Kevät ei alkanu mukavissa merkeissä. Iisalla todettiin oikeassa yläluomessa kasvain joka poistettiin Kuopion Elänlääkärikeskuksessa Sarpasen Sinikan toimesta.  Oli muuten sitten erinomaista palvelua kyseisessä paikassa. Nauratti oikein että eläimet hoidetaan tuolla paremmin kun ihmiset sairaalassa. Pääsiskohän sinne hoitoon? Onneksi kasvain oli hyvälaatuinen. Elämästä Epen kanssa on nautittu edelleen. Alkukesästä aloitettiin opettelemaan vesitöitä satunnaisesti,sopivasti taukoja välillä. Ja heinäkuun alussa kokeisiin. Epe teki NUO-luokan vesityöt heittämällä, linnun mutustelu vei sen yhden pisteen. Samalla tehtiin Epelle myös AVO-luokan vesityöt,sielläkin pistepois. Hieman oli pojassa rauhattomuutta kun pamahti. Mutta vauhdikas ylimeno ja lintu varmasti pois. Samassa kokeessa Iisa myös suoritti vesi- ja jälkityön täysin pistein, vähän niin ku varmuuden vuoksi. Vaikka Iisalle on hieman reppukoiran virkaa jo kaavailtu.

Ja Iisan vastoinkäymiset jatkui loppukesästä. Viime syksyn etujalan ontuminen uusiutui ja kun mitään näkyvää tai tuntuvaa vikaa ei löytynyt, suunnistettiin taas Kuopion Elänlääkärikeskukseen. Kannuksen kynsihän siellä oli huonossa kunnossa ja koko kannus tulehtunut. Iisa nukutukseen ja kannus leikattiin. Ja ei kun toipilaaksi. Onneksi sorsan aloitukseen Iisa ehti kuntoutua ja pääsi näyttämään, miten haavakot ja pudotukset korjataan varmasti talteen.

Syksy oli lämmin ellei peräti kuuma. Ja tuuleton. Olihan yhtä tuskaa käydä nuoren koiran kanssa metsässä. Törmäyksiä jäljityksen päätteeksi kerta toisensa jälkeen. Tilanteissa Epe kuitenkin rauhallinen ja nätisti pois kun linnut siivitti.

Syyskuun alussa Epen kanssa osallistuttiin myös Niesta-kisaan Simossa. Tuultakin löytyi ajoittain mutta keli oli kuuma. Epelle tosin haku maistui ja huono onni oli meillä repussa mukana. Tietoteerille saarekkeeseen mentäessä Epellä karkottui mettopoikue myötätuulen puolelta. Silloin tuntui ettei ole todellista,samassa saarekkeessa oli n. 50 m välein teeri- ja mettopoikue. Haku pojalla kyllä maistui ja hakuaikaa Epelle kertyikin reilut 100 min kuumassa kelissä. Sitkeä sissi siis.

Välillä kokeiltiin kotimaisemissakin vaan tuulettomuus teki tepposia Epelle. Ennen Junkkaria otettiinkin suunta VilliSorsaan fasaaneille. Ja kas, Epe nappasi 3 min sisällä seisonnan myötätuulen kautta vastatuuleen. Pieni tarkennus ja avanssista fasaaniparvi lentoon pusikosta. Ja koira paikallaan kun pamahti. Tästä Epe otti hieman kieeroksia lisää ja seuraavat linnut tulikin karhattua lentoon. Pienen kehityskeskustelun jälkeen alkoi riistatyöt napsahdella mallilleen. Päivän aikana Epe teki kaikkiaan 6 riistatyötä,ennen viimeistä sai tosin nuoren kukkopojan kopiksi. Ja sehän oli linnun vika se.

