Niin se vain Mallakin osallistui näyttelyyn Juuassa. Ikänsä puolesta tyttö viiletti pentuluokassa. Tuomarina oli Harto Stockmari joka tuntui tykkäävän Mallasta erittäin paljon kuten näyttelykertomuksestakin voi lukea.

" 8 kk ikäinen narttupentu. Oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, jossa hienot mittasuhteet. Täysihampainen, leikkaava purenta. Hyvä kaula, normaalisti kehittynyt runko. Etuosa saa vielä kehittyä. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä karva. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin."

Loppujen lopuksi Malla tuli palkituksi KP:lla ja oli samalla myös ROP-pentu. Siinä sitä olikin kasvattajalle mukavia terveisiä Puolaan. Ja Ukkeli samalla postiivisesti yllättynyt Mallan saamasta arvostelusta!!

Iisa oli myös kehässä ja osallistui käyttöluokkaan. Paras narttu-kehässä Iisa sijoittui jälleen toiseksi ja sai vara-SERT:n. Se viimeinen antaa näköjään odotuttaa. Mutta Iisan veli Rekku eli Jurddas nappasi SERT:n ja tuli samalla MVA:ksi. Suuret onnittelut Rekkulle kotijoukkoineen!!

Uutta kuvaa lisätty myös galleriaan, käyppäs kuikkimassa.

Iisan pennut ovat kaikki viimeistä myöten maailmalla. Osasta pentuja on kuvia tullut uusilta omistajiltaan, hienolta näyttää. Ja pentujen luonteet vaikuttavat vakuuttavilta. Mielenkiinnolla Iisan kans odotellaan, mitä jälkikasvu saa aikaiseksi.

Niin se vain on aika vierähtänyt. Iisa on kotiutunut vajaa 3 viikkoa sitten. Pentuja on käyty katsomassa välillä ja samalla tavattu pennunottajiakin. Pennut ovat koko ajan vaikuttaneet virkeiltä seisojilta, ottavat kontaktia äärettömän paljon ihmisiin. Ja mitä pentujen uusista kodeista on viestejä kantautunut, ovat pennut myös hermorakenteeltaan erinomaisia. Turhia vinkumisia ei juurikaan kuulu eikä mitkään uudet asiat pelota. Ukkelia on harmittanut suunnattomasti kun ei ole voinut pentua ottaa. Sen verran hienoja koiria kaikki pennut ovat olleet. Onneksi kaikki pennut ovat menneet metsästäviin koteihin, ympäri Suomea, kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Ja onpa yksi pentu löytänyt tiensä myös Ruotsiin Ingalill ja Jonas Tengmanille. Etiäiset ovat kertoneet Ukkelille että riekot tulevat taatusti tutuksi koiralle. Iisa ja Ukkeli toivottavatkin kaikille pennuille omistajineen onnea ja menestystä tulevaisuuteen!! Kuvagalleriaan on Iisan pennuille perustettu oma kansio, johon laitellaan pentujen kuvia, kunhan niitä omistajat vain toimittavat. Vielä on 2 urospentua kasvattajan luona odottamassa omistajiaan. Ja kaiken huipuksi, molemmat urokset ovat hyvännäköisiä sekä miellyttäviä luonteeltaan.

 

Iisan kotiuduttua Mallasta on löytynyt uusia puolia. Yksinolo kotona Ukkelin seurassa teki Mallalle tehtävänsä. Tällä hetkellä Malla kilpailee Ukkelin huomiosta kovasti ja se näkyy kaikessa toiminnassa tytöllä. Että osaakin Malla ylpeänä kantaa mm. saunapuita. Välillä vilkaisee Iisaa että katsoppa kun minäkin osaan ja tuo Ukkeli tykkää nyt minusta.

Malla on myös nyt iän kartuttua oppinut juoksemaan auton edessä metsäautotiellä. Ja Iisa toimii hyvänä kirittäjänä. Ja onpa niihin lintuihinkin tullut törmättyä. Linnun hajut eivät vielä aiheuta Mallalle mitään mainittavia reaktioita, mutta lintujen ulosteet kyllä kelpaavat. Jotakin pientä kiinnostusta hajuja kohtaan on kuitenkin ollut havaittavissa. Eilisellä aamulenkillä Malla tapasi myös mustia teeriä. Linnut kaikkosivat Mallasta n. 15 metrin päästä ja Malla jäi ilman mitään komentoja paikoilleen katselemaan matalalla tietä myöten lentäviä lintuja. Kuinka otollinen siinä olisikaan nuorella koiralla ollut lähteä ajamaan takaa teeriä. Lintujen kadottua pieni vihellys ja Malla tuli Ukkelin luokse ja sai mielettömät kehut!! Varsinainen haku hankien päällä maastossa on vielä pentumaista juoksentelua päättömästi sinne tänne. Siitä se sekin homma tytöllä syttyy kun Iisa välillä näyttää mallia että kuinka täällä pitää toimia.

 

Kevät tekee tuloaan, muuttolintuja alkaa palailla sen myötä ja metsän riista aloitteleen soidinmenojaan. Me jatkamme omien touhujen parissa sekä seuraamme suurella mielenkiinnolla, kuinka Iisan pennuilla alkaa seisojan elämä sujumaan.

21.3 käytiin katsastamassa Iisa ja pennut. Olihan laatikossa elämää ja vipinää. Iisa oli innoissaan kotiväen näkemisestä niin kuin vain koira ikinä voi olla. Pennut olivat erittäin virkeitä ja tukevassa kunnossa. Iisa kävi esimerkin omaisesti näyttämässä miten hän pentuja hoitaa ja ruokkii. Olihan mieltä lämmittävää nähdä oman koiran hoitavan pentuja niin mallikkaasti. Ei voi muuta Iisasta sanoa kuin että eipä voisi pennuilla parempaa emää olla.

Iisalla alkaa vierotus pennuista…tai päinvastoin. Viikon päästä Iisan pitäisi olla jo kotona ilahduttamassa kotiväkeä omalla persoonallaan. Sekä Mallaa myös.

Mallasta on Iisan poissa ollessa kasvanut topakka tyttö. Kokoa alkaa olla loppuun 60 cm ja painoakin riittävästi. Mallalla on alkanut esiintyä valikoivaa kuuloa, tahtoo unohtua Ukkelin komennot ja käskyt, varsinkin jos jotain mielenkiintoisempaa on tiiossa. Kuten pöljäilyä yms. Kuluvan viikon aiheena onkin ”preussilainen kuri” eli Mallan kanssa käydään viikon ajan sulkeisia läpi, mistään tinkimättä.

Myös uusi kuvagalleria on avattu, linkki galleriaan löytyy blogin oikealla reunalla olevasta linkkilistasta. Galleriaan on tarkotus lisäillä blogiin liittyviä kuvia tiiviiseen tahtiin ja blogiin ei lisätä enää kuvia kuin satunnaisesti. Alku aina hankalaa ja hidasta. Mutta eiköhän se siitä suttaannu sekin ja viikon sisään on varmasti galleriassa kuvia katsella asti. Pennuistakin lisäillään kuvia kunhan ne saadaan loppuviikosta otettua.

Mutta pistetään nyt kuitenkin yksi kuva Iisasta ja pennuista...joista jokunen on vielä vapaana.

Iisalla kuuluu menevän pentulaatikolla hyvin. Ja samoin pennuilla. Pikkuhiljaa pennut ovat alkaneet nousta jalkojensa varaan ja myös silmät ovat aukeamassa. Hienoja seisojanalkuja siis luvassa kaikille jotka pennun ovat varanneet. Ruoka kelpaa kaikille kiitettävästi ja kasvavat kovaa vauhtia.

Ja Iisan vauvaloman aikana SEK piti vuosikokouksen jossa Ukkelille läimäistiin kouraan Ari Turusen muistopalkinto!! Vaikka em. kiertopalkinto henkilölle tulikin niin ilman koiraa se ei olisi tullut. Joten kaikki kiitos ja kunnia palkinnosta kuuluu jälleen kerran Iisalle.

Savon Sanomien koirakilpailuunkin Iisa osallistui. Iisa kuuluu kyseisessä kilpailussa sarjaan "Muut rodut" haukkuvien ja ajavien ollessa varsinaisissa sarjoissa. Sarjassaan Iisa tuli hienosti toiseksi,häviten viime vuonna koetuloksilla KVA:ksi tulleelle labradorin noutajalle, joka sarjan voitti. Ja mainittakoon vielä että Iisa oli ainoa seisoja sarjassaan.

