No niin… tässsäpä tulee sitten sitä juttua Jiellan pentuajasta nykypäivään.

Jiella eli Iisa syntyi 9.5.2006 Kajaanissa Haapasen Jounin kennelissä, kätilönä toimi Eskelisen Tiina. Samaan pentueeseen syntyi myös 7 muuta seisojanalkua, yhteensä 3 urosta ja 5 narttua.

Pentuetta käytiin porukalla kattomassa ja sillä mielin että valinta tehdään samalla, pentujen ollessa 5 viikon ikäisiä. Mukana oli oikein komia koppelon siipikin joka pentulaatikossa ensireaktion aiheutti yhden nartun nenässä. Myöskin koirien rakennetta tutkailtiin ja Tiinan tarkka silmä oli asioita jo pennuista poiminut. Ajatus oli että koiran pitää myös miellyttää silmää. Vielä kun tämäkin vaikutti saman pennun niin siitä nartusta tuli sitten Jiella. Ja reilu 2  viikkoa myöhemmin Iisa käytiin hakemassa.

Kotiin saavuttua alkoi Iisalla totuttelu uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin. Ukkeli oli varannu kertyneistä ylitöistä ”isyyslomaa” ja pari ensimmäistä yötä menikin Iisan kanssa lattialla nukkuen. Koti-ikävä ei tuntunut Iisaa vaivaavan. Ulos tarpeille mentiin Flexin nokassa ja samalla opeteltiin oman pihan rajoja. Hillitön kouluttaminenkin aloitettiin muutaman päivän sisällä, ruokakupin avustuksella. Istu ja paikka menivät perille että heilahti. Mielessä kävi jo että ompas nöyrä ja helppo koira. Luoksetuloakin opeteltiin Flexin nokassa. Pillillä luoksetulo-merkki, 2 piippausta ja Iisa suttina narun jatkona vedettiin luokse ja eteen istumaan. Näin pari toistoa vielä ja viikon päästä uusiksi. Eipä tarvinnut enää vetää vaan Iisa tuli heti kun pilli soi. Tätähän ei enää tarvinnut kuin ylläpitää!! Samoilla perusjutuilla: tänne, maahan ja paikka tottista jatketaan edelleenkin että asiat pysyy muistissa. Nartut kun tuppaa ne joskus unohtaan, ainakin osittain.

Kesällä tehtiin myös ensimmäinen "riistyö". Iisa pysyi jo hyvin omalla pihalla ja yhenäkin koira katosi nurkan taakse. Huomasin koiran seisovan komeassa asennossa ja kiireellä kamera sisältä. Kun menin koiran taaksen kuvaamaan, yllätys olikin oottamassa. "Piikissä" oli naapurin kissa. Pari kuvaa nopeasti ja koiralle avanssi. Ensin lähti Iisa,sitten kissa ja lopuksi ukkeli.Pihan perällä karjahteli maahan-komennot ja Iisa toppasi. Kissa jatkoi matkaansa,naapurisovun nimissä.

Loppukesästä Iisan kanssa kuljettiin matalissa vesissä järven rantoja. Iisa juoksi mielellään vedessä ja kun vielä innosti ja kannusti, oli se Iisalle erittäin mieluista. Uimaan Iisa ei vain rohjennut mennä. Marjareissuillakin Iisa oli mukana mutta tosin joutui olemaan koko ajan ”kontrollin alla” ja välillä pilli soi että ukkelia kattomaan välillä. Eli Iisa oppi jo pienestä pitäen että voi touhuta kaikenlaista mutta se ukkeli on se joka tahdin määrää. Syksyllä oltiin Iisan kanssa metässä sen minkä ehdittiin, tutuksi tulivat suot ja kankaat ja metsät. N. 4 kk:n ikäisenä olimme Iisan kanssa lintuja kahtelemassa muun kotiväen jäädessä puolukoita keräämään. Kankaan reunassa Iisalla alkoi jalat viedä vauhdilla ja kuono nousi ylös ja koira katosi täkäläiseen mettämaisemaan. Muutamaan minuuttiin ei koiraa kuulunut eikä näkynyt ja ukkeli piippasi pillillä luoksetulon. Hiljaisuuden rikkoi akkateeri, joka nousi läheiseen männyntarriin keikkumaan ja päätä kallistelemaan. Salamannopean tilannearvion jälkeen lähti laukaus ja teeri alas. Samassa ilmestyi Iisa ja yhdessä oltiin puun alla ihmettelemässä saalista. Vaikea sanoa, oliko Iisa seisomassa vai hiippailemassa linnulle. Joka tapauksessa tapahtumasta sai oppia niin Iisa kuin ukkelikin. Olipahan takaisin mennessä kertomista kotiväelle.