Näillä eväillä suunnattiin Junkkarin alla Jalasjärvelle kasvattajan luokse. Heti ekana iltana käytiin Epen Elmo-veljen kanssa lenkki pellolla. Epelle peltomaasto oli hieman outo mutta nou hätä, Epe löysi peltopyyt myötätuuluhaussa ja juuri ku toppasi, pärähti pyyt ilmaan. Siinä olikin ilta mukava saunoa Ruutilan mahtvavissa löylyissä. Tiistaina mukana oli myös Epen veli Ed omistajansa Jensin kanssa. Ed löysi linnut ensimmäiseksi ja teki mainion rt:n. Epelläkin haku alkoi aueta mallikkaaksi ja lintujakin löytyi. Ja siinä tuli Epellä tehtyä myös pari mallikasta rt:tä lyhyessä ajassa. 3.s fasaani vaain lämmitti poikaa juoksemisellaan ja lopun päivää Epe lintuja hieman pukki lentoon. Mutta haku maistui kaikkiin tuuliin ja laajuutta löytyi. Mukavahan siinä oli kuivilla pelloilla kulkea kädet taskussa ja katsella kun koira hakee vauhdilla ja laajasti.

Keskiviikkona vielä pyörähdettiin pellolla. Haku edelleen vauhdikasta ja laajaa. Pahaksi onneksi Epe sai kanan kiinnin ojanpohjalta ja toi pois. Noh, saatiimpahan ainakin noutolintu. Vielä päivään mahtui tyhjä seisonta sekä mallikas rt fasaaneille. Epe lepoon huilaamaan pariksi päiväksi.

Lauantaina olikin sitte tosipaikka edessä,nimittäin Junkkari. Epe oli ryhmässään 5.s koira. Aamupäivä meni toisten perässä kulkien ja lopulta Epen vuoro hakuun. Ja heti oli Epellä seisonta valmis. Ja tietenkin tyhjä! Erä jatkui ja Epe katosi kanavan varteen karhaamaan. Ennen kun Epeä ehti pillittää pois ja ohjata tuulen alle, hyppäsi poika kanavan yli ja fasaanit lentoon. Törmäys oli karu totuus. Ja erän pituus 7 min.

Toisessa erässä Epelle haku maistui myötätuulessa jälleen laajasti ja vauhdikkaasti mutta lintuja ei löytynyt. Komanteen erään lähdettiin jälleen myötätuulessa tutun kanavan varressa. Ja pian oli Epellä seisonta kanavan varressa vastuuleen. Ripeä avanssi eikä lintuja lähde. Epe hakuun myötätuuleen ja uusi seisonta ja sekin tyhjä. Linnut tuntui painelevan kanavassa myötätuuleen vauhdilla. Vielä kerran Epe koukkasi myötätuulen kautta ja nappasi kanavan takana seisonnan. Siinä vaiheessa alkoi jo Ukkelinkin uskoa loppua. Ja koira kanavan takana seisomassa. Ja ei kun kokeileeman, miten Epe lähtee avanssiin hieman kauempaa,kanavan yli ei päässyt. Ja lähtihän se Epe ja lähti fasaanitkin!! Pikkuisen meinasi poika kuumua kun kanat pinkoi aluksi pellolla. Jo päivällä tehty kylmänlinnun nouto oli Epelle rutiinia, ekan kerran poika tosin tiputti linnun mutta käskystä sen nappasi uudelleen suuhun ja luovutus.

Kritiikissä Epe saikin sitten NUO 2 palkinnon ja Ukkeli enemmän kuin tyytyväinen koiraan!!

Sunnuntaina oli vuorossa jalostuskatselmus jossa Epe sai Tiinan esittämänä ERIn ja pääsi loppukehään. Siellä tosin matka katkesi aikalailla alkuvaiheissa mutta ei se haitannut. Päästiin kotimatkalle hyvillä mielin.

Nyt on tullut osallistuttua Junkkariin 2:lla koiralla, molemmat palkittu ja päässeet loppukehään. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ja Epen kohdalla kiitollinen kasvattajalle tästä koirasta!

Nyt metästellään pikkusen kotimaisemissa, käydään ehkä fasaaneilla. Ja lähdetään kuun puolessa välissä tunturiin. Se on onkin eri seikkailu se!