Ja tyttö päätti että nyt vaihetaan luokkaa. Joroisten KAER kokeseen saatiin peruutuspaikka eiliseksi ja suunta sinne. Samaan kokeeseen oli tulossa myös Iisan veli Rekku, isäntäsä Antin kans. Aamulla aikaseen oli Antti ja Rekku pihassa ja nopeitten kahvien jälkeen lähettiin koepaikalle. Kuopiosta lähti vielä Late mukaan kattelemaan ja tutustumaan kanakoiratouhuihin. Latehan oli viime syksynä todistamassa Iisan ekaa pudotusta joten kovat sytöt kaverilla on touhuun.

Vettä tuli taivaan täyeltä ku saavuttiin perille ja pimiääki oli. Varkauden seudun kennelyhdistyksen majalla kokoonnuttiin ja aloteltiin päivä kahvilla. Samalla koetoimitsija katteli paperit ja tuomarit laitteli omat paperisa valmiiksi sekä suoritti arvonnan. Antin ja Rekun kans oltiin samassa ryhmässä, ylituomarina Paavo Kekarainen. Iisalle lankesi arvonnassa numero 2. Arvonnassa tuomari kertoi että 2:nen voi joutua lähtemään 1:nä jos tuulet eivät oo NUO luokan koiralle sopivat. Onneksi ne oliki ku maastoon päästiin.

 

Iisalla koitti eka erä aika piakkoin. Ja meno maistui ja vauhtia riitti, hetkeä aikaisemmin oli lentokyvytön ja pyrstötön kana päässyt hengestään Nuo koiran toimesta. Sehän se antoi Iisalle hivenen virtaa lisää entisen lisäksi. Sakiaa oli mettä, hyvä että ojanvarsi kuusikon läpi pääsi. Iisaa piti rueta etsiskelemään kun ei alkanut luovilta kuulua takas. Ja hetken päästä sieltä tultiinkin, tuomarikin kyseli että tiedottaako koira eikä Iisalla mitään asiaa ollu, kuhampaha oli ilonen ukkelin löytymisestä savolaisen kansallismaiseman keskeltä. Vielä Iisalle hakua metässä ja erä oli lopussa.

 

Toiseen erään lähettäessä oli ehitty pitää kahvittelu ja makkaratauko nuotiopaikalla, jutella porukalla kaikkea mahdollista kanakoirailuun liittyvää. Erä alkoi Iisalla kynnöspellon ja järven välisellä kaistaleella. Mukavasti Iisa haki sivutuulessa kaistaletta, kynnöksellä kun ei mitään oo,ainakaa ennen ollu. 10 min haun jälkeen Iisa alkoi osoittaa maassa olevan kuumia käryjä, häntä mutkalla ja sitä heilutellen Iisa ilmaisi että tässä haisee, mitään ei löytyny. Tuomariki kävi vielä mutkan samoilla paikoilla tarkistamassa josko sieltä lintu hyppäisi lentoon. Ja eikun töppöstä toisen eteen ja uusille hajuille. Kohta oli edessä metsää ja Iisa katosi ukkelilta. Metän sisään päästyä Iisa napotti paikoillaan. Iisan huomatessa ukkeli saapumisen Iisa tarkensi seisonnan ihan ukkelin eteen ja tuomarille oli ilmoitettava koiran seisovan. Täällähän se lintu oliki siis piileskelly, juosten paikalle ehkä tullu. Iisalle avanssi eikä mitään lähde risukosta. Ukkeli kannusti Iisa jatkamaan ja Iisa eteni vaiheittaisesti. Samassa ampuja kuulutti pellolta näkevänsä linnun ja sen olevan oikea rääpäle. Eikä kuulemma oo lentokykynen ku ukkeli sitä tiedusteli. Päivän aikana nähdyistä huonoista linnuista turhautuneena ukkeli kyseli tuomarilta että onko tämmösille pakko yrittää riistatöitä tehä. Samassa fasaani ratkasiki tilanteen kaikkien puolesta lähtemällä lentoon ja ampuja ja ukkeli paukautti haulikkosa yhtä aikaa ilmaan. Ja riistatyö oli tehty, Iisa rauhallisesti paikoillaan. Tuomari siinä kehaisi koiraa hienosta riistatyöstä ja koiran rauhallisuuesta, ukkelin kehuessa koiraasa luottamisesta. Mieltä lämmitti, peli ei ollu vielä menetetty.

