vaan ei todellakaan sieltä helpommasta päästä. Välillä ehti käydä mielessä että taitaa tv:ssäkin paljon mainostetussa Laama-agilityssäkin olla kohta enemmän järkeä.Keväällä ja kesällä oli nähtävissä huimat lintukannat ja odotukset sitä myöten suuret. Ja niitä lintuja sitte syksyllä myös oli!! 

Kausi aloitettiin sorsastuksella jälleen kerran ja odotukset siinäkin suuret. Vaan kohtalon sormi puuttui peliin heti aloituspäivänä Iisan ollessa vedessä. Iäkäs metsästäjä luuli Iisaa linnuksi ja ampua pasautti uivaa koiraa reilun 30 m matkalta pajupuskan läpi. Tilanne oli kieltämättä semmonen että sydäntä kylmäsi. Iisa äkkiä rannalle ja vammojen tarkistus. Ja eläinlääkäriin soittamaan. Vaan kun syrjässä asutaan eikä omassa kunnassa eläinlääkäriä oo, löytyi lähin Kuopiosta ja matkaa 150 km. Ja kiireen vilkkaa sinne Iisa kuvattavaksi. Kaikkiaan Iisasta löytyi 13 haulia joista 11 pään alueella. Onneksi haulit ei olleet rikkoneet silmiä, luita tai muutakaan arkaa paikkaa. Antibiootti ja kipulääke kuurit päälle ja Iisa lepoon. Kyllä osas tuntua pahalta. Kotiin päästyä sorsakoiran virkaan astui Malla joka hoiti lopun päivää hommia mallikkaasti. Mutta "kova luu" se on Iisakin!! Vaikka kotiin jäädessä nukutus vaikutti vielä voimakkaasti, väen vängällä Iisa olisi halunnu päästä mukaan metälle. Siinä sai heittää hyvästit myös varatuille koepaikoille. Harmitus oli kova kun koira oli kunnossa ja joutui sairaslomalle.Tärkeintä kuitenki oli, että tärkeä metsästyskumppani oli hengissä eikä tähän päivään mennessä ole mitää jälkivaivojakaa ilmennyt.

Lääkekuurien jälkeen Iisa päätti paikata pilalle menneen alotuksen. Veteenmeno - ja paukkunoutohalukkuus tuntui vaan kasvaneen!! Ja olipahan yhenki lammella käväisyn saldona 5 lintua, joista 4 pudotettiin seisonnalle. Ja samaisella reissulla oli kovassa tuulessa teeriseisontakin mutta ei yksinäinen kukko kestäny tarkentelua. Myöskin jänikset kuuluu edelleen Iisan repertuaariin tiedotuksen jälkeen. Joskus mennään jäniksen perässä pitkäkin matka mutta aina sieltä jotain löytyy.

Lapuan pelloilla käytiin jälleen tänäkin vuonna. Olihan se sielulle mukavaa katsella koiran menoa ja lintujen käsittelyä. Harmi vaan kun paukuttelu jäi starttarilla paukutteluksi. Myöskin pohjoisen riekkoreissu tehtiin jälleen. Riekkoja löytyi varsinkin 2:na viimeisenä päivänä hyvin eikä Iisaa sopulit tunnu häiritsevän juuri ollenkaan. LOkakuun puolessa välissä tunturit oli lumettomana ja riekko valkea. Olihan se niin kuin oisi lumipalloja etsiny tunturista.Sillon kun lintuja löytyi, oli päiväkohtaiset kiintiöt nopeasti täynnä. Mutta tilanteita riitti. Kaiken kruunasi viimeisen päivän loistava oppikirjan mukainen riistatyö yksinäiselle karkkoriekolle. Siinä oli mukava auringon paistaessa mukava istahtaa tunturikoivun juurelle koiran kanssa ja nautiskelle olotilasta. Ja menohan Iisalle tunturissa maistui joka päivä. On se mukava kun ei tarvi koiraa hoputtaa hakemaan.  Riekkojen kanssa Iisa ehti touhuaan myös kotimaisemissa. Hyvänkokoisia parvia löytyi muutama syksyn aikana.

Vaikka Ukkeli onkin aina suhtautunut hieman kriittisesti kaikenmaaliman tutkapantoihin seisojalla niin syksyllä käyttöön otettu Garmin Astro 320 on tuonut uusia ulottuvuuksia, varsinkin peitteisessä maastossa tapahtuvaan metsästykseen. Varsinkin koiran haku tulee näkyviin erittäin hyvin. Ja ompahan moinen laite kätevä tiedotuksen kanssa touhutessa. Huonojen kännykkäkuuluvuuksien alueella Astro verraton vehje. Suurin kulu laitteesta on vuotuinen 19€ maksu Viestintävirastolle!

Syksyllä on joukosta poistunut Malla. Omanlaisensa persoona, kovan onnen soturi on jättänyt monia muistoja koko perheelle. Mallan vuoksi on itkut itketty ja katseet suunnattu tulevaisuuteen.

Uusi metsästyskumppani on jo varattuna ja odotellaan vain kovasti juoksun alkamista ja astutusta. Toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä että sieltä Ukkelille uusi seisoja syntyy.