Niinhä sitä Iisan kans käytiin ”miehelässä”. 23.s päivä lähettiin ajeleen töitten jälkeen kohti Ilmajokea ja perillä oltiin puoli 9 aikoihin. Hetken aikaa tarhoja ja tiloja äimistellessä meni aikaa sekä talon koiramäärää ihastellessa. Hetimiten Jounin ja Marian pihassa pääsi myös Iisa tutustuun sulhasehokkaaseen sekä Esko Iisaan. Eikähän siinä kauaa menny ku Iisa osotti hyväksymisen merkkejä, leikkiä ois vaan pitäny. Jounin ja Marian asiantuntemuksella Iisa kytkettiin remmiin ja Esko siemenlinko pääsi näyttämään kykyjään. Vaan Iisapa alottiki vieraiden ihmisten ujostelun ja homma tyssäsi. Maria kehotti ukkelia pitämään Iisaa ja Iisa rauhoittuki ukkelin lähellä. Ja Esko pääsi tosi toimiin. Hetkessä koirat oliki sitte nalkissa ja Jounin pidellessä Eskoa aloillaan Ukkeli rapsutteli Iisaa. Ajallaan koirat sitte irtaantu toisistaan ja Esko pääsi keräämään voimia seuraavaa aamua varten. Ukkeli päästi Iisan remmistä ja Iisa poukkoili ilosena ympäri pihaa. Ilmeisestikkää ei ollu vastenmielinen toimitus!!

Seuraavana aamuna oli edessä uusinta eli santsikierros. Eskolla oli toki kova yritys hommassa vaan ei siitä sen valmiimpaa tullu useista yrityksistä huolimatta. Ja lopulta Eskon mielenkiinto hommaan lopahti tyystin, Iisalla oli otollisimmat hetket taakse jäänyttä aikaa. Mutta eipä hätiä mitiä, olihan koirat edellisenä iltana toimituksen suorittaneet ja sekin riittää. Eipä juurikaan muuta ollu tehtävissä kun lähteä Iisan kanssa ajelemaan kotia ja joulun viettoon. Kotimatkalla väistämättä kävi mielessä että taitaa olla kyyissä niin monta koiraa ettei sitä moni usko. Ja kasvattajalle soittoa onnistuneesta astutuksesta.

Nyt sitä vain sitte ootellaan mitä tuleman pitää. Kieltämättä livenä nähtynä Avaline Esko on uroksena erittäin komea ja raamikas, silmää hivelevä. Nähtäväksi jää, mitä yhdistelmä tuo tullessaan.

Kiitokset Maria ja Jouni asiantuntemuksesta ja kaikesta avusta ja opastuksesta!! Ja kiitokset myös Eskolle!!