Junkkarin jälkeen olikin mukava Epen kans metästellä omissa maisemissa. Jälleen tuli huomattua, miten lakialla juoksuttaminen muuttaa koiran hakua metässä paremmaksi. Haun säännöllisyys ja tuulenkäyttö tuntuu parantuvan kummasti. Tosin alkusyksyhän kuljettiin tuulettomassa ja kuumassa metässä.

Ja metästysvieraitaki kävi. Samalla reissulla Epelle tuli myös ensimmäinen pudotus metässä. Poika seisoa napotti kohden ja lähestyttäessä koiraa, teerikana kimposi lentoon, hetkeksi. Sen verran ehti kuitenkin juosta haavakkona että Epe joutui etsimään mutta löytyihän se lintu. Hieman uusi ja outo tilanne myös Epelle, haavakon nouto, päätellen siitä että teerikanan pyrstö oli hävinnyt.Mutta kyllä hymyilytti.

 

Ohjelmassa oli myös käynti VilliSorsassa fasaaneita kiusaamassa ja muutamia tilanteita hakemassa. Ja niitähän VilliSorsassa tulee!! Epelle haku maistui ja lintuja löytyi. Parhaimmillaan Epe meni uimalla yli ja toiselle puolelle leveähköä ojaa seisomaan. Sen verran reilu matka koiraan että kiertää piti sillan kautta ja avanssin päätteeksi linnut lentoon. Samalla reissulla tuli Epele myös ensimmäinen fasaanipudotus riistatyön päätteeksi. Tällä kertaa Epe ei saanutkaan noutaa vaan Ukkeli nouti kanan Epen seuratessa paikoillaan toimitusta. Ja mahtavat kehut pojalle. Vielä piti kahvitauon jälkeen kokeilla Epeä ja kohtahan poika olikin seisomassa. Ja pillittiedotusta kokeilemaan. Ja Epehän irtosi tiedotukselle!! Kukko tosin oli hieman vaihtanut paikkaa mutta löytyikuitenkin lopulta ja ilmojen tielle kävi kukon matka Epen edessä. Päivän päätteeksi vielä mallikas riistatyö niin mukavahan se oli. Hymyilytti. Pikaisella laskutoimituksella Epellä oli viikossa ollut enemmän lintutöitä kuin Iisalla ensimmäisen 3:n vuoden aikana. Epestä oli vahvasti tulossa Ukkelin ykköskoira.

 

Ja sitte suunnaksi Utsjoen tunturit. Reissuun lähti 4 koiraa ja 3 ukkoa tapporautoineen, Epen veli Edward tuli omaa reittiän omistajansa Ossin kanssa.

Ensimmäinen päivä oltiin Nuorgamissa Pulamankitien varressa. Vaan linnuton päivä se oli, tuuli myrskyä. Jo yöllä tuntui Lomatärpin mökissä että taitaa tuulen mukana lentää koko mökki Norjan puolelle. Kuitenkin koirille meno maistui.

Toinen päivä oltiinkin jo ”alempana” Ala-Jalven paikkeilla. Epen ja Iisan kanssa töitä oli tekemässä Herra Möökeri, 7 kk ikäinen karkkaripoika. Epellä ehti olla tyhjä seisonta ennen kuin Möökeri löysi linnut seisontaan. Ja siitä pudotus ja Möökeri pikkuisen paukusta perään. Jari tosin toppasi koiransa ja Iisa teki loistavan paukkunoudon. Olihan mieltä lämmittävää nähdä nuoren koiran toimintaa riekoilla!!

Kolmas päivä oltiin edelleen Nuorgamin lupa-alueella ja veljekset töihin, Iisan avustaessa ja näyttäessä haun mallia. Iltapäivän puolella löytyi linnut Edwardin toimesta. Hauska oli nähdä veljeksillä linnun oton millilleen samanlaista. Ja eikä saatu riekkoa alas kun hieman etältä lähtivät. Aseet kyllä paukkui. Päätettiin kuitenkin Iisalla tarkistaa etumaasto haavakoiden varalta, myöskin ettei nuoret koirat turhaan kuumene. Haavakoita ei ollut mutta Iisa törmäili riekon lentoon. Ja Epe hakuun. Kohta olikin Epellä seisonta valmis ja haluko tanassa seisonnalle. Avanssin jälkeen riekko lentoon kuin trappiradalla kiekko ja aseesta kului vaan klik. Hämmästyksen vuoksi toinen puristus jäi tekemättä. Nallista löytyi heikko piikin jälki. Epe jatkoi ja vielä seisonta josta riekko lentoon ja nyt paloi ruuti ja laukeamaton panos laukesi. Ja Iisa teki paukkunoudon. Mutta Epelle eka riekkopudotus. Kyllä hymyilytti.

