Metästyskauteen startattiin uusin odotuksin. Sorsanmetästys Iisan kanssa sujui mallikkaasti, vesilintuja tosin ei mitenkään runsaasti tälle syksyä löytynyt mutta jotain pataan sentää päätyi. Myös Malla kantoi oman kortensa kekoon sorsastuksessa, etsimällä Ukkelin apuna mm. haavakkotavin ja samalla Malla intoutu omaehtoisesti uimisestakin. Varsinaiseen kanalintukauteen päästiin myös starttaamaan hyvillä odotuksilla, heti syyskuun alussa Iisalla oli komiasti riekkopoikuus seisonnassa, hienosti pitkällä vaiheittaisella etenemisellä Iisa Ukkelin poikuudelle veikin ja riistatyöhän siitä piti tehdä kunnialaukauksella. Myös VOI-luokan kokeisiin Iisan kanssa startattiin. Juuan mettäkokeissa lintujen vähyys oli haittana, jota edesautto jumalaton rankkasade jota kesti koko päivän. Tuloksena Juuasta VOI 0. Myös Suomussalmen mettäkokeisiin Iisa otti osaa, eipä lintuja sielläkään millä taitoja esittää, varsinkaa kun päivästä suurin osa kuljettiin samoja maastoja kuin edellisen päivän ryhmäkin.

Kotimaisemissa alkoi sitten varsinainen lintujen jahtaaminen ja siinä sivussa Iisa oli Ukkelin kanssa kuljettamassa Erämimmit 2009- tapahtuman ryhmää Metsäkartanon maisemissa. Lintuja niukasti mutta jotain aina sentää harvakseltaan löytyi, ei kuitenkaan poikuuksia joita kesän ja elokuun aikana paikoitellen näkyi. Osa eräksi asti.

Iisa on pitkin syksyä opetellut tiedotuksen jaloa taitoa ja kyllähän sekin sieltä alkaa löytyä. Ukkeli tuli ilmoittaneeksi Iisan Lapualle Eskon Puumerkkiin kisaamaan, mahdollisuus oli myös ilmoittaa Malla Junkkariin mutta päällekkäisten koepäivien vuoksi Mallaa ei ilmoitettu. Mitäpä sitä keskeneräisellä kokeisiin lähtemään.

Lakeuksille lähdettiin muutama päivä ennen varsinaista koitosta, hakemaan peltokokemusta pitkästä aikaa ja samalla Mallakin pääsi maistelemaan mille tuntuu pellolla painella. Malla olikin positiivinen yllätys haun suhteen, kiitolaukkaa ikään nähden laajasti eikä yhtään lehmänkäännöstä!! Riistatilanteisiin Mallaa ei eihan vielä hirvennyt viedä vaikka mieli teki. Kaikki ajallaan kuitenkin. Iisa teki pari päivää ennen kisaa pelloilla lyhyessä ajassa 4 riistatyötä, joihin kahteen myös tiedotus. Hyvä siinä oli Iisa jättää päiväksi lepoon ennen kisaa.

Kisaan sarttasi kaikkiaan 12 koiraa, 3:ssa ryhmässä. Osa erittäinkin kokeneita koiria ja ohjaajia. Omalla hakuvuorollaa Iisa hävisi pitkäksi aikaa ja tuli ajallaan käymään Ukkelin luona. Tuomari kyseli mahdollista tiedotusta eikä Ukkeli sellaista ilmoittanut, ei Iisa mitenkää suuremmin ilmaissut asiaa olevan. Menipähän kuitenkin hakuun käskettäessä kaartaen samaan paikkaan ja sieltä kana lentoon. Iisalle pillitys ja Iisahan tuli ilmaisemaan asiaa ja vei seisonnalle. Se vain jäi tyhjäksi seisonnaksi ja eka erä oli ohi. Aamupäivällä Iisalla koitti myös parihakuerä jonka Iisa paritoverilleen hävisi. Tuomari tosin antoi vielä Iisalle omaa hakuaikaa jonka koira päätti seisomalla. Hetken arpomisen jälkeen Ukkeli päätti että tehdään riistatyö ilman tiedotusta, koira seisoi lähellä eikä virheitä pahemmin listalla ollut. Iisapa ei halunnutkaan sössiä lintutilannetta vaan eteni varovaisesti ja kaipasi kannustusta. Ja kana mokoma päätti lähteä lentoon matalalla suoraan Iisasta ja Ukkelista poispäin. Pudottaminen ei oikein onnistunut tai oisihan se mutta samalla Iisan korvat ois tullu haulinreikiä täyteen.

Välikritiikissä eteen tulikin sitten yllätys. Ryhmästään ainoana koirana tuomari esitti Iisaa jatkoon iltapäivälle. Muista ryhmistä tuli myös 1 koira kustakin eli yhteensä 3 koiraa loppukilpailussa. Mikäpä siinä auttoi kun mennä niin pitkälle kuin rahkeet riittää.

Iisalle tuli arvonnassa ensimmäinen hakuvuoro ja väsynyttä oli koiran meno sekä epämääräistä. Iisa kuitenkin nappasi keskellä sänkipeltoa tiukan seisonnan, jonka Ukkeli tuomarille ilmoitti. Päätuomarina ollut Pekka Heikkinen osoitteli ojanvarren pusikkoa että tiedotus pitää ottaa, sitä kun ei Iisalla aamupäivällä hyväksytysti ollut. Siinä sitten koko porukka kyykki ojanvarren pusikon takana ja Ukkeli pillitti Iisalle. Eipä irronnut tyttö. Mutta toisella irtosi tiedotukseen ja hyvin vei seisonnalle. Seisonnan kiinteydyttyä Iisalla nihkeä vaiheittainen avanssi, jonka seurauksena yksinäinen peltopyy lentoon ja Ukkeli paukautti kunnialaukauksen. Niin oli Iisa tehnyt elämäsä ensimmäisen riistatyön peltopyylle.

Kuvat: Anne Tala

Vielä koitti Iisalla parihakuerä, jonka hävisi. Eipä siinä enää ollut muuta tehtävissä kuin kylmänlinnun nouto joka Iisalla sujui rutiinilla.

Kritiikissä tuomari antoi Iisalle VOI3 palkinnon ja niin syksyksi asetettu tavoite, palkintosija luokassa, tuli täyteen. Ja kaiken kruunasi vielä Eskon Puumerkin 3.s sija. Kyllä oli taas mukava kotiin ja kasvattajalle kertoilla kuulumisia ja olla ylpeä koirastaan!!

Nyt jatketaan metästystä vielä kotimaisemissa kun se on ajallisesti mahdollista. Ja onhan se Mallakin ollu riistalla metässä, törmäsi ukkoteereen jota säikähti niin tuhottomasti että piti Ukkelin jalkoihin tulla ihmettelemään että mikähän se sitte oli!! :D