Ja mitäänhän ei tunnetusti satu niille, jotka ei mitään tee.


Fasaanihelvetin jälkeen Iisan kanssa tuli kulettua paikallisia mettiä ja maastoja. Lintujahan se oli tarkotus löytää. Mukaan seisojametästykseen tutustumaan lähti työkaveri Jukka poikasa Samin kanssa. Makkarat ja kahvit oli repussa luonnollisesti. Auto parkkiin ja pienen siirtymisen jälkeen Iisalle hakulupa. Ja taas mentiin. Hakuaikaa ei ehtiny hyvinkää paljo kulua ku Iisa palasi sen näkösenä että tuu nyt äkkiä kaveriksi. Ja häipy samaan paikkaan mistä oli tullukki. Siinä tuli tutustujille selitettyä että se tuo koira muuten kävi tiedottamassa justiisa. Ja koiran perään asiaa tarkistamaan muiden jäädessä mettäkoneuralle taaemmas. Iisa löytyki läheltä ja hillitön jäljitys oli käynnissä. Ukkelin seuratessa koiraa, välistä kimposi jänis liikenteeseen ja Iisa jäi paikoilleen pienestä vinkistä. Jänis paineli Jukkaa ja Samia kohti ja jäi toljottamaan outoja kulkijoita. Hetken mietittyään jänis kääntiki suunnan ukkelin taakse ja samassa haulikko pamahti. Iisa sai luvan makoilla paikoillaan kun ukkeli kävi tiedotukselta ammutun jäniksen hakemassa parempaan talteen. Siinä sitä oli aihetta pieneen hymyyn ja koiran toimintaan.

 

Seuraavana päivänä pitikin lähteä ajelemaan Utajärveä ja kotiseutuja kohen. Ja samalla Iisan kans lintuja ettimään. Vaikka keli vaikutti tuulettomalta, ilma virtasi kuitenkin riittävästi. Iisa saikin hakea oikein urakalla ja meno maistui ja laajuutta löytyi. Oikein peitteisten taimikoiden luona liikaakin. Iisa oli hakenu jo reilun tunnin kun piettiin juomatauko ja ihailtiin kankaan reunassa ojitettua ja metittynyttä suota. Eipä enää teeret piä samaa suota soidinpaikkanaan kuten ukkelin nuoruuessa ja lapsuuessa, jollon koulukyytiä aamulla ootellessa sai kuunnella suolta kuuluva pulinaa. Kiitokset Metsänhoityhdistyksen "velvoitteille" ojittaa suot.

Tauon jälkeen Iisalla oli hetimiten maassa paljonkin mielenkiintoisia hajuja. Mitään sen kummempaa siitä ei löytyny. Kankaan reunaa matkaa jatkettaessa Iisa nappasi mettäkoneuralla kiinteän seisonnan. Eihän siinä auttanu ku toeta tilanne ja panosta piippuun. Iisalle avanssi ja 20 m:n ja vaiheittaisen noston jälkeen ojan reunasta, hieman koirasta sivussa, kimposi akkateeri taivaalle. Ja vaikka kuin  ukkeli ruutia poltti, ei lintu ottanu osumaa. Oli se tilanne, samaan aikaan harmitti ja hymyilytti. Lintu ei tullu alas mutta koira toimi moitteettomasti. Eikä sitä enää tarkistuksesta huolimatta löytyny. Mutta koira osoitti olevansa seisoja!!

 

Muutamaan mettäpäivään mahtu vielä kaikenlaisia muita töplinkejä kuten törmäyksiä ja arkoja lintuja. Niistäpä ei tehny mieli juurikaa ampua alas vaikka paikkoja runsaasti oliki.

 

Ja niin sitte eessä oliki kokeisiin lähtö vaikka se ei kovin hyvälle tuntunukkaa.

Niin sitä kuitenki sunnuntaiaamuna pojotettiin Lumijoella Ylilaurin pihassa. Tuomarina oli Juha Tuulaniemi. Aamun kahvittelun, paperihommien ja vuorojen arvonnan jälkeen oli eessä maastoon lähtö. Eipä naurattanu, vettä tuli taivaan täyeltä ja tuuli meren rannalla aika railakas. Välillä tuntu tuulen huminan kans ettei ajatuksiaan kuule. Iisalle tuli arvonnassa hakuvuro 6.


Lopultaki Iisan vuoro koitti ja ukkelin syäntä kylmäsi, pikkunen pelko persuuksissa törmäyksistä tahi muista töpingeistä. Alkupuhuttelussa tuomari oli jo kertonu ekan erän olevan lyhyt, "kakkaerä". Iisaa ei kuitenkaa pahemmin kakattanu vaan paineli hakua mallikkaasti ja kattavasti, tuulta hyvin käyttäen niin vastaseen ku myötäseenki. Erä jäiki tyhjäksi tuomarin kehuessa Iisan hakua ja tekniikkaa sekä vauhtia. Siinäpä sitä jälkijoukon jatkona tultiinki taukopaikalle makkaran paistoon ja kahvin juontiin. Oikein hyvät nokipannukahvit se Kerttu oliki keittäny!!