Neljäntenä päivänä olikin suunta jos Paistunturin puolelle. Tunturiin noustua ei mennyt kauaa kun Epe nähtiin seisomassa. Ja Epehän lähti viemään kohti riekkoja. Ukkelilla oli rillit sen verran huurussa että näytti kuin linnut olisi lähteny lentoon ja Beretta lauloi. Vaan kaukaahan ne lähti eikä pudonnut. Epellä oli vielä yllätyksiä luvassa. Hakuvuorollaan Epe nappasi seisonnan ja avanssista poika myötätuuleen. Siinä epäuskoisena hölmistellessä Epe nosti yksittäisen riekon lentoon eikä tipahtanut. Epe rauhallisesti paikoillaan. Samaista riekkoa etsittiinpitkään ja hartaasti mutta ei löytynyt. Jatkanee siis eloaa paria pyrstösulkaa köyhempänä. Iltapäivällä Epe napsautti jälleen seisonnan ja taas mentiin myötätuuleen Epen avansseeratessa. Tai sille se ainakin tuntui, etä myötätuuleen. Ja alarinteestä 2 riekkoa lentoon niin että Epe oli vaarassa eikä ampua voinut kuin ilmaan. Vaan hyvälle tuntui Epen toiminta. Vielä samaisen rinteen alapuolella Epe veti vainut ja nosi ylärinteeseen n. 100 päähän seisomaan,vastatuuleen. Huokailleen reppu pois selästä ja nousemaan. N. 50 m ennen koiraa näkyi kun riekko ei kestänyt lähestymistä ja kimposi lentoon. Siinä vaiheessa lähdettiin jo laskeutumaan autolle ja mieli oli hyvä.

Viimeinen päivä oltiin perinteisellä paikalla Nuvvus-Ailikkaan maastossa mutta pakkanen ja sankka sumu teki tepposet ja niin päivästä tuli lyhyt ja linnuton.

Mukava oli palata tunturista takaisin, Epe ei ollut sössinyt yhtään lintutilannetta koko reissulla. Toisin kuin Iisa. Ykköskoiran paikka taloudessa oli vaihtunut lopullisesti! Hymyilytti.

 

Heti reissuun perään suunnattiin VilliSorsaan. Ja riistatöitä ja tiedotusta oli tarkoitus treenata, samalla katsoa miten vaikuttaa koiraan kun tullaan eri maastoon yhden välipäivän jälkeen ja eri riistalle. Eikä se vaikuttanut yhtään mitenkään. Ja riistatöitähän tehtiin ja lopuksi vielä pillitiedotus. Mukavahan siitä oli kukko tipauttaa ja Epelle mallikas nouto siihen päälle. Mukava oli kertoa kasvattajalle päivän kuulumisiaja todeta että tympäisee kun tämän koiran kans kuluu panoksia niin paljon. Ois pitäny ne panokset saaha kylkiäisenä koiran mukaan.

 

Loman loppuminen aiheutti sen ettei metästykseen ehtiny juurikaan panostaa ja loppuihan se luvallinen aikakin.

 

SEK:n mestaruustaistossa Epellä e ollut tuurit mukana. Eka erä tyhjä ja toisessa erässä Epe hävisi paritoverilleen linnun joten kotiin joudettiinkin. Haku kyllä pojalle maistui mukavasti ja siitä myös näkyi, miksi koira juoksee.

 

Koepaikkaa teki kovasti mieli Epelle löytää ja semmoinen löytyikin LAMAKA:n kautta Lapualle, FR-cuppiin. Viikko ennen koetta lyhyellä varoitusajalla Happosen Antti VilliSorsasta antoi luvan tulla treenaamaan. Laukkasen Petu ja Tuas oli kaverina maastossa. Heti alusta Epelle taas meno maistui heikossa tuulessa ja kohta olikin pojalla seisonta päällä. Aitiopaikalta seurattiin, josko Epe lähtis tiedottaan itse. Kukko päättikin hieman juosta ja Epe seurasi perässä ja niin kuultin kukon kalkattaen lähtevän lentoon kaukana koirasta. Nauro pirulainen nuorelle koiralle. Hommaa jatkettiin ojan toisella puolella ja Epelle sattui törmäys, heti perään myös rt ilman etenemistä kun kana napotti melkein koiran jaloissa. Metsän puolellakin poikettiin ja hienosti Epe jäljitti ja alatuulen kautta koukkasi päätyen seisomaan vasten Ukkelia. Ja jälleen ilman avanssia lintu lentoon, nyt Ukkelin jaloista. Iltapäivällä vaihdettiin paikkaa ja kovasti oli tiedotuksen harjoittelu mielessä. Epe haki melkein tuulettomassa hämärässä ja näkyi seisovan peltojen keskellä saarekkeessa. Epe seison kaikessa rauhassa Ukkelin tupakoidessa ojan pohjalla. 6 min jälkeen loppui kärsivällisyys Ukkelilla ja pilli suuhun. Ja Epe irtosi heti tiedottamaan ekalla piippauksella! Siitä oli hyvä lähteä tekemään riistatyötä ja avanssin päätteeksi pudottaa komea kukko, johon nätti nouto Epeltä Ja kyllähän se hymyilytti.