Kotona Malla on joutunut toimittamaan seisojan virkaa sen ajan. Ja hyvin on homma hoitunut. Iisan poissa ollessa Malla on päässyt tehostettuun kouluun mm. tottelevaisuutta on tällä välin hyvä hioa Mallalle kuntoon. Ja tottakait maastossa on muistettu käyä. Kelkkaurille ei ole uskaltautunut lomasesongin vuoksi. Ne vain osaa kelkat tulla hiljaa ja lujaa lumisessa metässä!! Siispä onki hyödynnetty Metsäkartanoa kiertäviä valjakkokoirien uria sekä aurattuja mettäautoteitä. Mallalle tuntuu juoksu maistuvan kun luvan saa lähteä. Ja hienosti Mallalla on pyrkimys tieltä pois mettään tekemään luoveja. Lumen määrä vain on sitä luokkaa ettei muualla ku tiellä paljoa koirat juoksentele. Näkyy pedotkin mielellään tulevan teille ja urille kulkemaan, sudet ja ilvekset.

Mallan kanssa on noutokoulutustakin aloiteltu. Dami ei ole sieltä mielekkäimmästä päästä joten Ukkeli tempaisi yltiöpäisessä kokeilunhalussaan esille teeren siiven. Malla käskystä eteen istumaan ja Apport!! Muuta ei tarvittu, Malla nappasi siiven suuhunsa ja katseli Ukkelia tyynesti silmiin että entäs sitte, mikäs tässä istuessa. Siinä oli mukava Ukkelin rapsutella tytteliä ja kehua kuinka nätisti siipi suussa pysyy. Eikä leuat käy!! Katsekontakti Mallalla on myös ”riittävä”. Lopuksi ei tarvinnut kuin sanoa hiljaa ”Irti” ja se oli siinä. Tämän jälkeen Ukkeli olikin sitten tovin Mallan palvovan katseen alla. Taisi tyttö miettiä että tuohan se mukava Ukkeli onki ku sillä tuommosia kaikenlaisia mielenkiintosia juttuja löytyy.

Ja pienimuotoinen poseerauskuva lienee myös paikallaan

Eilen iltapäivällä Iisa alotti synnytyksen. Ensimmäinen pentu näki päivänvalon klo 15.33 ja viimeinen yöllä klo 00.28. Ensimmäisen pennun syntyminen oli Iisalle ihmetys ja kummastus mutta parin pennun jälkeen Iisalla heräsi emon vietit. Iisa pullautteli pentuja tasaiseen n. puolen tunnin tahtiin. 6:nen tai 7:nen pennun jälkeen Iisa piti piti pitemmän tauon ja jatkoi synnytystä. Ja parhaimmillaan niitä tuli 5 min sisällä 2 pentua, 2:een eri kertaan Aina pentujen syntymisen välillä Iisa otti aina pienet unet että jaksaa, koursauksen katkaisi vain supistukset. 10:nen pennun kohdalla alkoi Jounna jo puhella että alkaisi riittää, lisää pentuja vain näytti olevan tulossa. 12 kohdalla alkoi olo tuntua jo epätoivoiselta. Reippaana tyttönä Iisa synnytti maalimaan kaikkiaan 14 uutta seisojanalkua, 9 urosta ja 5 narttua!! Sellainen oli lopputulos vajaan 10 minuutin lystäilystä Avaline Eskon kanssa. Kokonaisuudessaan pentue oli erittäin tasainen, painot 400g molemminpuolin. Kyllä Ukkeli saa taas olla ylpeä koirastaan, hienon ja komean pentuueen Ukkelin silmäterä teki. Koko synnytyksen ajan Iisa oli erittäin rauhallinen, hoiti pentuja ja levähteli,pari kertaa välillä kävi tarpeilla Ukkelin seurassa ja kiireen vilkkaa takaisin sisälle pentulaatikolle ilman eri kehoituksia.

MIkäli pentukuume vaivaa ja seisoja pitäisi saaha metästykseen sekä tuntuu että koiran myös esille haluaa tuoda, niin ei muuta ku ottamaan yhteyttä Ferhill's kennelin Haapasen Jouniin puh: 044 568 5519.

Iisalla maha vain otti ja rupes kasvamaan. Yhenäkin alko alalinja tipahtaa, nisät turpoamaan ja Iisalla nälkä lisääntymään. Nyt myös leveyttä alkaa olla ihan mainita asti. On se vaan outo kateltava ku tottunu kattelemaan hoikan sutjakkaa koiraa. Muutama viikko vielä olis kantoaikaa jälellä. Jotenki vaan hirvittää että paljonkoha sieltä uusia seisojia maalimaan tupsahtaa. Iisa etupäässä ottaa asiat rennosti, aikaa kuluu lähinnä makoillessa. Ja välillä käyään juoksentelemassa, vauhdista ei kannata tällä hetkellä puhua.

Malla sen sijaan on oma virkeä ittesä. Jos ei tekemistä ala olla, neiti järjestää sitä ite. Millon mikäki tavara suussa tyttö porhaltaa luokse. Tottelevaisuus alkaa "simahella" niin ku kotipuolesa on tapana sanua, ku joku asia alkaa toimimaan. Luoksetulo ja maahanmeno alkaa olla kohillaan, niin vihellyksestä kun käsimerkeistäki. Ja näistä harjotuksista ei Iisa malta pysyä sivussa...saa toinen huomiota muka enemmän. Hiljolleen on Mallan kans myös noutokoulutusta aloiteltu, suussa pitäminen on se mistä homma alkaa. Ja onneksi Malla on huomannu sen että Iisaa ei kannata härkkiä,ei se kuitenkaa ala pelisille. Ja samalla myös Malla on oppinu ottamaan rauhallisesti.

Mallan kanssa on kerran kokeiltu siipeä. Siiman päässä roikku teerensiipi ja sitähän piti jahtailla. Muutaman tyhjän jahtaamisen jälkeen Malla toppasi pää pystyssä tuijottamaan siipeä. Pienonen siiven liikautus ja toinen eututassa meni koukkuun salamaniskusta. Hetken seisonnan jälkeen avanssi ja niin se siipi tuli nostettua lentoon. Avanssi tuntuuki Mallalla olevan aika tulinen.

Myöskin asiaa näkyy Malla osaavan toimittaa. Selkeästi käy ilmasemassa jos ei ala ruokaa olla kupissa siihen aikaa kun normaalisti.Ja sama jälkkärin kans.

Jatkamma harjotuksia...

Alkaa olla jo perinne Iisan kanssa käydä Kajaanin Tamminäyttelyssä. Paikka on tunnelmalleen lepposa ja miellyttävä ja yleensä paikalla on mukavan runsaasti lk seisojia eikä matkaakaa oo pahemmin.Ja aina on Kajaanissa kannattanu käyä.Niin tänäänki.
Tuomarina oli Riitta Lahtovaara joka arvioi Iisan ulkomuodollisesti seuraavasti:
KÄY ERI,KÄK1,PN2,SERT,CACIB!!
Ja Iisan veli teki saman tempun uroksissa!! Ja molemmat teki saman vielä käyttöluokassa, mikä vaikuttaa nykysin olevan enempi poikkeus ku sääntö kotimaisissa näyttelyissä. Kiitokset jälleen Jounnalle ku uhrautu lähtemään Iisan kans kehään.Vaan kyllä sitä näky naurattavaki ku tyhjää siellä ei käyny.
Vielä pitäisi Iisan yksi paketti makkaraa näyttelyistä tienata,sitte ois ne hommat siinä.
Ja kyllähän se makkara tänään kauppasa teki,semmosta oli hotkiminen.Liekkö vaikuttanu orastavan raskauen mukanaan tuoma nälkä vai Mallan läsnäolo. Hieman on vaikuttanu sille että Iisalla alkasi maha pingottua.Mutta seurataan tilannetta.

Malla kasvaa ja kehittyy samalla hyvää tahtia.Melkoselta "epämuodostumalta" Malla välillä näyttää. Ja kuten pennun elämään kuuluuki,välillä hurmataan ja välillä suututetaan väki.
Perusjuttuja Mallan kanssa käydään hiljalleen läpi.Hiljalleen tälle tytölle alkaa selvitä eri komentojen tarkoitukset ja kohta niihin liittyy myös vaatimukset. Ja vauhtia Mallalla riittää.Parhaimmillaan talo on kierretty täysillä 4 kertaa.Istumine ja maahanmenoki alkaa luonnistua,varsinki viimeinen kun ruokaa on tiiossa.
Pistetään sekaan vielä talvinen kuva,Malla tarkastaa onko lumityöt tehty kuten sovittu.

