Iisan juoksua alkamista ootellessa piti lähtä vielä käymään fasaanihelvetissä. Tavoitteena oli, ei enempää eikä vähempää ku pudotus tiedotukselta. Soitto Happosen Antille Villisorsaan www.villisorsa.fi lintutilanteesta ja lähtö oli sillä selvä. Paikalle saapu myös Antin poika Jussi koiransa kans, seurakaveri Jussi ja Pessi sekä Pasi koirasa kans.

Päivä alko muutaman linnun maaston laskulla tarhasta. Hyväkuntoisia lintuja, pitkät pyrstöt ja kaikki. Ja semmonen tarha että pystyvät opettelemaan lentämisen. Ja hyvin tuntu ilma siipien alle tarttuvan.

Iisalla ensimmäinen hakuerä oli tyhjää. Iisaa kummaksutti maassa oleva lumi ja niinpä maajäljet kiinnosti poikkeuksellisen paljon. Toinenkin erä oli tyhjää, lintuja ei vain löytyny kovasta yrityksestä huolimatta.

 

Välillä pidettiin mökillä pieni kahvittelutauko ja hommaa jatkettiin. Jussi haki Pessille tiedotuksen ja riistatyön ja lopetti onnistumiseen homman. Pasin koira pääsi näyttämään kykyjään ja hetken päästä Pasilla oliki lapanen pystyssä seisonnan merkiksi. Koira ajoi luvasta kukon lentoon ja siitä riitti riemua. Kukko nimittäin meinasi tulla porukan silmille ja väänsi itsensä hätäisesti toiseen suuntaan. Hieno siitä ois ollu kukko pudottaa mutta Pasilta ei ollu pudotuslupaa.

Sitte oliki taas Iisan vuoro. Ja kohtapa kuulu räpistely kun Iisa yritti lintua kuusten alla tavoittaa. Käskystä Iisa pysähty ja kukko pääsi jatkamaan matkaasa pahasti rääkäisten ja pahasti säikähtäneenä.

Seuraavaksi lähettiinki Antin kans erilleen toisista, lintuja piti löytää. Antti kertoi että parvi on pyöriny alueella ja jossaki se piileskeli. Iisa sai hakea ihan kyllikseen. Eikä lumi haitanu menoa muuta ku satunnaisten maajälkien kanssa. Kovasti oli jälkiä lumella ja ne Iisaa kiinnosti. Metästä tielle tullessa Iisaa ei kuulunu eikä näkyny joten ettimään sitä piti rueta. Ja samassa nähtiin Iisan seisovan meitä kohti. Siinä ukkeli haki sopivaa ampumahollia liukkaalla tiellä ja kukko lähti liikenteeseen ja lentoon. Ja ukkelilta tuplapummi vielä siihen. Iisa katteli nätisti paikoiltaan toimitusta sen näköisenä että oishan se hyvä ne linnut alas saaha, menee seisonnat muuten hukkaan.

Ja Iisa uudelleen hakuun. Hajuja oli ja jälkiä, Iisa haki eikä lintuja löytyny. Iisalla alko olla tunti yhtämittasta hakua takana kun saavuttiin pihapiiriin. Antti arveli että katotaan vielä tarhan takana oleva mettä. Iisa mallaili tarhalta tuleville hajuille seisontaa ja hienosti merkistä Iisa tuli tarhan lähettyviltä pois. Ja eikun uudelleen hakuun.