 

Näillä eväillä suunnaksi Lapualle FR-cuppiin edustamaan Lapin joukkuetta ja Ruhan maja. Yö tosin vietettiin Lapuanhovissa ja aamulla tositoimiin. Ryhmään tuli 3 koirakkoa E-p:n joukkueesta ja 3 Lapin,ylituomarina ryhmässä Vuorimaan Mika. Ukkelilla oli pikkunen kutina että Epen pitäis hommat hoitaa hyvin.

Eka erä taisi kestää 5 min ja 1. rt oli tehtynä,pudottaa ei voinut jalankulkijoiden vuoksi ja Ukkeli puhkoi Beretalla taivasta kanan lähtiessä lentoon. Avanssikin piti keskeyttää että auto ehtii mennä ohi tiellä. Mutta Epe rauhallinen kun ammuttiin. Toinen erä olikin jo pidempi ja meni maistui pojalle. Ampujan,tuomarin ja Ukkelin ollessa paketin reunassa, Epe napsautti seisonnan sängellä täydestä vauhdista. Seisonta oli päivänselvä juttu ja pudottaa sai,myös kanan tällä kertaa. Avanssista Epe ehti nytkähtää vain pikkuisen kun peltopyitä siivitti n. 10 kpl parvi lentoon 15m päässä Epestä. Ja Ukkellilla paukkui Beretta Epen ollessa rauhallisesti paikallaan. Alkoi hymyilyttää pikkusen 2:n rt:n päätteeksi. Välillä vaihdettiin paikkaakin ja Epellä 3. hakuerä. Kohta olikin Epe mallailemassa seisontaa ojan varressa ja ennen kuin Ukkeli sitä ehti ilmoittaa, kimposi kaukaa alatuulesta ojan pohjalta kukko lentoon. Epellä erä jatkui ja pakettipellosta n. 150 m päästä näkymättömistä lähti kukko jälleen lentoon, sieltä se Epekin tuli pois. Ja törmäykseksihän se semmonen menee. Epe sai vielä 4:en hakuerän ja pudotusta haettiin haettiin. Haku maisti Epelle hienosti myös kynnöksellä ja hevostarhan kupeella nähtiin Epen nappaavan seisonnan. Ampujan, tuomarin ja Ukkelin tehdessä sotasuunnitelmaa pudotukseen, käveltiin rauhassa koiraa kohti aseet tanassa ja kovat piipussa, lintu kenttään oli ajatus. Ja Epelle avanssi. Ja avanssista ojan pohjalta lentoon yksinäinen peltopyy. Ja Ukkelin Beretta paukkuin Epen ollessa nätisti paikallaan. Eipä tullut pudotusta ei kun peltopyy on rauhoitettu. Tuomari totesikin että tehdään kylmän linnun nouto majalla. Jälleen hymyilytti pikkusen.

Eihän siinä, Ukkeli Beretta kourassa Epen kanssa noutohommiin. Tapana on tullut pidettyä että myös kylmän linnun noudossa ammutaan itse. Ei siellä metälläkään ole sitä ampujaa mukana. Nouto olikin Epelle täysin rutiinia, Epe istui ku tatti maassa linnun ollessa ilmassa ja Ukkelin ampuessa ja luovutus mallikas. Tässä vaiheessa hymyilytti jo paljon mutta jännitti myös!!

Kritiikissä olikin sitten jännät paikat. Ylituomarin kerratessa päivän tapahtumia jännitti ihan pirusti. Ylituomarin kertoessa pisteitä alkoi hymyilyttään. Epe, tuo ruokakippojen ja Ukkelin kenkien kantaja, ikää 1v 7kk, sai ensimmäisessä AVO-luokan startissa tulokseksi AVO 1 83 pistettä!! Ja siirto VOI-luokkaan!! Sillä hetkellä,se tunne oli sanoinkuvaamaton!! Nyt Ukkeliakin hymyilytti jo ihan oikiasti. :) Oli siinä mukava laittaa kasvattajallekkin viestiä että ei se tuo Epe pysyny AVO-luokassa. Vaikka takana oli päivä pellolla ja ajomatka kotiin, oli mieli virkeä ja tunnelma korkealla. Ja puhelin sai olla laturissa koko matkan, siihen malliin se soi. Suuret kiitokset koepaikasta meneekin LAMAKA:lle ja Sirkiän Tepolle kun pääsimme mukaan joukkueeseen,

 

Suuret kiitokset menee tästä hienosta metsästyskoirasta menee kasvattajalle, Pollarin Jukalle!! Kyllä tuntee olonsa etuoikeutetuksi saatuaan tämöisen koiran!! Kiitokset kuuluu myös VilliSorsan Happosen Antille mahdollisuudesta käydä treenaamassa Epeä!!

 

Seuraavaksi jännitetään Epen lonkkakuvausta ja johonkin näyttelyynkin sitä pitäisi mennä, KÄY-luokkaan.

 

Alleenin Petrin kans muuten juttelimme pikkuisen. On muuten tuo Epe ensimmäinen kippokoulututettu VOI-luokan koira!! Jokohan aletaan kohta painamaan kippokoulutusoppaita ja paitoja, training cup- videoita ja pidetään koulutuksia?? ;)