Niinhä sitä Iisan kans käytiin ”miehelässä”. 23.s päivä lähettiin ajeleen töitten jälkeen kohti Ilmajokea ja perillä oltiin puoli 9 aikoihin. Hetken aikaa tarhoja ja tiloja äimistellessä meni aikaa sekä talon koiramäärää ihastellessa. Hetimiten Jounin ja Marian pihassa pääsi myös Iisa tutustuun sulhasehokkaaseen sekä Esko Iisaan. Eikähän siinä kauaa menny ku Iisa osotti hyväksymisen merkkejä, leikkiä ois vaan pitäny. Jounin ja Marian asiantuntemuksella Iisa kytkettiin remmiin ja Esko siemenlinko pääsi näyttämään kykyjään. Vaan Iisapa alottiki vieraiden ihmisten ujostelun ja homma tyssäsi. Maria kehotti ukkelia pitämään Iisaa ja Iisa rauhoittuki ukkelin lähellä. Ja Esko pääsi tosi toimiin. Hetkessä koirat oliki sitte nalkissa ja Jounin pidellessä Eskoa aloillaan Ukkeli rapsutteli Iisaa. Ajallaan koirat sitte irtaantu toisistaan ja Esko pääsi keräämään voimia seuraavaa aamua varten. Ukkeli päästi Iisan remmistä ja Iisa poukkoili ilosena ympäri pihaa. Ilmeisestikkää ei ollu vastenmielinen toimitus!!

 

Seuraavana aamuna oli edessä uusinta eli santsikierros. Eskolla oli toki kova yritys hommassa vaan ei siitä sen valmiimpaa tullu useista yrityksistä huolimatta. Ja lopulta Eskon mielenkiinto hommaan lopahti tyystin, Iisalla oli otollisimmat hetket taakse jäänyttä aikaa. Mutta eipä hätiä mitiä, olihan koirat edellisenä iltana toimituksen suorittaneet ja sekin riittää. Eipä juurikaan muuta ollu tehtävissä kun lähteä Iisan kanssa ajelemaan kotia ja joulun viettoon. Kotimatkalla väistämättä kävi mielessä että taitaa olla kyyissä niin monta koiraa ettei sitä moni usko. Ja kasvattajalle soittoa onnistuneesta astutuksesta.

Nyt sitä vain sitte ootellaan mitä tuleman pitää. Kieltämättä livenä nähtynä Avaline Esko on uroksena erittäin komea ja raamikas, silmää hivelevä. Nähtäväksi jää, mitä yhdistelmä tuo tullessaan.

Kiitokset Maria ja Jouni asiantuntemuksesta ja kaikesta avusta ja opastuksesta!! Ja kiitokset myös Eskolle!!

Vaan se ei pahemmin ehdi vauhtia hidastaa. Iisan kanssa menee joulu astutuksen merkeissä ja Malla pitää muutoin vauhdista huolen. Iisan juoksu on nyt hyvällä mallilla ja huomenissa ois tarkotus töitten jälkeen suunnata auton keula Ilmajoelle. Se oli taas joku Herra Murphy joka takavasemmalta yllätti siten että Iisalla tärppipäivät sattuu just jouluksi. Ja kasvattaja ”karkaa” pohjoiseen joulunviettoon niin ite on sitte lähettävä asialle. Mutta mikäli kaikki menee hyvin, on pentuja ootettavissa syntyväksi helmikuulla. Ja mikä hienointa, muutamia varauksia pennuista jo on ja kaikki sellaisia missä pennut tuodaan esille, niin kehässä kuin kokeissakin. Se antaa ukkelillekkin intoa kannustaa ja opastaa jälkeläisten omistajia.

 

Malla tuntuu kasvavan ja kehittyvän vauhilla. Toki sitä piruuttakin pitää välillä muistaa tehä. Luoksetuloa vahvistetaan ja maahanmenon opettelu on aluillaan. Iisaan verrattuna Malla tuntuu vaativan enemmän toistoja että asian sisäistää ja ymmärtää. Ja Mallan kohdalla on menetelty samoin kuin Iisankin luoksetulon ymmärtämisen kanssa. Koira pitkässä narussa (Flexissä) tutkimaan paikkoja ja juuri silloin kun mielenkiinto on kohistunu muualle, piippaus pilliin ja koira suttina narun perässä luokse ja eteen istumaan. Ja sitten niitä kehuja. Naapuri jo kerran naureskeli että on se hommaa tuo seisojan koulutus, välillä kuuluu ”PERRRrrr…” ja välillä hirmuista kehumista. Mutta oikiasta toiminnasta kehut ja väärästä jotain muuta ku kehut. Ruokaa Malla on oppinut odottamaan kiltisti istuen ja silmiin tuijottaen, lupaa ootelleen. Yhden kerran on tytt pitäny napata niskavilloista kupilta pois kun maltti ei riittänyt jälkiruuan kohdalla. Sen jälkeen malttia on löytynytkin, Malla oppi että ilman lupaa ei ole kupille asiaa ja kyllä se ukkeli sen luvan antaa vaikka joskus tahallaan sen kans vetkutteleeki.

Yötkin Mallalla sujuvat jo niin ettei se olekaan ihan välttämätöntä lähteä pissille ja kakille aamuyöllä, jolloin ukkelia parhaiten nukuttaa vaan uuelleen pistetään nukkumaan jos sattuu herääminen kohalle. Ja sitä unta riittää siihen asti ku ukkelin puhelin alkaa riekon äänellä päkättää

Mallalla on myös Iisaan verrattuna taipumus vaania ja seisoa toisia koiria tiiviisti. Tässä Mallan tyylinäyte näin joulun alla. miten se seisominen oikein tapahtuu.

Samalla toivotamme kaikille tutuille erittäin Rauhallista Joulua ja Menestyksellistä Vuotta 2009.

Lintuja suolistaessa Antin kans kehuttiin kilpaa Iisan toimintaa. Sehän oli hyvin viisaasti lähestyny parvea,koukannu tuulen alle, tarkenteli sopivasti ja seisoi. Sekä avansseerasi mallikkaasti. Ainuastaan ukkeli oli kiihyksissään puottanu vielä kananki.Ja ampunu sitä kolmatta lintua jota oli haavakoksi luullu.

Se haavakkohan piti sieltä vielä koittaa saaha pois. Niinpä Iisa hakuun. Ja samassa oli Iisalla seisonta kuusirykelmän sekaan. Ukkeli palaili takaisin ja pilli soi. Ja Iisa tuli hakemaan. Iisan tiedotus päättyi uuteen seisontaan josta tällä kertaa kukko ehtiki juosta alta pois. Ja Iisan haku muuttui jälitykseksi. Loppujen lopuksi 20 metriä lintua jäljitettyä Iisa seiso uudelleen ja samassa liikkui kukko sekä kana. Linnut lähti lentoon eikä edes ammuttu.. Iisa katseli lintujen lentoa tyynenä. Siinä tehtiin päätös laskeutua tielle ja suunnistaa pihaan ja autolle. Mutta eihän siitä mitään tullu. Hetimiten tiellä Iisa nappasi uuen seisonnan. Siinä vaiheessa pääsi noijukki että jatkuvastikko tuo nyt seisoo. Siinä sitä sitte Antin kans muutettiin kulkusuunta päinvastaseksi ja parin kymmenen metrin päässä Ukkeli pillitti Iisan luokse. Hetken seisottuaan Iisa nosti hölmönä päätään ja tuli ukkelin luo. Iisa ilmaisi että äkkiä avuksi ja lähti viemään Ukkelia. Tiedotus päättyi seisontaan ja komeaan sellaiseen. Ukkeli antoi avanssin ja Iisa ei liikahtanutkaan. Samassa kukko lähti juoksemaan ja ukkelin kiertäessä sopivaan ampumapaikkaan kukko päätti siivittää. Ja silloin paukkui. Hetkisen tiellä piiputtelun jälkeen Iisa sai noutoluvan ja yritti uudelleen seisoa kukkoa. Uutta noutokomentoa ja Iisa toi kukon ja luovutti istuen. Kyllä lämmitti mieltä. Ja lämmitystä lisäsi se että kukko oli samainen joka oli jäänyt haavakoksi. Oli verennyt makuupaikkansa ja jäljet paljastivat mistä kukko oli paikalle tullut. Ja viimeisen päälle komea kukko olikin kyseessä.

 

Siinä autolle palatessa Antin kanssa kerrattiin tilanteita ja kehuttiin koiraa oivasta toiminnasta. Ja ukkeli kiitteli Anttia hyvistä linnuista ja tavotteitten täyttymisestä. Kyllä ukkelilla on hyvä metästyskoira, ei siitä pääse yli eikä ympäri!!

Ja onnistuneen tiedotuksen ja pudotuksen myötä Iisa jää nyt odottelemaan juoksua tulevaksi. Ja opettamaan Mallalle niin hyviä ku huonojaki tapoja.

