Niinku mummu ruukasi sanua ukkelin syntymäseudulla. Ja jostain syystä se ukkelin lapsuuessa kuulu moneen monituiseen kertaan...liekkö ollu osuutta ukkelin tekemisillä asiaan.

Edellisen koekäynin jälkeen Iisan kans on ollu aiheena nouto ja nimenomaan kuuman linnun nouto. Koira kun kuulemma tarvii "lintua tonttiin". Ja sehän se vain passaa.
Sitä kuuman linnun noutoa päästiinki tekemään heti koeviikonlopun jälkeen. Iisan kans oltiin ettimässä lintuja mettämaisemissa. Arkoja vain tuntu teeret olevan. Oli tosin yks perslähtö valkoselle jänikselle jossa Iisa toppasi kauniisti pienestä muistutuksesta. Iltapäivällä hämärän painaessa päälle oltiin jo palailemassa autolle ja Iisa haki hakkuuaukon takana kankaalla. Jostain kaukaa tulla pölähti teeriparvi yli, josta ensimmäisellä yli lentäneellä kukolla tehtiin kuuman linun nouto. Iisaa toki poltteli noutohomma kovastikki. Tovin rauhoittumisen jälkeen Iisa lähti noutoon tuettuna ukkelin seuratessa vieressä tilannetta. Aluksi into meinasi pistää homman pipariksi mutta tiukat komennot muistuttivat Iisaa miten homma hoidetaan. Lämmin teeri suussa Iisa seurasi ukkelia muutamia kymmeniä metrejä hienosti lintua kantaen ja lopulta istuen luovutus kuin suoraan oppikirjasta. Ja mielettömät kehut. Suolistuksen ajan Iisa makasi kiltisti paikoillaan ja sai ansaitsemansa makupalat. Kyllä osasikin koira seurata ylväänä sivulla ilman mitään käskyjä autolle mentäessä.

Ja pitihän sitä kuuman linnun noutoa reenata fasaaneillaki ku mettälintu kausi ehti loppumaan pahimmoilleen. Iisan kans käytiin Antin ja Manun luona maistelemassa Kainuulaista peltomaisemaa. Lunta oli maassa ja pikku pelko istumalihaksissa, josko ne linnut on jo pihoihin siirtyny. Siinä ei sillon pahemmin riistatöitä tehä, puottamisesta puhumattakaa.
Iisa työskenteli lintuja hakien melkein tunnin, välillä joutui kulkemaan remmin päässäki ku korvat meinasi mennä kuuroiksi ohjeille. Iisan saadessa toisen hakuvuoron, koira paineli saarekkeeseen peltojen keskellä. Antti puheli lintujen olevan monasti siinä ja eihän sieltä Iisaa takasi kuulunu. Siispä tarkistamaan tilannetta. Iisahan löytyi paikantamasta lintuja. Hieman lisää paikkallistamista ja seisonta oli valmis. Ukkeli koitti antaa peltotieltä avanssia paremman ampumahollin toivossa eikä Iisa sitä lupaa noteeranu mitenkää. Vasta Iisan viereen siirtymisen jälkeen koira lähti luvasta ku jousella ammuttuna kohti ojan pohjaa ja niin kana ja kukko siivittivät. Iisa teki itelleen tyypillisen liikkeen loikkaamalla ojan toiselle reunalle seuraamaan lintujen lentoa. Ja ukkeli paukutti kukon alas. Kukollapa oliki yllätys varattuna Iisalle. Kukko otti jalat alleen ja paineli parisen sataa metriä peltoa minkä kintuistaan pääsi ja hävisi metän sisään. Iisalle noutolupa ja koira kukon perään. Siinä piti ukkelinki siirtyä kattelemaan lähempää seuraamaan tilannetta ja tukemaan tarvittaessa koiraa. Iisa jälitti kukkoa reilun 5 min pusikoissa kun kuului kukon rääkäisy,Iisa oli sen saanut kiinni. Ukkeli kajautti miehekkäästi nouto komennon ja Iisa lähti tulemaan kohden. Rinnassa kylmäsi Iisan aikasempi fasaanin pureskelu ja pudottelu kokeissa. Iisa tuli reippaasti pusikon läpi pienellä kannustuksella ja ilmestyi kunnolla näkyviin. Iisalla oli kukko tiiviisti suussaan ja kukko pyöritteli ihmeissään päätään, kuikuili että mitähän tässä tapahtuu. Iisa toi nätisti kukon, istui ja luovutti luvasta. Ja ukkelilla oli elävä kukko kädessä!! Ei ollu riemulla rajaa siinä tilanteessa ja ansaittemasa kehut Iisa saiki moninverroin. Eipä parempaan saumaan olisi voinut päivää lopettaa:erinomainen riistatyö, nouto jälken kanssa sekä lintu elävänä käteen. Siis käytännön metästystä parhaimmillaan.

Vielä ei oo kausi ohi ja kaikkea pientä ja mukavaa on suunnitteilla mutta niistä sitten myöhemmin. Katotaan mitä tästä tulee.