 

Viikkoa myöhemmin oltiin taas metässä, opettelemassa maahanmenoa ja paikallaanoloa lintujen lähtiessä. Hyvin se onnistuikin parin tilanteen aikana kun pyitä pörisi puista. Autolle palatessa Iisa onneton jäljitteli jäniksen ylös eikä koiran korvat toimineet alkuunkaan niin kuin opeteltu oli. Tilanteen teki huolestuttavaksi se, että alueella liikkui myös susilauma. Ukkeli pisti katoamispaikan ylös ”kepsiin” ja apuun tuli tuttu kanakoiramies pointterinsa kanssa illan pimetessä uhkaavasti. Juuri kun olimme pääsemässä paikkaa jossa viimeinen havainto Iisat oli, näimme tielle jotain vaaleaa vilkkuvan metässä. Iisahan sieltä tuli keltaisessa liivissään. Eipä siinä voinut ukkeli muuta kuin olla hyvillään koiran pois tulemisesta. Reilun puoli tuntia Iisa sillä reissullaan viipyi. Loppusyksy sitte hierottiinkin tottelevaisuutta pihassa ja maastossa. Riistattomassa maastossa nimenomaan.

Vuoden lähestyessä loppuaan alkoi harjoittelu myöskin näyttelyitä varten. Iisa oli ilmoitettu Kajaanin Tamminäyttelyyn pentuluokkaan että kokemusta tulisi. Kasvattajan opastuksella esiintymiseen käytiin oppia hakemassa. Samalla selvisi sekin, ettei Iisa olekaan nöyrä koira vaan erittäin hyvä näyttelemään. Hommaan otettiin tiukka sävy mukaan ja johan alkoi näyttelyasennossa olokin Iisalta onnistua. Ja loppiaisena oltiin sitten kehässä. Tai Jounnahan se ite oli ku ei meillä ollu mitään käsitystä että mitä siellä kehässä pitää tehdä. Lopputuloksena oli hollantilaisen tuomarin Albert Bijkerin mielstä seuraavaa:  PEK1,KP,VSPPENTU eli hieno oli aloitus.

Iisaa pennusta asti vaivannut huono syönti vain jatkui ja kaikki maholliset konstit otettiin käyttöön.

Ja koiralle ei ruoka maistu. Lopulta erinäisten yritysten kautta keväällä alkoi massa hiljolleen lisääntyä. Mutta kärsivällisyys oli pahemman kerran koetuksella.

Talvella Iisan kanssa aloitettiin kuntoilu. Iisa juoksi auton eessä ja ukkeli ajo perässä. Joskus mukana oli myös naapurista Taika eli kkssn Farhill’s Fanta. Iisa kun oppi homman niin vauhtiakin alkoi tulla. 12 km:n lenkki mentiin koko ajan n. 37 km/h:n keskituntivauhtia. Siihen ei paljon hidasteluja mahtunut.