Niin se vain on viikko vierähtäny uuen tulokkaan kans. Malla on erittäin rauhallinen ja oppivaisen oloinen. 3 ensimmäistä yötä meni ukkelin kainalossa lattialla nukkuessa. Toisena yönä Malla heräsi kertaalleen ja käytiin ulkona tarpeilla, seuraava yö menikin kokonaan unten mailla. Sen jälkeen Malla onkin nukkunut Iisan seurana sängyn vieressä petillään. Aluksi oli toki vaikeuksia asettua mutta Iisan viereen Malla köllähtää mielellään. Eikä tarpeillekkaan ole tarvinnut lähteä kuin yhtenä yönä. Iltaisin kun vaan malttaa vetkuttaa koirien nukahtamista niin hyvinhän se yön nukuttaa.

Jo alusta pitäen Malla osoitti istumisen lahjoja. Mikäli Malla ei saanut ruokaa tms muuta erittäin mielenkiintoista, tyttö pisti takapuolen kenttään. Eihän siihen muuta tarvinnut kuin liittää istu –sana!! Ja sama ulos menossa ja sisälle tulossa, varsinkin viimeisessä homma toimii Mallalla kuin itsestään. Ovi ei aukea ennen kuin istutaan. Ja sisälle päästyä ei talutin lähde kaulasta ennen kuin eteisessä sievästi istutaan ja ootellaan.

Iisa tulee Mallan kanssa loistavasti toimeen ja Malla Iisan. Iisalla riittää vielä lapsekkuutta pelata pienemmän kanssa. Ja Mallahan pennun innolla jaksaa. Siinä vaiheessa kun Iisalle riittää riehuminen, kuulu matala murahdus tai muuten Iisa lopettaa leikin. Mitään isompaa rähähdystä ei ole kuulunut.

Kuvassa parhaat kaverukset

Luoksetuloa piti pillillä kokeilla myös. Ja kas kummaa, ääni olikin niin kiinnostava että sitähän piti tulla katsomaan ja ihan eteen istahtaa. Ja tottakai myös Iisa istu edessä. Ja näkyy myös Malla tulevan pillistä luokse vaikka on kengän tahi jonkun muun kantaminen sillä hetkellä aiheena. Ja siitäkös se ukkeli vasta kehut antaaki!!

Malla on myös hiljolleen totutellut autokyytiin, äiskän sylissä tosin kun on käyty esittäytymässä molempien työpaikalla. Mutta ensi viikolla Malla sitten pääsee Iisan kanssa auton peräosaan matkustamaan, ajellaan ihan asioikseen kylillä ja maanteillä.

Onpa kyseessä ollut kotiväki tai vieraat, Malla on hurmannut kaikki rauhallisuuellaan ja ulkonäöllään, vaikka vielä pikkuinen pentu onkin. Ja samansuuntaista on kaikista Mallan sisaruksista kuulunut, kaikilla on rauhallisuuden lisäksi oppimisen lahja hyvin esillä.

Ja välillä pitää ladata akkuja että jaksaa riehkasta, roikkua toisen naamassa ja näykkiä sopivasti.

Parempia kuviaki pitää laitella kuhan sattuu kamera käsiin ja vielä koirat malttaa olla paikoillaan.

Iisalle saapui yöllä uusi kaveri. Ukkelilla meni koko eilispäivä reissussa. Ja mukana ukkelilla oli uusi koira, nimeltän Malla. Oikeammin Malla on Mirella Wyzel, Puolan maalta. Äitinä Mallalla Salsa Z Czarnego Dworu ja isänä Suomessa vaikuttava uros Utah ze Stipek.


Eilen Mallan kasvattaja,Wyzel kennelin omistaja Adam Kun toi Mallan sekä pari muuta sisarusta Suomeen. Kotimatka meni pienen pientä alkuitkua lukuunottamatta hienosti, uni maittoi Mallalle koko matkan. Ja Iisa otti uuden tulokkaan hienosti vastaan, leikiksi ois pitäny väkisin pistää keskellä yötä. Uuteen kotiin tutustumisen jälkeen Malla asettui ukkelin viereen lattialle nukkumaan ja molemmat kuulemma oli kuorsannu koko aamuyön ja aamun.
Malla vaikuttaa erittäin rauhalliselta, miettii ennen kuin tekee ja hoksaa asiat kyllä hetimiten. Ja ulkomuotokin vaikuttaa erittäin mieleiseltä.
Kiitokset Mallasta kuuluvat Ylipekan Tainalle Pictan kenneliin ja samassa osoitteessa asuvalle isä Utille!!
On se vain mahtava pentu!!


And Adam...Our warmest thanks comes to You for let us have Malla with us. :)

Ja tyttö päätti että nyt vaihetaan luokkaa. Joroisten KAER kokeseen saatiin peruutuspaikka eiliseksi ja suunta sinne. Samaan kokeeseen oli tulossa myös Iisan veli Rekku, isäntäsä Antin kans. Aamulla aikaseen oli Antti ja Rekku pihassa ja nopeitten kahvien jälkeen lähettiin koepaikalle. Kuopiosta lähti vielä Late mukaan kattelemaan ja tutustumaan kanakoiratouhuihin. Latehan oli viime syksynä todistamassa Iisan ekaa pudotusta joten kovat sytöt kaverilla on touhuun.

Vettä tuli taivaan täyeltä ku saavuttiin perille ja pimiääki oli. Varkauden seudun kennelyhdistyksen majalla kokoonnuttiin ja aloteltiin päivä kahvilla. Samalla koetoimitsija katteli paperit ja tuomarit laitteli omat paperisa valmiiksi sekä suoritti arvonnan. Antin ja Rekun kans oltiin samassa ryhmässä, ylituomarina Paavo Kekarainen. Iisalle lankesi arvonnassa numero 2. Arvonnassa tuomari kertoi että 2:nen voi joutua lähtemään 1:nä jos tuulet eivät oo NUO luokan koiralle sopivat. Onneksi ne oliki ku maastoon päästiin.

 

Iisalla koitti eka erä aika piakkoin. Ja meno maistui ja vauhtia riitti, hetkeä aikaisemmin oli lentokyvytön ja pyrstötön kana päässyt hengestään Nuo koiran toimesta. Sehän se antoi Iisalle hivenen virtaa lisää entisen lisäksi. Sakiaa oli mettä, hyvä että ojanvarsi kuusikon läpi pääsi. Iisaa piti rueta etsiskelemään kun ei alkanut luovilta kuulua takas. Ja hetken päästä sieltä tultiinkin, tuomarikin kyseli että tiedottaako koira eikä Iisalla mitään asiaa ollu, kuhampaha oli ilonen ukkelin löytymisestä savolaisen kansallismaiseman keskeltä. Vielä Iisalle hakua metässä ja erä oli lopussa.

 

Toiseen erään lähettäessä oli ehitty pitää kahvittelu ja makkaratauko nuotiopaikalla, jutella porukalla kaikkea mahdollista kanakoirailuun liittyvää. Erä alkoi Iisalla kynnöspellon ja järven välisellä kaistaleella. Mukavasti Iisa haki sivutuulessa kaistaletta, kynnöksellä kun ei mitään oo,ainakaa ennen ollu. 10 min haun jälkeen Iisa alkoi osoittaa maassa olevan kuumia käryjä, häntä mutkalla ja sitä heilutellen Iisa ilmaisi että tässä haisee, mitään ei löytyny. Tuomariki kävi vielä mutkan samoilla paikoilla tarkistamassa josko sieltä lintu hyppäisi lentoon. Ja eikun töppöstä toisen eteen ja uusille hajuille. Kohta oli edessä metsää ja Iisa katosi ukkelilta. Metän sisään päästyä Iisa napotti paikoillaan. Iisan huomatessa ukkeli saapumisen Iisa tarkensi seisonnan ihan ukkelin eteen ja tuomarille oli ilmoitettava koiran seisovan. Täällähän se lintu oliki siis piileskelly, juosten paikalle ehkä tullu. Iisalle avanssi eikä mitään lähde risukosta. Ukkeli kannusti Iisa jatkamaan ja Iisa eteni vaiheittaisesti. Samassa ampuja kuulutti pellolta näkevänsä linnun ja sen olevan oikea rääpäle. Eikä kuulemma oo lentokykynen ku ukkeli sitä tiedusteli. Päivän aikana nähdyistä huonoista linnuista turhautuneena ukkeli kyseli tuomarilta että onko tämmösille pakko yrittää riistatöitä tehä. Samassa fasaani ratkasiki tilanteen kaikkien puolesta lähtemällä lentoon ja ampuja ja ukkeli paukautti haulikkosa yhtä aikaa ilmaan. Ja riistatyö oli tehty, Iisa rauhallisesti paikoillaan. Tuomari siinä kehaisi koiraa hienosta riistatyöstä ja koiran rauhallisuuesta, ukkelin kehuessa koiraasa luottamisesta. Mieltä lämmitti, peli ei ollu vielä menetetty.

