Hetkessä koirat oliki sitte nalkissa ja Jounin pidellessä Eskoa aloillaan Ukkeli rapsutteli Iisaa. Ajallaan koirat sitte irtaantu toisistaan ja Esko pääsi keräämään voimia seuraavaa aamua varten. Ukkeli päästi Iisan remmistä ja Iisa poukkoili ilosena ympäri pihaa. Ilmeisestikkää ei ollu vastenmielinen toimitus!!

Seuraavana aamuna oli edessä uusinta eli santsikierros. Eskolla oli toki kova yritys hommassa vaan ei siitä sen valmiimpaa tullu useista yrityksistä huolimatta. Ja lopulta Eskon mielenkiinto hommaan lopahti tyystin, Iisalla oli otollisimmat hetket taakse jäänyttä aikaa. Mutta eipä hätiä mitiä, olihan koirat edellisenä iltana toimituksen suorittaneet ja sekin riittää. Eipä juurikaan muuta ollu tehtävissä kun lähteä Iisan kanssa ajelemaan kotia ja joulun viettoon. Kotimatkalla väistämättä kävi mielessä että taitaa olla kyyissä niin monta koiraa ettei sitä moni usko. Ja kasvattajalle soittoa onnistuneesta astutuksesta.

Nyt sitä vain sitte ootellaan mitä tuleman pitää. Kieltämättä livenä nähtynä Avaline Esko on uroksena erittäin komea ja raamikas, silmää hivelevä. Nähtäväksi jää, mitä yhdistelmä tuo tullessaan.

Kiitokset Maria ja Jouni asiantuntemuksesta ja kaikesta avusta ja opastuksesta!! Ja kiitokset myös Eskolle!!