Pientä päivitystä pitää välillä laitella. Mettälintu kausi ehti loppumaan ihan liian aikasin. Ei ehtiny Iisa saaha mettälintu seisontaan, ainakaa metästysaikana, kovasta yrityksestä huolimatta. Pohjosen reissun jälkeen oli vielä sen verran irtonaista aikaa töistä, että mettään ehti. Viimesellä viikolla sitä kans metässä oltiinki, tyhjiä maastoja kulkemassa. Näky turhauttavan Iisaa, jos turhautti ukkeliaki.
Teeret oli parveutunu ja missäpä lie kuurottaneet, joitaki arkoja yksittäisiä teeriä lukuun ottamatta. Hakuaikaa koiralle ainaki tuli. Sen verran kuitenki pohjosen valkoset riekot anto Iisalle sytykettä että parvi mettäpyitä sai kuunnella lyhytkarvanen saksanseisoja ajo heitä haukun kans.Ja välillä kävi ilmottaan että tuolla ois muuten tipiä. Eihän semmoseen voi vaivautua että seisomatta niitä pyitä pudotettas.

Lokakuun viimeisenä päivä suunnistettiin Sotkamon puolelle, Iisan veljen Jurddaksen ja Antin vieraiksi. Lintuja kun siellä kuulemma oli. Pikku mainintana tässä sivussa että pohjosen reissun aikaan Jurddas ja Antti kävivät Raussilassa kokeissa ja jälki oli huimaa. Ensimmäisenä päivänä tulos oli NUO1 ja seuraavana AVO1!! Että semmosia poikia sitä Sotkamossa…
Heti aamusta löyty tien varressa 3:n riekon parvi. Pikkusen pakittelua ja autot parkkiin ja eikun kiertämään tuulen alle. Löytyhän ne riekot!! Iisa haki ihan mukavasti ja palaili tietä pitkin takaisin luoviltaan. Samassa Iisa sai vainun ja pyörähti salamana hajua ja samaa vauhtia suoraan linnulle. Ilman seisontaa riekko taipaleelle. Kyllähän kyrsi taas vaihteeksi!! Ja sama toistu 2:n muun riekon kohdalla. Maaston vaihdon jälkeen samaa ”herkkua” riitti. Ilmojen tielle nousi niin teeret ku metotki. Välillä tuli testattua Iisan paukkunoudon herkkyyttäki ku ukkelin jaloista kimposi liikkeelle jotain vitivalkoista ja Iisa oli kauempana suolla. Aivoissa välähti RIEKKO ja samassa paukkui haulikko. Savun hälvettyä ja Iisan paikka-komennon jälkeen oliki se riekko muuttunu jänikseksi. Eipä siitä jäniksestä ollu paljo jälkipolville kertomista,sen varran lähelle ja nopiasti ukkeli rokotti. Tais tehä oman nopeus ennätyksesä samalla.
Siinäpä se alkoki sitte olla päivä ja mettälintukausi pulkassa.

 

Kotimatkalla alko jumalaton pähkäily Iisan toiminnalle.Tai paremminki toimimattomuuelle. Seuraavana päivänä lähdettiin käymään eläinlääkärin luona ja epäilykset osottautu todeksi. Anaalithan ne Iisalle oli täynnä ja ilman mitään näkyviä oireita. Iisan jonkun aikaa harrastama peräpään nuoleskelu oli ainua. Ja nuoleskelu oli saanu aikaseksi myöskin nielutulehduksen. Siispä alko Iisalla sairasloma ja antibiootti kuuri eikä puhettakaa että fasaaneille ois lähetty.

Eikä ne tämän jalon harrastuksen vastukset siihen loppunu. Sen että Iisan sairasloma loppua niin ukkelin opiskelukiireet alko painaa päälle. Parasta aikaa ootellaan sopivaa saumaa lähteä käymään fasaaneilla ja hakemassa pudotus seisonnalta. Ja jos mahollisesti pieniä reissuja maastoon. Ja Nuori seisoja-kisaan joulukuun alussa ellei juoksu sotke suunnitelmia.