 

Niin seurailtiin jälleen jälkijoukoissa toisten koirien tekemisiä seuraten. Lentokyvyttömät linnut aiheutti ongelmia koirille, suuhun niitä jäi runsaasti. Ja se koitui Rekun ja Antin kohtaloksikin, oli tiedotukset ja kaikki ja linnut suuhun avanssista. Niinpä nähtiin tyylikäs hatun nosto heidän osaltaan. Kukko oli kirjaimellisesti lentää räpistelyt pitkin kynnöstä pienen pienen matkaa ja juosta kepotteli jälkijoukon taakse ojaan piiloon. Ei toista kertaa se lintu ainakaan lentoon pääse.

 

Edellisen tapahtuman seurauksena tuomari halusi Iisan hakuun. Ukkeli ilmoitti että edelliselle linnulle ei palata, siitä ei ole mitään hyötyä. Niinpä Iisa kulkusuuntaan hakemaan. Ja yrittihän se tyttö palata edelliselle linnulle mutta siihen ei ukkeli antanu mahollisuutta. Iisa kaartoi metsän puolelle hakemaan ja hävivi näkyvistä. Ukkelilla hiipi mieleen että koittaakos se Iisa toistakautta kiertää sinne minne ei saanutkaa huonon kukon perässä mennä. Koiraa silmiin ettiessä ampuja vinkkasi että liivit näkyy metässä paikoillaan. Ja heikosti näkyki. Ja eikun suunta koiraa kohden. Siellähän se Iisa seisoi muutaman metrin päästä tiukasti kuusen alla kyhjöttävää kanaa sivuttain ukkeliin nähen. Kättä pystyyn ja tuomarilta toimintalupa, pudottaa pitäisi. Hetki siinä tuomarin kanssa ihaltiin näkyvää lintuakin. Iisalle avanssi ja koira räjähti toimintaan ja ajoi kanan lentoon. Ukkeli ootti haulikko valmiina että kana räpistäisi kauemmas ja samassa pamahti ampujan haulikko. Lintu oli saanut alle 2 metriä ilmaa siipien alle!! Ja kana jatkoi nousua vielä metrin ja jäi oksalle 3 metrin korkeuteen Iisan yläpuolelle, Iisa hienosti paikoillaan kuusen alla tietämättä missä lintu on. Samassa ukkeli oli puun alla ja mielessä pyöri kaikenlaista, olihan outo tilanne!! Eikä halunnu kana lähtä lentoon että ukkeli oisi sen lopettanu eikä puutakaan voinu potkasta että koira ei lintua huomaa. Tuomari kehoitti palaamaan takaisin koiran kanssa ja tekemään kuuman linnun noudon. Kyllä siinä nauratti kaikkia 3:a!! Eihän siinä mitään, Iisa käskystä vierelle ja ukkeli tiputti linnun oksalta. Ja Iisa ampaisi luvasta noutoon. Edellisestä kerrasta oppineena, ei viisastuneena, ukkeli muisti myös käskyttää koiraa. Ja Iisahan toi linnun nätisti ukkelille ja luovutti henkitoreissaan olevan linnun käskystä. Tuomari kertoi noudon olevan osa riistatyötä vaikkakin harvinaisemmin asia toteutettiin tällä kertaa. Kyllä siinä taas nauratti kaikkia, piippu piti sytyttää ja kerrata tapahtunutta. Ja jälleen siirryttiin jälkijoukon jatkoksi.

 

Yhden VOI- luokan koiran saatua hakuvuoronsa loppuun, koitti jälleen Iisan vuoro. Nyt oltiin taas metässä. Ja Iisa hakuun, porukan kulkiessa tienpohjia kankaalla. Iisa haki hienosti ja vauhdikkaasti tien molemmat puolet, otti vaivattomasti ohjausta vastaan ukkelin pienistä käsimerkeistä, jotka ei jääny ampujalla ja tuomarilla huomiotta. Ja erää jatkui ja jatkui. Iisa haki kynnöspellon reunamatkin heikossa myötätuulessa tarkasti, huomioi kaikki otolliset paikat. Vanhan minkkitarhan vierustaa tultaessa tavattiin toinenkin ryhmä. Tuomari anto kytkemiskäskyn ja kertoi erän olleen 40 minuuttia. Ilmankos se tuntuikin niin pitkältä. Tuomari kehoitti huilamaan ja halusi vielä nähdä yhden riistatyön. Mikäs siinä, luotto koiraan oli ukkelilla kova edelleenkin. Kävi kuitenki ilmi että edessä oli erittäin huonosti lentäviä lintuja, osa verkkoaitaa vasten ja tuomari ilmoitti ettei hän halua Iisalle virheitä hakea ja niin päivä oli täynnä. Syvä helpotuksen huokaus pääsi ukkelilta ja Iisa sai kehuja hienosti menneestä päivästä.

 

Nuotiopaikan kautta majalle siirryttyä oli aikaa turista pihalla ja kuunnella kainuulaisten legendaarisia juttuja. Siinä käytiin päivän tilanteita läpi ja kaikilla oli kokemukset linnuista samanlaisia, erittäin ala-arvoisia!!

Tuomarit aloittivat kritiikkinsä ja jälleen kuumotti korvia oman koiran kertomusta kuunnellessa joka menee näin:

"Haku: sopivalla vauhdilla ja riistalle pyrkivää hakua joka johtaa riistatöihin. Koiralla hyvä kestävyys.

Riistatyö 1: Seisonta, hyvä nosto, lintu ylös, ammutaan, koira paikoillaan

Riistatyö 2: Seisonta, hyvä nosto, lintu ylös, ampuja ampuu, lintu saa osumia jää puun oksalle josta ohjaaja pudottaa.

Nouto: Hyvä suoritus muuten mutta luovutuksessa piti komentaa "irti", hieman kova ote."

 

Haku:  4* 7 = 28

RT:     5*6 = 30

Nouto: 4*4 =12

Vesi:   4*4=16

yhteensä: 86 pistettä ja AVO 1 !!

 

 

Ja niin se vaan oli totta!! Iisa siirtyi VOI-luokkaan 3:lla AVO startilla. Kyllä osasikin ukkeli olla koirastaa onnellinen!! Vielä toisten palkittujen onnittelut ja kiitokset kokeen järjestäjälle ja kotimatkalle. Ja kyllähän se puhelin soi tiuhaan kotimatkalla. Kasvattajat ja tuttavat soittivat, kotiin oli ilmoitettu että nyt olisi sen kakun paikka. Ja Antti oli luvannut toimia kotimatkalla kuljettajana jos luokka vaihtuu. Kyllä hymyilytti. Ja kotona ootti koirasta ylpeää porukkaa!!

 

Siinä sitä on yhdelle syksylle, Iisalla ikää 2,5 vuotta, ukkeli aloittelija ja koira noussut VOI- luokkaan. Ei enää enempää voi yhdelle syksylle vaatia. Kesällä mietityt tavoitteet täyttyivät jo ensimmäisen AVO 2 tuloksen myötä ja AVO 1 ylitti toiveet ja odotukset kirkkaasti!!!

Nyt on hyvä jäädä oottelemaan juoksun alkamista ja mitä se tuokaan taas tullessaan. On onnea omistaa hyvä saksanseisoja.

Ja erikseen Iisan kanssa kiitämme kotijoukkoja tuesta, SEK:n jäseniä ja kaikkia seisojatuttaviamme kannustuksesta sekä pienistä vinkeistä asioihin joita ei aina ite huomaa kun tilanne on päällä. Myös kasvattajalle erityisen suuret kiitokset!! 

Pentueesta ja pennuista kiinnostuneet ja lisätietoja haluavat voivat ottaa yhteyttä suoraan Ferhill's/ Carnevals kenneliin, Jouniin ja Tiinaan. http://www.carnevals.com/pennut.htm osoitteesta löytyvät yhteystiedot myöskin sekä SSK:n tietokannasta Pentueet/Urostiedustelut kohdasta. Tiedustelut ja varaukset Jounilta puhelimitse numerosta 044 5685519. 

Iisan touhuja voi sitten seurailla tämän blogin kautta

Ja vaikka otsikon teksti vaikuttaa linkiltä, sitä ei kannata klikkailla. Blogi sen jostain syystä linkiksi kääntää vaikkei se sitä ole.

Niinku mummu ruukasi sanua ukkelin syntymäseudulla. Ja jostain syystä se ukkelin lapsuuessa kuulu moneen monituiseen kertaan...liekkö ollu osuutta ukkelin tekemisillä asiaan.