Tauon jälkeen Iisan joutui seuraaman toisen koiran hakua lähituntumassa, jos toinen sattuisi riistatyön tekemään. Olisi siinä ollut sitten koira vaihtaa hetimiten. Toisen koiran erän jäädessä tyhjäksi, Iisalla koitti toinen erä. Siinä vaiheessa kulettiin mettiä pitkin ja homma alko tuntua jo mettäkokeelta ja Iisa supisti hakua maaston mukaseksi. Iisa oli hetken hukassa ja etsimisen jälkeen se löytyki paikoiltaan. Tuomari kyseli että seisookohan koira ja kun ukkeli ei kunnolla nähny koiraa, ei seisontaakaa tullu ilmotettua. Iisaa lähetyttäessä paikoillaan olo muuttuiki hauksi. Ilmeisesti jänis oli maastossa majaillu, Iisan oireet oli siihen viittaavat. Tietolintua etsittiin, se oli nähty tien varressa ja suunta mettiä pitkin sinne. Iisa pysähtyi metässä seisomaan yläpäisesti. Eihän se semmosta ollu koskaan tehny!! Siinä sitä piti puntaroija seisooko koira vai katteleeko se maisemia. Samassa näky tietä kohti juokseva kukko ja seisonta siitä piti ilmoittaa. Tuomari kehotti pitämään kiirettä ja koiraa kohti mennessä tuli huikittua avanssia turhanki kaukaa. Iisa pysy paikoillaan ja lähempänä uusi avanssi. Iisa aloitti jäljittämisen, seisoi ja jäljitti, seisoi ja jäljitti ja sitähän kesti. Ukkelilla iski jo epäusko että lintu on karannut totaalisesti. Iisa toki oli asiasta erimieltä ja jatkoi sinnikkäästi niin että metässä kukko lopulta pomppasi lentoon, epäuskonen ukkeli oli tiellä seuraamassa tilannetta. Ei semmosia lintuja oo tullu koskaan nähtyä ja koettua. Aivan käsittämättömiä maratoonareita!! Ampuja paukutti taivaalle ja niin siitä kehkeyty loppujen lopuksi riistatyö. Ja sitte oltiinki taas jälkijoukoissa. Ja kateltiin ku toiset koirat teki riistatöitä.

 

Iisalla koitti kolmas erä ja haku maistui. Sitä oli ukkelillaki ilo seurata. Ja tuomari kehu koiralla olevan päässä muutaki ku sahajauhoja. Kyllähän semmonen mieltä lämmittää, varsinki Iisaa ei tarvinnu juurika ohjata. Jos suuntaa piti näyttää niin sinne koira kans meni. 3.s erä jäi tyhjäksi ja jälleen oltiin jälkijoukon mukana.

Siinä vaiheessa päivää ryhmä oli supistunu 4:ään koiraan. Kaukaa pellolta seurattiin erään koiran riistatyötä ja kylmän linnun noutoa. Ja kutsu kuului Iisalle tulla hakemaan vuorostaan. Silminnäkijöitten mukaan kukko oli palannut takaisin mettäsaarekkeeseen ja kukko päätettiin jättää rauhoittumaan ja huilimaan, voimia keräämään. Vastatuuleen lähdettiin heittämään lenkkiä, tarkoituksena palata myötätuulen kautta tuulen alta saarekkeeseen. Iisa haki sängellä vauhikkaasti, sitä oli ilo seurata. Suunnitelmiin tuliki muutos kun Iisa nappasi täyestä vauhista pointterimaisen linkkuseisonnan. Eikä tarvinnu miettiä että seisooko koira. Iisa oli kuin patsas sängellä, kuono vastatuuleen ja karvakaan ei värähtänyt. Tuomari vaati pudotusta ja kyllähän se ukkelillakin mielessä oli. Seisontaa lähestyttäessä piti ääneen ihailla Iisan häntää, lyhyeltä matkalta oli karvat pörhöllään ja häntä oikea patukka. Koirasta näki että lintu on juuri tuossa. Iisalle avanssi ja kertarykäisyllä Iisa nosti kukon lentoon ja jäi paikoilleen. Samassa ukkelin haulikko oli poskella ja kukko tipahti yllättävän lähellä peltoon höyhenten pölistessä. Samassa Iisa oli pompannut ojan yli että näkee mitä tapahtuu. Samassa valkeni että liian lähelle tuli puotettua!! Tuomari antoi luvan ja Iisa noutoon. Hieman oli lintu hukassa Iisalta, muutama pyörähdys ja koira oli linnulla. Ja lintu vielä hengissä. Iisa päättiki lopettaa kukon huokumisen reilulla puraisulla ja jatko sitä pureskelua koko matkan. Ja pari kertaa se piti puottaakkin. Näin oli savolaisten ikioma supersankari, Vituiksmän, iskenyt pahimmalla mahollisella hetkellä. Iisa kuitenkin linnun toi ja istuen luovutti, leuat käyden. Kylläpähän Iisa käviki kuumana. Pudotus oliki Iisan ensimmäinen kunnollisesta riistatyöstä avansseineen päivineen tehty. Tuomari kertoi mitä mieltä asiasta on ja siirryttiin jälkijoukkoon. Ja samalla alkoi palailu Ylilaurin pihaan.

 

Ruokailun jälkeen tuomari aloitti kritiikin. Lopputuloksena oli Iisalla palkintosija AVO 2 74 pisteellä!! Se ykkönen kaatui noutoon!! Toisaalta harmitti ykkösen menetys mutta Iisan tavoitteet tälle syksyä olivat täyttyneet jo komiasti. Rimaa ei missään vaiheessa oo nostettu liian korkialle eikä kiirettä pietty. Oppia tuli taas, niin koiralle ku ukkelillekki. Ja siitä on otettava opiksi myös!! Aikaahan meillä on...