Elämä seisojan kanssa näkyy olevan yllätyksiä täynnä ja paikkansa tuntuu pitävän että metässä ja metällä se seisoja hommansa oppii. Iltapäivällä Iisan kanssa suunnistettiin mettään, lintuja ettimään. Mukana oli myös kanakoiramies englanninsetterinsä kanssa. Setteri sai ensimmäisen hakuvuoron. Iisa pääsi ajallaan myös hakuun ja eikä mennyt kauaa kun kuului tuttu kiljahtelu jäniksen löytymisen merkiksi. Hetken päästä Iisa tuli pois jänistä häirihtemästä. Seuraavalle kankaalle Iisa hakuun ja koira kadoksiin. Hetken päästä alkoi liivi vilkkua ja Iisahan sieltä tuli oudon oloisena. Kyselin Iisalta että mitä ja Iisa ampaisi vauhdilla sinne mistä oli tullutkin. Ukkelilla pääsi ääneen ajatus: ”Tiedottikohan se….”. Ei mennyt kauaa kun Iisa pyyhkäisi taas ja käänsi ukkelin edestä takaisin tulosuuntaansa. Nyt alkoi ukkeli olla varma asiasta ja alkoi vaelluskengät liikahella suolta kankaalle ja metsän kätköihin. Vielä kävi Iisa tarkistamassa että tuleeko se ukkeli ja painui takaisin. Jäin odottelemaan koiraa ajatuksella että on turhan hätäistä, saisi Iisa pysytellä näkyvissä. Samassa etumaastosta kajahti tuttuja kiljahduksia ja pilli soi saman tien luoksetuloa. Selän takaa kuului naurun remakka ja kanakoiramies siellä nauroi katketakseen. Oli nimittäin se jänis pyyhkäissyt setterin nenän alta, kirjaimellisesti. Ja kohtapa tuli Iisakin. Jänisajo oli semmoinen asia että turhautti mutta se tiedotus. Iisa hyvin selkeästi ilmaisi asiaa ja haki ukkelia aktiivisesti mukaansa. On se vaan mahtava seisojan alku!!!