Pääsiäisenä Iisalla alkoi juoksu. Olimme Muhoksen pelloilla ettimässä peltopyitä kun koira alkoi sekoilla. Homma lopetettiin ja seuraavana päivänä yritettiin metässä samaa hommaa. Eipä tullut siitä mitään. Iisalla ei kuulo pelannut ja koko homma oli semmoista hönttäsemistä. Ei puhettakaan mistään aikaisemmin opitusta. Juoksun mentyä ohi kelirikkojen alla, alettiin kulkea mettäautoteillä tavoitteena saha lintukosketuksia. Ensi alkuun niitä ei ruennut tulemaan yhtään ja sitten niitä tulikin ihan riittämiin. Nimittäin eräällä reissulla kun Iisan päästiin juoksemaa edellä, pomppasi koppelo siivilleen. Iisa paransi vauhtia ja ukkeli pillitti. Ja paineli auton äänitorvea. Ja huusi. Lopulta koppelo kaartoi metsän suojaan ja Iisalla vauhti tipahti. Siinä vaiheessa ukkelikin oli paikalla ja alkoi neuvonpito. Iisa makasi tiellä ja ukkeli huusi niin että maisema raikui. Taisi siinä tulla uusia kirosanojakin kehiteltyä. Matkaa jatkettiin ja peräänmeno ei enää ollut niin jumalaton mutta korvia ei koiralla ollut ollenkaan ja Iisa piti ajaa kiinni. Muutaman päivän lähdettiin kokeilemaan onko edessä edellisen kerran toisinto. Heti alkumatkasta koppelo nousi tielle ja lentoon. ukkeli vihelsi ja koira pysähtyi ja meni maahan. Uskomatonta!! Seuraavaksi 2 pyytä lähti ja sama homma, Iisa pysähtyi ja meni maahan. Vielä kimposi loppumatkasta yksinäinen ukkoteeri siivilleen ihan koiran vierestä ja lyhyellä piippauksella koira seis ja paikallaan. Nyt maisema raikui kehuista!!!

Toukokuussa oli ensimmäinen oikea näyttely Ristijärvellä, Anita Maljanen tuomarina ja Jounna taas esittämään Iisaa (lennokasta oli meno kuten kuvasta näkyy). Tuloksena JUN ERI,JUK1,PN2,VASERT. Kyllä siinä oli sulattelemista kotimatkalle ja enemmän ku tyytyväisiä oltiin. Toukokuussa käytiin myöskin Iisalmen näyttelyssä, jossa Markku Santamäki antoi Iisalle EH:n ja kertoi että koira on vielä kesken kehityksen mikä piti täysin paikkansa. Olihan syöminen tai syömättömyys Iisalla edelleenkin ongelma.

Kesäkuun alussa Iisa hokasi veteenmenon. Ja vain ja ainoastaan hyppäämällä suolampeen toisten koirien joukkoon. Samalla kertaa tästä tehtiin luvanvaraista kun se näytti olevan niin mieluisaa. hetimiten oli Kuopiossa Saksanseisojakerhon Erikoisnäyttely jossa lyhytkarvaiset arvosteli saksalainen Andreas Thomscke. ukkelin pitäessä Erkkarin vesityökoetta, mamma huolehti Iisasta ja Anu esitti Iisan kehässä. Tiinalta tuli välillä viestiä että H:n on saanut mutta vesityökiireitten takia ukkeli ei ehtinyt ajatella asiaa. Myöhemmin tuli viesti että Iisa on pärjännyt erinomaisesti odotuksiin nähden eli  JUN ERI,JUK4. Ja taas oltiin enemmän kun tyytyväisiä. Tuloksen arvostusta ukkelin mielestä lisäsi se, että kyseessä oli rodun alkuperämaasta kotoisn oleva tuomari, joka tuntee rodun erittäin hyvin. Eikä musta pään värikään haitannut. Suuret kiitokset vielä Anulle Iisan esittämisestä!!!