Edellisen koekäynin jälkeen Iisan kans on ollu aiheena nouto ja nimenomaan kuuman linnun nouto. Koira kun kuulemma tarvii "lintua tonttiin". Ja sehän se vain passaa.
Sitä kuuman linnun noutoa päästiinki tekemään heti koeviikonlopun jälkeen. Iisan kans oltiin ettimässä lintuja mettämaisemissa. Arkoja vain tuntu teeret olevan. Oli tosin yks perslähtö valkoselle jänikselle jossa Iisa toppasi kauniisti pienestä muistutuksesta. Iltapäivällä hämärän painaessa päälle oltiin jo palailemassa autolle ja Iisa haki hakkuuaukon takana kankaalla. Jostain kaukaa tulla pölähti teeriparvi yli, josta ensimmäisellä yli lentäneellä kukolla tehtiin kuuman linun nouto. Iisaa toki poltteli noutohomma kovastikki. Tovin rauhoittumisen jälkeen Iisa lähti noutoon tuettuna ukkelin seuratessa vieressä tilannetta. Aluksi into meinasi pistää homman pipariksi mutta tiukat komennot muistuttivat Iisaa miten homma hoidetaan. Lämmin teeri suussa Iisa seurasi ukkelia muutamia kymmeniä metrejä hienosti lintua kantaen ja lopulta istuen luovutus kuin suoraan oppikirjasta. Ja mielettömät kehut. Suolistuksen ajan Iisa makasi kiltisti paikoillaan ja sai ansaitsemansa makupalat. Kyllä osasikin koira seurata ylväänä sivulla ilman mitään käskyjä autolle mentäessä.

Ja pitihän sitä kuuman linnun noutoa reenata fasaaneillaki ku mettälintu kausi ehti loppumaan pahimmoilleen. Iisan kans käytiin Antin ja Manun luona maistelemassa Kainuulaista peltomaisemaa. Lunta oli maassa ja pikku pelko istumalihaksissa, josko ne linnut on jo pihoihin siirtyny. Siinä ei sillon pahemmin riistatöitä tehä, puottamisesta puhumattakaa.
Iisa työskenteli lintuja hakien melkein tunnin, välillä joutui kulkemaan remmin päässäki ku korvat meinasi mennä kuuroiksi ohjeille. Iisan saadessa toisen hakuvuoron, koira paineli saarekkeeseen peltojen keskellä. Antti puheli lintujen olevan monasti siinä ja eihän sieltä Iisaa takasi kuulunu. Siispä tarkistamaan tilannetta. Iisahan löytyi paikantamasta lintuja. Hieman lisää paikkallistamista ja seisonta oli valmis. Ukkeli koitti antaa peltotieltä avanssia paremman ampumahollin toivossa eikä Iisa sitä lupaa noteeranu mitenkää. Vasta Iisan viereen siirtymisen jälkeen koira lähti luvasta ku jousella ammuttuna kohti ojan pohjaa ja niin kana ja kukko siivittivät. Iisa teki itelleen tyypillisen liikkeen loikkaamalla ojan toiselle reunalle seuraamaan lintujen lentoa. Ja ukkeli paukutti kukon alas. Kukollapa oliki yllätys varattuna Iisalle. Kukko otti jalat alleen ja paineli parisen sataa metriä peltoa minkä kintuistaan pääsi ja hävisi metän sisään. Iisalle noutolupa ja koira kukon perään. Siinä piti ukkelinki siirtyä kattelemaan lähempää seuraamaan tilannetta ja tukemaan tarvittaessa koiraa. Iisa jälitti kukkoa reilun 5 min pusikoissa kun kuului kukon rääkäisy,Iisa oli sen saanut kiinni. Ukkeli kajautti miehekkäästi nouto komennon ja Iisa lähti tulemaan kohden. Rinnassa kylmäsi Iisan aikasempi fasaanin pureskelu ja pudottelu kokeissa. Iisa tuli reippaasti pusikon läpi pienellä kannustuksella ja ilmestyi kunnolla näkyviin. Iisalla oli kukko tiiviisti suussaan ja kukko pyöritteli ihmeissään päätään, kuikuili että mitähän tässä tapahtuu. Iisa toi nätisti kukon, istui ja luovutti luvasta. Ja ukkelilla oli elävä kukko kädessä!! Ei ollu riemulla rajaa siinä tilanteessa ja ansaittemasa kehut Iisa saiki moninverroin. Eipä parempaan saumaan olisi voinut päivää lopettaa:erinomainen riistatyö, nouto jälken kanssa sekä lintu elävänä käteen. Siis käytännön metästystä parhaimmillaan.

Vielä ei oo kausi ohi ja kaikkea pientä ja mukavaa on suunnitteilla mutta niistä sitten myöhemmin. Katotaan mitä tästä tulee.

Tauon jälkeen Iisan joutui seuraaman toisen koiran hakua lähituntumassa, jos toinen sattuisi riistatyön tekemään. Olisi siinä ollut sitten koira vaihtaa hetimiten. Toisen koiran erän jäädessä tyhjäksi, Iisalla koitti toinen erä. Siinä vaiheessa kulettiin mettiä pitkin ja homma alko tuntua jo mettäkokeelta ja Iisa supisti hakua maaston mukaseksi. Iisa oli hetken hukassa ja etsimisen jälkeen se löytyki paikoiltaan. Tuomari kyseli että seisookohan koira ja kun ukkeli ei kunnolla nähny koiraa, ei seisontaakaa tullu ilmotettua. Iisaa lähetyttäessä paikoillaan olo muuttuiki hauksi. Ilmeisesti jänis oli maastossa majaillu, Iisan oireet oli siihen viittaavat. Tietolintua etsittiin, se oli nähty tien varressa ja suunta mettiä pitkin sinne. Iisa pysähtyi metässä seisomaan yläpäisesti. Eihän se semmosta ollu koskaan tehny!! Siinä sitä piti puntaroija seisooko koira vai katteleeko se maisemia. Samassa näky tietä kohti juokseva kukko ja seisonta siitä piti ilmoittaa. Tuomari kehotti pitämään kiirettä ja koiraa kohti mennessä tuli huikittua avanssia turhanki kaukaa. Iisa pysy paikoillaan ja lähempänä uusi avanssi. Iisa aloitti jäljittämisen, seisoi ja jäljitti, seisoi ja jäljitti ja sitähän kesti. Ukkelilla iski jo epäusko että lintu on karannut totaalisesti. Iisa toki oli asiasta erimieltä ja jatkoi sinnikkäästi niin että metässä kukko lopulta pomppasi lentoon, epäuskonen ukkeli oli tiellä seuraamassa tilannetta. Ei semmosia lintuja oo tullu koskaan nähtyä ja koettua. Aivan käsittämättömiä maratoonareita!! Ampuja paukutti taivaalle ja niin siitä kehkeyty loppujen lopuksi riistatyö. Ja sitte oltiinki taas jälkijoukoissa. Ja kateltiin ku toiset koirat teki riistatöitä.

 

Iisalla koitti kolmas erä ja haku maistui. Sitä oli ukkelillaki ilo seurata. Ja tuomari kehu koiralla olevan päässä muutaki ku sahajauhoja. Kyllähän semmonen mieltä lämmittää, varsinki Iisaa ei tarvinnu juurika ohjata. Jos suuntaa piti näyttää niin sinne koira kans meni. 3.s erä jäi tyhjäksi ja jälleen oltiin jälkijoukon mukana.

Siinä vaiheessa päivää ryhmä oli supistunu 4:ään koiraan. Kaukaa pellolta seurattiin erään koiran riistatyötä ja kylmän linnun noutoa. Ja kutsu kuului Iisalle tulla hakemaan vuorostaan. Silminnäkijöitten mukaan kukko oli palannut takaisin mettäsaarekkeeseen ja kukko päätettiin jättää rauhoittumaan ja huilimaan, voimia keräämään. Vastatuuleen lähdettiin heittämään lenkkiä, tarkoituksena palata myötätuulen kautta tuulen alta saarekkeeseen. Iisa haki sängellä vauhikkaasti, sitä oli ilo seurata. Suunnitelmiin tuliki muutos kun Iisa nappasi täyestä vauhista pointterimaisen linkkuseisonnan. Eikä tarvinnu miettiä että seisooko koira. Iisa oli kuin patsas sängellä, kuono vastatuuleen ja karvakaan ei värähtänyt. Tuomari vaati pudotusta ja kyllähän se ukkelillakin mielessä oli. Seisontaa lähestyttäessä piti ääneen ihailla Iisan häntää, lyhyeltä matkalta oli karvat pörhöllään ja häntä oikea patukka. Koirasta näki että lintu on juuri tuossa. Iisalle avanssi ja kertarykäisyllä Iisa nosti kukon lentoon ja jäi paikoilleen. Samassa ukkelin haulikko oli poskella ja kukko tipahti yllättävän lähellä peltoon höyhenten pölistessä. Samassa Iisa oli pompannut ojan yli että näkee mitä tapahtuu. Samassa valkeni että liian lähelle tuli puotettua!! Tuomari antoi luvan ja Iisa noutoon. Hieman oli lintu hukassa Iisalta, muutama pyörähdys ja koira oli linnulla. Ja lintu vielä hengissä. Iisa päättiki lopettaa kukon huokumisen reilulla puraisulla ja jatko sitä pureskelua koko matkan. Ja pari kertaa se piti puottaakkin. Näin oli savolaisten ikioma supersankari, Vituiksmän, iskenyt pahimmalla mahollisella hetkellä. Iisa kuitenkin linnun toi ja istuen luovutti, leuat käyden. Kylläpähän Iisa käviki kuumana. Pudotus oliki Iisan ensimmäinen kunnollisesta riistatyöstä avansseineen päivineen tehty. Tuomari kertoi mitä mieltä asiasta on ja siirryttiin jälkijoukkoon. Ja samalla alkoi palailu Ylilaurin pihaan.

