Niin meillä kuin monilla muillakin. Sorsastuksesta on selvitty ja Iisalla on noutoja takana mukava määrä. Tosin vain sellaisista tilanteista että ukkeli oisi joutunut uimaan itse tai lintu niin tiheässä kaislikossa että ilman koiran nenää lintua olisi ollut melkeimpä mahdotonta löytää.

Niinhän siinä kävi että ainoa mahdollisuus käydä peltomaisemissa Iisan kanssa typistyi yhteen ainoaan päivään töitten vuoksi. Mutta hyödynnettävä sekin oli.

Onhan niitä lintuja kotimaisemissaki vaan kehnonlaisesti. Lähinnä arkoja teeriä joille muutamia tilanteita on saatu, niin selviä ku epäselviäki. Vaan ei varsinaista seisontaa suoraan linnulle oo havaittu, ainoastaan kuumille hajuille. Paitsi yksi alkukauden seisonta, josta Iisa nosti yksinäisen teeren ominluvin. Siinäpä sitä oliki syytä pitää pienimuotonen neuvottelu toimintavoista. Aikalailla on Iisalla hakua tullu tyhjissä maastoissa eikä tuultakaan oo ollu liiemmin kaverina. Mutta kun vähänkää on tuulta, on koiraki linnuilla ollu. ”Latu” onneksi maistuu suhteellisen hyvin.

Vaan pellolla tilanne on toinen. Osallistuimme jälleen LaMaKa:n peltopäiville Kauhavalla. Ennakkotiedot kertoili peltojen olevan puimatta. Yllätys olikin kuinka paljon isännät oli päässeet peltojaan puimaan ja sänkeä löytyi. Saapumispäivän ilta meni kuulumisten vaihossa ja saunoessa Alakylän Metsästysseuran mukavalla kämpällä.

Tätähän se maasto siellä on

Aamulla heti alkajaisiksi suunnistettiin viime vuodelta tuttuun lintupankkiin, tarkoituksena ottaa koirilta ylimääräiset löysät pois. Ja taas jälleen kerran pankin seutuvilla kävi pörinä suihkukoneitten säestäessä fasaanien lentoa. Iisan kanssa jäimme tarkistamaan pientä nurkkausta joka eräällä nuorella koiralla jäi hakematta. Iisan pompatessa ojan varteen alkoi koiran ympäriltä lintuja pomppia lentoon. Iisa osui suoraan parveen kun ei hoksannut mennä ojan toisele puolelle myötätuulen puolelle. Noh, tekeville sattuu ja homma jatkui. Aluetta haravoitiin lisää ja kaikkien paikalla olleitten lintujen todettiin siirtyneen aitauksen sisäpuolelle, minne ei ollut asiaa. Toisten perän mennessä Iisa otti velton seisonnan kissalle. Oli vain mirri ottanut ritolat paikalta.

Iisa seisoo tyhjää, kissa poistunut paikalta, haju jäänyt

Siirryimme toisten perässä tien yli uusiin maastoihin, jossa toiset tekivät riistatöitä minkä ehtivät. Iisakin nappasi seisonnan ojan pohjalle. Kovasti ukkelia mietitytti että siellä lintu lymyää suojassa ja painelee karkuun minkä kintuista pääsee. Iisa uudelleen hakuun ja hetimiten uusi seisonta. Nyt oli tipi piikissä ja seisonta viimesen päälle tiukka. Kovasti hirvitti linnun karkuun juokseminen. Ei muuta ku starttari kouraan ja koiralle avanssi. Linnun sijaan ojan pohjalta ampaisikin liikenteeseen kissa ja Iisa käskystä paikoillaan. Sen verran outo ”lintu” aiheutti hämmennystä että kunnialaukaus oli jäädä ampumatta. Mutta hyvillään piti olla koiran toiminnasta.

 

Ja lisää tilanteita tuli, tosin linnuille eikä kissoille.

Iisa nappasi pankin läheisyydessä sängellä tiukan seisonnan, johon nuorempikin koira ehti lähelle. Samassa 2 peltopyytä otti ja lähti. Paikkaan vaihtaessa tien yli meni lintuja ja koirille tilanteita hakemaan. Ukkeli ohjas Iisan tuulen alta hakuun ja koira paineli suoraan seisomaan. Avanssi ja alta juossu kukko joutu lopulta turvautumaan siipiinsä. Taas oli riistatyö tehty ja ukkeli koiraansa tyytyväinen.

Autiotalon pihassa Iisa seisoi muutaman peltopyyn parven. Siitäki saatiin riistatyö, ilman avanssia tosin kun linnut pomppasi siivilleen.

 

Kaiken kaikkiaan peltopäivään täytyy olla erittäin tyytyväinen,päivässäkin voi saada paljon aikaan. Lintuja oli runsaasti ja tilanteita tuli enemmän kuin vuosi sitten. Toki Iisakin on kehittynyt siinä ajassa. Nyt oli mukava huomata että käryjen sattuessa vauhti hiljeni eikä enää mennä kouhotettu päättömästi.