Seuraavaksi kesän ohjelmaa täytti edessä oleva vesityökoe. Iisahan meni uimaan luvasta ja myös nouti damin vedestä. Ongelmana oli maalle tulo ja luovutus. Muutama päivä ennen koetta ukkeli sai sellaisen neuvon että kokeili istuuko Iisa matalaan rantaveteen ja istuihan se. Seuraavaksi luovutus vedessä istuen. Ja sitä seuraavaksi ukkeli veteen vastaan ja kevyesti leuasta tukien rannalla jossa luovutus. Myöskin pelkkää vedestä tuloa opeteltiin niin ettei ravisteta omin luvin. Pari päivää myöhemmin oliki sitte tosipaikka eessä. Hannu Liedes oli tuomaroimassa ja Iisa 5:ntenä vuorossa. Ylituomari paiskasi damin veteen ja Iisa ”lauloi”. Ylituomarin nyökätessä luvan, ukkeli antoi Iisalla noutoluvan ja Iisa loikalla veteen ja damin luokse. Maalle tullessa ukkeli oli äänessä ja kannusti metästyspariaan. Ja niinhän siinä kävi että Iisa tuli eteen ja luovutti istuen ja vesityöstä tuli täydet pisteet eli 15. Ylituomarin mainita pöytäkirjassa oli: ”Raju veteenmeno, erinomainen suoritus”. Iisan veteenmenosta sen verran että savolaiset kilpakumppanit epäilivät hirven loikanneen jokeen, oli loiskahdus ollu sen verran iso!!

Vesitöiden jälkeen Iisan syöminen alkoi kohentumaan ja massaakin tulla lisää. Heinäkuussa kuljettiin hillassa ja Iisa mukana. Muutaman kerran Iisa löysi lintuja ihan läheltä ja lintujen pöristessä lentoon oli koiralla paikallaan. Ja tätä jatkui sitten koko loppukesän ja syksyn. Elokuun lopussa aloimme tutkia koemaastojen lintutilannetta. Lintuja löytyi ja Iisa oli linnuilla ja lintujen lähtiessä paikallaan. Pääsääntöisesti Iisa löytyi lintujen lähtöpaikasta tuulen alta eli oli mennyt ilmeisesti liian lähelle ja silloin pörisi. Lintujen puutteesta ei tarvinnut kärsiä vaan tilanteita tuli. Muttei seisontaa. Ja Iisa kun hakee vauhdilla, äänettömästi ja laajasti, ei näissä maastoissa muutaman sekunnin jälkeen koiraa enää näy. Pitempään kun on poissa näkyvistä voi alkaa odotella milloin kuuluu siiven iskut. Elokuun loppupuolella Iisa ottikin sitte jänisajon. Eikä korvat toiminu. reilun vartin päästä kun neiti suvaitsi tulla takaisi, luoksetulon pilalle menon uhallakin pistin koiran ”luokille”. Siinä olis armeijan kapiaisetki ollu kateellisia niiden sulkeisten jälkeen. Ukkelista löyty piileviä kykyjä siis. ;) Pari päivää myöhemmin oli jänis taas ajossa ja tällä kertaa heti aloituksen ja muutaman perkelepaikka- komennon jälkeen Iisa tuli pois ajosta. Ja sai kehut ja kevyttä tottista matkalla autolle.

Elokuun lopussa Iisa löysi myös haavakko tavin jota piteli etukäpälällä paikoillaan kun ei osannut muuta tehdä. Autolla sitte alkoi se lämmin tavi kiinnostaa ja ukkelin juostessa karkuun, muutaman sekunnin empimisen jälkeen Iisa nappasi tavin suuhun ja toi ukkelin kannustaessa tavin eteen ja istuen luovutus. Ensimmäinen kuuman linnun nouto oli tosiasia!!! Ja rannat raikui kehuista. Äänikin meinasi mennä.