 

Ruokailun jälkeen tuomari aloitti kritiikin. Lopputuloksena oli Iisalla palkintosija AVO 2 74 pisteellä!! Se ykkönen kaatui noutoon!! Toisaalta harmitti ykkösen menetys mutta Iisan tavoitteet tälle syksyä olivat täyttyneet jo komiasti. Rimaa ei missään vaiheessa oo nostettu liian korkialle eikä kiirettä pietty. Oppia tuli taas, niin koiralle ku ukkelillekki. Ja siitä on otettava opiksi myös!! Aikaahan meillä on...

Seurakaveri Jussi sai houkutelluksi mukaan reenaamaan koiria. Ensin oli tarkotus lähtä aakeelle laakeelle oikeisiin peltomaisemiin mutta erinäisistä syistä homma muuttukin fasaanihelvettiin menoksi. Kova oli kytö saada Iisalle pudotus. Kovasti mietitytti sateinen keli, vettä tuli taivaan täyeltä.

Maastot osottautuki puskaisiksi ja peitteisiksi. Ja ei kun koira hakuun. Eikä kauaa tarvinnu hakea, ei ees ukkelin koiraasa ku oli lintua ilmassa. Ja koiran vaihto. Jussin koira hakikin sopivan suppeasti maastoon nähen ja kohta oliki riistatyö aiheena. Vaan märkä lintupa ei kehannukkaa pahemmin lentää vaan pikku räpistyksen jälkeen puotti maihin ja jalat alle. Ja suunnisti turvallisemmille paikoille tien yli, suoraan Iisan nokan ali. Oli siinä Iisalla silmät selällään ku kukko paineli menemään muutaman metrin päästä.

Seuraava erä Iisalla oliki tyhjää. Ja Jussi teki koiralleen riistatyön tiedotuksen päätteeksi. Ja koiran vaihto. Iisa haki mukavasti ja latu maistui. Ja maistui sen verran hyvin että sitä piti rueta etsimään. Ja löytyhän se koira, sieltä missä kukko hädissään huusi Iisan omatoimisen avanssin seurauksena. Osasi onneksi toimeuta matkoihisa ja Iisan kanssa alotettiin neuvonpito siitä, mitä tehhään ku lintu on seisonnassa. Ei ainakaa ite ajella lentoon vaan ootetaan ukkeli haulikkosa kans mukaan. Ja niin Iisa narun nokkaan miettimään kolttosiaan. Kohtapa oliki Jussin koiralla tilanne päällä ja Iisa katseluoppilaana ukkelin kans tiellä. Ja kukkohan sieltä avanssin päätteeksi tuli alas. Toinenkin kukko oli hetimiten seisonnassa vaan ehti alta pois. Ja Jussi laittoi koiransa noutoon. Siinäpä sitä oli taas Iisalla urakkaa, tietolintu edessä ja vielä hyväjalkainen sellainen. Muutaman minuutin hau päätteeksi Iisa nappasi seisonnan. Siinä tuli jo ääneen murmatettua koiralle että ei sitten ajella vaan seisotaan tipi. Iisa arveli paremmaksi hakea ukkelia apuun. Purki seisonnan ja palasi selkeästi tiedottamaan. Ja otti ukkelin mukaan ja uudelleen seisonta. Eihän siinä muuta enää voinu kun antaa avanssia. Ja sitä kestiki. Kukko paineli eellä minkä kintuistaa kerkes ja Iisa jälitti ja seisoi, jälitti ja seisoi. Loppuviimein eessä oli niin sakea pusikko ettei sinne ukkeli mahtunu. Iisa pääsi kukon tuntumaan ja kukko pelasti ittesä lähtemällä lentoon. Ja taas Iisa narun päähän, nyt kehujen säestyksellä. Vielä tehtiin Jussin koiralle riistatyö ja Iisa makasi tiellä katsomassa ku ukkeli ampui. Ja ampui vieläpä tahallaan ohi. Toisaalta, siinä ois voinu katuharjalla tempasta kukkoa vastapalloon, sen verran liki meni. Ja Iisa sai oppia paikoillaan olosta kun ammutaan.

Tauon jälkeen jatkui homma ja vedentulo taivaalta. Eka erä Iisalla tyhjä, Jussin koiralla lintu edessä ja tiedotus. Mitään ei kuitenkaa löytyny. Koiria vaihettaissa ja uutta suuntaa otettaissa ukkeli huomasi muutaman kanan juoksevan tien yli. Siispä kiertämään tuulen alle ja Iisa hakuun. Parin luovin jälkeen oliki taas seisonta valmis. Ukkeli antamaan avanssia ja Iisa vaiheittaisesti etenemään. Ja taas mentiin ja pitkälle. Loppuviimein ku puut loppui ja Iisa näki linnut, nousi 3 kanaa lentoon. Ja tarha sotki pudotussuunnitelma totaalisesti. Olisha siinä voinu sen kanan sieltä peltikaton harjalta puottaa vaan eihän sitä ilenny. Ja miten sen ois koirallakaa noudattanu. Ja taas pääsi Jussin koira näyttämään mallia riistatyöstä tiedotuksineen. Ja koiran vaihto. Iisa hävisi hetimiten ja sillon ukkelin hermot laukaisi pillityksen että Iisa nostiki linnut ite. Taas. Ja jäi paikoilleen. Eikähän siinä auttanu ku moittia ittiä ja laittaa koira uudelleen hakuun. Iisa veti vahvoja käryjä eikä lintuja löytynyt. Tarhan liepeillä Iisa jouti seuraamaan sivulla että päästään parempiin tuuliin. Sen verran makiat käryt pellosta tuliki että Iisa vetäisi seisonnan. Ja avanssin päätteksi 3 kanaa nousi lentoon. Iisa toppasi lähtöpaikalle ja ukkeli antoi paukkua sillä lopputuloksella että kana sortu ketoon vajaan 20 metrin päässä koirasta. Iisa odotteli kiltisti paikoillaan kun ukkeli kävi poimimassa linnun talteen. Ja Iisa odotti. Edessä oliki enää koiran kytkeminen ja hillittömät kehut oikiasta toiminnasta. Kyllähän se läämmitti mieltä vaikka töpeksiäkin oli tullu, oli tullu myös onnistumisia. Se vain ku on peitteinen maasto ja märät linnut niin siinä sitä on savottaa. Mutta hyvä näin.

Vaikka vettä oli tullu ihan omiksi tarpeiksi ja vähän toistenkin, kamppeet läpimärkänä, oli hyvillä mielin mukava päättää päivä onnistumiseen. Ja loppupäivä kehua retostaa koiraa kotiväelle. Ja kehua ja kiitellä Iisaakin. Sehän alkaa vaikuttaa seisovalle koiralle muutenki ku ulkonäön perusteella!!

Niinhän siinä kävi että Iisa päätyi Saksanseisojakerhon jalostusrekisteriin numerolla 386.

Eräs koiralle asetettu tavoite ja merkkipaalu on siis saavutettu. Pakko myöntää että kyllä se vain tuntuu hienolta!!
Kyllä Iisa on nyt sen grillimakkaransa ansainnut!! Ja eikähän se Iisan jalostusrekisteriin pääsy kasvattajallekkaa mitenkää vastenmielinen asia kuulosta olevan. :D

...tai itse asiassa näytti närhen munat. Kokemusta on taas hankittu kun on käyty kokeissa. Iisa starttasi, ja ukkeli myös, ekaa kertaa avoimessa luokassa. Ja jälleen peltomaisemissa jotka on meille aika outo maalima riistoineen, metän keskellä ku asutaan.

 

Raussilan koe alkoi arvonnan jälkeen, tuomarina oli Aki Turkia ja Iisalla ensimmäinen hakuvuoro, ryhmässä kaikkiaan 6 koiraa. Iisa sai luvan lähteä hakemaan ja meno tuntui maistuvan. Ja itselle homma tuntui jotenkin oudolta. Myötätuulessa Iisa aloitti jälkien porkkaamisen keskellä sänkeä. Ja sittehä siitä piti komentaa koiraa hakuun ettei ihan homma puuroudu. Tällä oliki semmonen lopputulos että Iisan irtaantuessa hakuun myötätuulesta, keskeltä sänkeä kimposi kana lentoon ja Iisa jäi paikoilleen. Kyllä osas tympästä. Tuomarin antaessa kytkentämääräyksen, Iisa pysähty luoksetulossa ja toinenkin kana otti ritolat. Siinäpä sitä oli heti 5 minuutin sisällä 2 törmäystä syntilistalla. Ei hyvältä näyttäny. Eikä varsinkaa tuntunu!!