Kohta Iisa oliki paikoillaan ja töppöstä toiseen eteen ja lähemmäs tarkistamaan mikä tilanne on. Iisa purki seisonnan ja lähti hakuun tuulen alle. Sen verran Iisan käytös askarrutti mieltä että seurattava se koiraa oli peitteisen maaston vuoksi. Ja jälkiä myöten oli helppo seurata. Hetken päästä Iisa löytyi mallailemasta seisontaa, ei ihan ollut kiinteä ja jännittynyt kuten Iisalla ruukaa olla. Iisa tarkenteli hieman ja kiinteytti seisonnan. Ei siinä vaiheessa enää tullut mieleenkää rueta tiedotuksia kokeilemaan. Iisa ajoi avanssista kukon mallikkaasti lentoon. Ja ukkeli liukastui samassa rytäkässä selälleen. Haulikko tosin ehti nousta ja risukossa selällään ampuen kukon lento katkesi. Ja Iisa oli nätisti paikoillaan. Kyllä Anttia ja ukkelia nauratti, harvoimpa sitä tulee makuuasennosta selällään maaten lintua ammuttua. Siinä sitä meniki sitte ku kokeili konkoilla ylös ja samalla  pitää koiran hallinnassa. Eihän siinä muuta voinu ku Iisalle noutoluvan antaa. Ja Iisahan lähti ja sen seurauksena lintu nousi oksalle. Samassa paukkui ukkelin haulikko ja lintu alas ja saman tien Iisan suuhun. Iisa toiki ukkelille kanan ja luovutti hienosti istuen. Mutta kukkoha se oli mitä ensin tuli ammuttua. Eipä siinä auttanu ku Iisa uudelleen noutoon. Ja samassa kukko viiletti juosten karkuun. Iisan nouto keskeytettiin ja ukkeli päätti lopettaa linnun ampumalla kun samassa ryteikössä juoksi ja pörisi muitakin lintuja jatkuvasti. Ja laukauksen jälkeen kukko lentoon. Kyllä siinä tuli manattua kukon sitkeyttä. Samassa ukkelin huomion kiinnitti sivulla makaava lintu. Siinähä se kukko oliki. Ukkeli oli siis ampunut vielä kolmattaki lintua tilanteen kiihkeyessä. Ja ei ku Iisa noutoon. Hieman meinasi tyttö poltella vielä elävien lintujen perään mutta käskystä Iisa suoritti mallikkaan noudon kukolla.

Lintuja suolistaessa Antin kans kehuttiin kilpaa Iisan toimintaa. Sehän oli hyvin viisaasti lähestyny parvea,koukannu tuulen alle, tarkenteli sopivasti ja seisoi. Sekä avansseerasi mallikkaasti. Ainuastaan ukkeli oli kiihyksissään puottanu vielä kananki.Ja ampunu sitä kolmatta lintua jota oli haavakoksi luullu.

Se haavakkohan piti sieltä vielä koittaa saaha pois. Niinpä Iisa hakuun. Ja samassa oli Iisalla seisonta kuusirykelmän sekaan. Ukkeli palaili takaisin ja pilli soi. Ja Iisa tuli hakemaan. Iisan tiedotus päättyi uuteen seisontaan josta tällä kertaa kukko ehtiki juosta alta pois. Ja Iisan haku muuttui jälitykseksi. Loppujen lopuksi 20 metriä lintua jäljitettyä Iisa seiso uudelleen ja samassa liikkui kukko sekä kana. Linnut lähti lentoon eikä edes ammuttu.. Iisa katseli lintujen lentoa tyynenä. Siinä tehtiin päätös laskeutua tielle ja suunnistaa pihaan ja autolle. Mutta eihän siitä mitään tullu. Hetimiten tiellä Iisa nappasi uuen seisonnan. Siinä vaiheessa pääsi noijukki että jatkuvastikko tuo nyt seisoo. Siinä sitä sitte Antin kans muutettiin kulkusuunta päinvastaseksi ja parin kymmenen metrin päässä Ukkeli pillitti Iisan luokse. Hetken seisottuaan Iisa nosti hölmönä päätään ja tuli ukkelin luo. Iisa ilmaisi että äkkiä avuksi ja lähti viemään Ukkelia. Tiedotus päättyi seisontaan ja komeaan sellaiseen. Ukkeli antoi avanssin ja Iisa ei liikahtanutkaan. Samassa kukko lähti juoksemaan ja ukkelin kiertäessä sopivaan ampumapaikkaan kukko päätti siivittää. Ja silloin paukkui. Hetkisen tiellä piiputtelun jälkeen Iisa sai noutoluvan ja yritti uudelleen seisoa kukkoa. Uutta noutokomentoa ja Iisa toi kukon ja luovutti istuen. Kyllä lämmitti mieltä. Ja lämmitystä lisäsi se että kukko oli samainen joka oli jäänyt haavakoksi. Oli verennyt makuupaikkansa ja jäljet paljastivat mistä kukko oli paikalle tullut. Ja viimeisen päälle komea kukko olikin kyseessä.

 

Siinä autolle palatessa Antin kanssa kerrattiin tilanteita ja kehuttiin koiraa oivasta toiminnasta. Ja ukkeli kiitteli Anttia hyvistä linnuista ja tavotteitten täyttymisestä. Kyllä ukkelilla on hyvä metästyskoira, ei siitä pääse yli eikä ympäri!!

Ja onnistuneen tiedotuksen ja pudotuksen myötä Iisa jää nyt odottelemaan juoksua tulevaksi. Ja opettamaan Mallalle niin hyviä ku huonojaki tapoja.