 

Niin seurailtiin jälleen jälkijoukoissa toisten koirien tekemisiä seuraten. Lentokyvyttömät linnut aiheutti ongelmia koirille, suuhun niitä jäi runsaasti. Ja se koitui Rekun ja Antin kohtaloksikin, oli tiedotukset ja kaikki ja linnut suuhun avanssista. Niinpä nähtiin tyylikäs hatun nosto heidän osaltaan. Kukko oli kirjaimellisesti lentää räpistelyt pitkin kynnöstä pienen pienen matkaa ja juosta kepotteli jälkijoukon taakse ojaan piiloon. Ei toista kertaa se lintu ainakaan lentoon pääse.

 

Edellisen tapahtuman seurauksena tuomari halusi Iisan hakuun. Ukkeli ilmoitti että edelliselle linnulle ei palata, siitä ei ole mitään hyötyä. Niinpä Iisa kulkusuuntaan hakemaan. Ja yrittihän se tyttö palata edelliselle linnulle mutta siihen ei ukkeli antanu mahollisuutta. Iisa kaartoi metsän puolelle hakemaan ja hävivi näkyvistä. Ukkelilla hiipi mieleen että koittaakos se Iisa toistakautta kiertää sinne minne ei saanutkaa huonon kukon perässä mennä. Koiraa silmiin ettiessä ampuja vinkkasi että liivit näkyy metässä paikoillaan. Ja heikosti näkyki. Ja eikun suunta koiraa kohden. Siellähän se Iisa seisoi muutaman metrin päästä tiukasti kuusen alla kyhjöttävää kanaa sivuttain ukkeliin nähen. Kättä pystyyn ja tuomarilta toimintalupa, pudottaa pitäisi. Hetki siinä tuomarin kanssa ihaltiin näkyvää lintuakin. Iisalle avanssi ja koira räjähti toimintaan ja ajoi kanan lentoon. Ukkeli ootti haulikko valmiina että kana räpistäisi kauemmas ja samassa pamahti ampujan haulikko. Lintu oli saanut alle 2 metriä ilmaa siipien alle!! Ja kana jatkoi nousua vielä metrin ja jäi oksalle 3 metrin korkeuteen Iisan yläpuolelle, Iisa hienosti paikoillaan kuusen alla tietämättä missä lintu on. Samassa ukkeli oli puun alla ja mielessä pyöri kaikenlaista, olihan outo tilanne!! Eikä halunnu kana lähtä lentoon että ukkeli oisi sen lopettanu eikä puutakaan voinu potkasta että koira ei lintua huomaa. Tuomari kehoitti palaamaan takaisin koiran kanssa ja tekemään kuuman linnun noudon. Kyllä siinä nauratti kaikkia 3:a!! Eihän siinä mitään, Iisa käskystä vierelle ja ukkeli tiputti linnun oksalta. Ja Iisa ampaisi luvasta noutoon. Edellisestä kerrasta oppineena, ei viisastuneena, ukkeli muisti myös käskyttää koiraa. Ja Iisahan toi linnun nätisti ukkelille ja luovutti henkitoreissaan olevan linnun käskystä. Tuomari kertoi noudon olevan osa riistatyötä vaikkakin harvinaisemmin asia toteutettiin tällä kertaa. Kyllä siinä taas nauratti kaikkia, piippu piti sytyttää ja kerrata tapahtunutta. Ja jälleen siirryttiin jälkijoukon jatkoksi.