Iisalla koitti 2:nen hakuvuoro, jonka keskeytti tien yli ja talon piha-alueen läpi siirtyminen. Pihan reunalla Iisa jatkoi hakua ja välittömästi alkoi hillitön jäljitys. Samassa tuomari huomasi koiran läheisyydessä kissan, jolla tuli kiire kotia kohti, Iisa jäi käskystä paikoilleen. Pellon reunaan siirtymisen jälkeen Iisa palasi vielä kissan perään josta se piti komentaa pois. Erän lopussa Iisa mallaili seisontaa jonka itse purki. Toinen erä oli ohi ilman rötöksiä mutta myös ilman riistakosketuksia.

 

3.s erä alkoi Iisalla pitkän odottelun jälkeen. Iisa haki vaihtelevassa tuulessa, välillä oltiin metsässä ja välillä taas pellolla. Talon tiellä Iisa merkkaili jälkiä ja tielle nousi myös talon kissa. Iisa ei kissaa ehtinyt havaita ja niin vaihdettiin suuntaa. Harvassa koivikossa Iisaa kiinnosti kovasti maastokumpu, mitään ei kuitenkaan löytynyt. Peltoa kohden myötätuuleen palaillessa Iisa hävisi oikealle. Tuomarin kanssa pellolle tullessa koira löytyi seisomasta ojaa kohden. Tuomari kyseli että mikä on tilanne. Muistissa oli tuomarin alkupuhuttelusta ohje, seisonta tulee ilmoittaa käsi kohottamalla. Pakko oli siinä vaiheessa metrin päässä seisovalle tuomarille nostaa käsi ylös ja ilmoittaa seisonta. Toimintaluvan ja pudottamiskiellon jälkeen Iisaa lähestyttäessä Iisa otti loikan ojan taakse, silloin purkautui ilmoille ajatus että nostiko ruoja linnun ite. Iisa löytyi kuitenkin seisomasta, oli tarkentanut linnulle. Nostoluvasta Iisa rykäisi liikkeelle ja pysähtyi kuin seinään uuteen seisontaan. Uutta nostolupaa ja Iisaa jatkoi avanssia, samassa näkyi kukko lähtevän juoksuun. Iisa otti viimeisen rykäisyn ja kukko turvautui siipiinsä. Ukkeli poltti ruutia taivaalle Iisan jäädessä katsomaan kukon lentoa. Tuomarikin poltti ruutia, kaiken varalta, tuumaillen jälkeenpäin  ampumiseensa syytä. Ja ainahan sitä maalimaan meteliä sopii. Liekkö ollu tilanteen mukanaan tuomaa jännitystä. Iisan erä oli näin ohi ja erinomaisen hieno riistatyö tehtynä. Ja Iisa sai kehuja roppakaupalla.

 

4:een erään lähtiessä tuomari kyseli ukkelin haluja laittaa Iisa tietolinnulle. Ojan varressa oli VOI- luokan koira tehnyt hommansa ja tiedossa oli linnun olo jossakin lähellä. Ukkeli laittoi Iisan hakuun ojan varteen ja myötätuulessa Iisan palatessa takaisin, koira koukkasi ojaan häviten sinne. Eikä tullu näkyviin. Samassa heräsi epäilys että mitähän nyt ja piti pistää jalkaa toisen eteen. Tuomarin kanssa koiran häviämispaikkaa lähestyttäessä Iisa löytyi ojanpenkasta pusikon sisästä toisella puolen ojaa, oranssi liivi näkyi paikoillaan. Ja jälleen piti ilmoittaa lähellä olevalle tuomarille seisonta. Tuomari jo vihjaisi että panokset pitäisi jo olla piipussa ja jotain tapahtua. Ja eikun seisonnalle haulikot valmiina. Iisalle avanssi ojan yli ja koira pukkasi kukon lentoon, jääden paikoilleen. Ukkeli paukutti kukkoa kohti minkä ehti ja tuomari säesti omalla aseellaan hommaa. Kukolta lähti muutamia höyheniä ja pudotti lentonsa parin sadan metrin päähän viereiselle sänkipellolle. Iisa sai komennon seurata sivulla ja koiraa vietiin tuulen alle. Ja uudelleen hakuun, nyt oli tappamisen meininki hyvin vahvana. Iisa penkoi lähisaarekkeen ja jatkoi hakua sängelle. Niimpähän vain otti tuulesta hajut ja kohta oli tiukka seisonta keskellä sänkipeltoa valmis. Siinä jo tuli mainittua että jos kukko on haavakko niin suuhun jää avanssista ja jos ei jää niin pauke tulee olemaan hirmuinen. Seisontaa lähestyttäessä Iisasta näki että lintu on ihan nokan edessä, Iisa seisoi tyylikkäästi pää alaspäin. Ja niinhän siinä kävi että kukko päätyi avanssissa koiran suuhun. Ja toi saaliin ukkelille. Siihempä oli mukava päättää erä vaikka tiputusta ei kovasta yrityksestä huolimatta tullukkaa. Ja tuli siinä epäiltyä syksyn tapahtumien valossa että onkohan se oma koira ollenkaa jolle tässä on oppikirjan mukasia räväköitä riistatöitä tehty. Mutta Iisan riistatöihin ukkeli oli enemmän kuin tyytyväinen, ai että osasihan hivellä hyvällä!! Myöhemmin tuomari halusi vielä nähdä Iisan hakua vastatuuleen sängellä. Iisaa kiinnosti lähinnä ojan varret joista päivän aikana lintuja oli löytyny ja muutenkin taisi reissun väsymys näkyä koirassa, haku ei oikein ollut kiitettävää. Tuomari ilmoitti hakuajan olevan täynnä ja edessä olevan kylmän linnun noudon. Iisa tapansa mukaan kiljui ennen noutolupaa. Ja noutolintuna oli aikasemmin Iisan kiinni saama kukko. Iisa päätti vielä vähän muokata lintua eikä sitä voinut edes kerralla perille tuoda vaan piti vielä pudotellakkin. Luovutus oli kuitenkin istuen kuten homma on opeteltu. Kyllä tympäisi noudon heikkous.

 

Kritiikkiä odotellessa mielessä pyöri aamun törmäykset ja noudon heikkous. Ootukset ei ollu kovinkaa korkialla. Tuomari kertoi kritiikissä päivän tapahtumat ja lopputuloksena Iisa saikin

AVO 2 ja 67 pistettä!! Sehän oli jälleen enemmän kuin ukkeli osasi odottaa!! Hienoisena haaveena pitkin syksyä on kyllä ollut että jos vaikka semmoinen AVO2 sattuu tulemaan. Ja siitä haaveesta tuli totta. Oman ryhmän kritiikin jälkeen oli lähdettävä ajelemaan kotia kohti pimiän ja väsymyksen painaessa päälle.

Vielä tätäkin kautta kiitos kokeen järjestäjille, tuomareille sekä toisille osallistujille. Mukavaa oli kaikin puolin. Ja kyllä Raussilassa on mahtavat ja hyvät kokeet, ne kannattaa säilyttää!!

Välipäivän jälkeen vaihtui lupa-alue ja suunnaksi taas pohjoinen. Palloselän maasto osottautu tyhjäksi, ei linnun lintua. Autolle palaillessa Iisalla oli tyhjä seisonta jonka purki oma-aloitteisesti. Illalla jälleen nautittiin saunan lämmöstä ja Näkkäläjärven kylmästä vedestä. Todettakoon että voisi se olla mukavampaa lämpimämmässä vedessä käydä uimassa. Ja ne jotka ei uinu, sai saunassa sankolliset kylmää järvivettä niskaansa tasapuolisuuen nimissä!!

 

Viimeisenä päivänä tehtiin vielä pieni lenkki Näkkälän maastoissa loppusiivousten jälkeen. Jussi meni Ursulan ja Juhanin kanssa omalle lenkille ja Iisa kanssa tehtiin oma. Tyhjäksi jäi nekin lenkit. Pikainen vaatteiden vaihto autolla ja kotimatkalle. Yömyöhällä saapui kotiin väsynyt mies ja koira ja uni kelpasi molemmille.

 

Ja harjotukset jatkuu sitte taas, kun tuulla ei osaa niin tehhään vaikka kylmän linnun noutoja. Ja käyään jossaki vaiheessa maastossaki taas kattomassa mitä sieltä löytyy.