 

Yhden VOI- luokan koiran saatua hakuvuoronsa loppuun, koitti jälleen Iisan vuoro. Nyt oltiin taas metässä. Ja Iisa hakuun, porukan kulkiessa tienpohjia kankaalla. Iisa haki hienosti ja vauhdikkaasti tien molemmat puolet, otti vaivattomasti ohjausta vastaan ukkelin pienistä käsimerkeistä, jotka ei jääny ampujalla ja tuomarilla huomiotta. Ja erää jatkui ja jatkui. Iisa haki kynnöspellon reunamatkin heikossa myötätuulessa tarkasti, huomioi kaikki otolliset paikat. Vanhan minkkitarhan vierustaa tultaessa tavattiin toinenkin ryhmä. Tuomari anto kytkemiskäskyn ja kertoi erän olleen 40 minuuttia. Ilmankos se tuntuikin niin pitkältä. Tuomari kehoitti huilamaan ja halusi vielä nähdä yhden riistatyön. Mikäs siinä, luotto koiraan oli ukkelilla kova edelleenkin. Kävi kuitenki ilmi että edessä oli erittäin huonosti lentäviä lintuja, osa verkkoaitaa vasten ja tuomari ilmoitti ettei hän halua Iisalle virheitä hakea ja niin päivä oli täynnä. Syvä helpotuksen huokaus pääsi ukkelilta ja Iisa sai kehuja hienosti menneestä päivästä.

 

Nuotiopaikan kautta majalle siirryttyä oli aikaa turista pihalla ja kuunnella kainuulaisten legendaarisia juttuja. Siinä käytiin päivän tilanteita läpi ja kaikilla oli kokemukset linnuista samanlaisia, erittäin ala-arvoisia!!

Tuomarit aloittivat kritiikkinsä ja jälleen kuumotti korvia oman koiran kertomusta kuunnellessa joka menee näin:

"Haku: sopivalla vauhdilla ja riistalle pyrkivää hakua joka johtaa riistatöihin. Koiralla hyvä kestävyys.

Riistatyö 1: Seisonta, hyvä nosto, lintu ylös, ammutaan, koira paikoillaan

Riistatyö 2: Seisonta, hyvä nosto, lintu ylös, ampuja ampuu, lintu saa osumia jää puun oksalle josta ohjaaja pudottaa.

Nouto: Hyvä suoritus muuten mutta luovutuksessa piti komentaa "irti", hieman kova ote."

 

Haku:  4* 7 = 28

RT:     5*6 = 30

Nouto: 4*4 =12

Vesi:   4*4=16

yhteensä: 86 pistettä ja AVO 1 !!

 

 

Ja niin se vaan oli totta!! Iisa siirtyi VOI-luokkaan 3:lla AVO startilla. Kyllä osasikin ukkeli olla koirastaa onnellinen!! Vielä toisten palkittujen onnittelut ja kiitokset kokeen järjestäjälle ja kotimatkalle. Ja kyllähän se puhelin soi tiuhaan kotimatkalla. Kasvattajat ja tuttavat soittivat, kotiin oli ilmoitettu että nyt olisi sen kakun paikka. Ja Antti oli luvannut toimia kotimatkalla kuljettajana jos luokka vaihtuu. Kyllä hymyilytti. Ja kotona ootti koirasta ylpeää porukkaa!!

 

Siinä sitä on yhdelle syksylle, Iisalla ikää 2,5 vuotta, ukkeli aloittelija ja koira noussut VOI- luokkaan. Ei enää enempää voi yhdelle syksylle vaatia. Kesällä mietityt tavoitteet täyttyivät jo ensimmäisen AVO 2 tuloksen myötä ja AVO 1 ylitti toiveet ja odotukset kirkkaasti!!!

Nyt on hyvä jäädä oottelemaan juoksun alkamista ja mitä se tuokaan taas tullessaan. On onnea omistaa hyvä saksanseisoja.

Ja erikseen Iisan kanssa kiitämme kotijoukkoja tuesta, SEK:n jäseniä ja kaikkia seisojatuttaviamme kannustuksesta sekä pienistä vinkeistä asioihin joita ei aina ite huomaa kun tilanne on päällä. Myös kasvattajalle erityisen suuret kiitokset!!