Syyskuun alussa osallistuimme Ferhillsin pentupäiville Haapajärvellä Katajakankaan kennelin maisemissa ja Hiltusen Kain opastaessa. Eipä tullut seisontaa vieläkään, fasaani juoksi edessä ja Iisa perässä ja niinhän siinä kävi että lintu nousi siivilleen koiran edessä. Kyllä ukkelia turhautti. Ja kasvattaja lohdutteli että kyllä seisoo kuhan aika on kypsä siihen. Positiivista oli vain se että linnut löytyy ja Iisa jää paikalleen kun pörisee. Myöskin kylmän linnun noutoa harjoiteltiin riekolla eikähän se onnistunut. Ennen kuin linnun ukkeli laittoi Iisan suuhun ja loput sitten sujuikin.

Syyskuussa käytiin myöskin kyyhkypassissa. Tarkoituksena oli kokeilla noutoa Iisalla. Ekan kyyhkyn jälkeen annoin noutoluvan ja yhdessä lintua etsittiin. Iisa vähäsen ihmetteli että mikäs se tämä on ja kun ukkeli antoi tiukan NOUDA komennon, nappasi Iisa kyyhkyn suuhun ja luovutti sen ukkelille edessä istuen. Kyllä oli ukkeli ylpeä koirastaan. Illan kruunasi vielä 2 muuta kyyhkyn noutoa joihin Iisaa ei tarvinnut enää tukea. Huomattavaa on, että Iisa, kuten myöskään ensimmäinen seisojani, saanut olla vapaasti vaan koira oli kytkettynä kaiken muun ajan, paitsi noudon. Näin tilanteista tulee hallittuja eikä koira pääse ominpäin törttöilemään ja opettelmaan pahoja tapoja. Tämä kannattaa muistaa!!

Seuraavan iltana kävimme katselemassa sorsia läheisellä järvellä ja annoin Iisan hakea heinikossa. Lopulta yksinäinen heinuri kimposi lentoon ja ukkeli poltti ruutia Iisan ollessa paikoillaan. Vaikka sorsa jatkoi lentoaan, epäilytti että ottikohan se osumaa. Siispä perään rantoja pitkin kahlaten. Seuraavassa lahdenpohjassa sorsa pomppasi koiran siitä mitään tietämättä lentoon ja taas paloi ruuti ukkelin haulikossa ja sorsaan osui. Sorsa tosin jatkoi vielä seuraavaan lahteen jonne se laski. Menimme perään ja sorsa löytyi kellumasta. Iisalle suunnannäyttö ja nouda. Ensimmäinen kuuman linnun nouto vedestä oli tosiasia!!! Ja taas ranta raikui. Ja äänikään ei mennyt vaikka kehut oli kovat.

Ei hyvää etteikö jotain huonoakin. Iisalle tuotti ongelmia kylmän linnun nouto. Fasaania ei Iisa voinut ottaa suuhun ei sitten millään. Iisan koulutuskestävyyden tuntien homma otettiin niin ettei linnun suuhun ottamisessa vaihtoehtoja ollut kuin yksi. Muutama harjoituskerta ja kun lintu alkoi pysyä suussa, sai Iisa kehut välittömästi. Jopa linnun kantaminenkin alkoi sujua. Nouto on tosiaankin palapeli joka rakennetaan palanen kerrallaan!!! Näillä eväillä jäimme odottelemaan Junkkaria…ja kävimme myös Metsäkartanolla Erämimmit tapahtumassa kertomassa kanakoirilla metästyksestä ja niiden kouluttamisesta.
Kieltämättä välillä Iisa on koetellut hermoja ja joskus äänijänteitäkin mutta niitä hyviä hetkiä on niin paljon että saa siinä välillä  palaa pinnakin. Ja jos ei koskaan palaisi niin jossakin ois silloin vika.

On olemassa paljon kouluttajia, koulutussuuntia jne. Iisan kanssa tehdään asioita niin kuin parhaaksi näen,koirakohtaisesti. Mutta hyödyllistä tietoa löytyy mm. noutoon osoitteesta www.sek-kuopio.net josta löytyy nouto-palapeli. Ja SEK:n touhuissa olemme molemmat aktiisesti mukana.

Tässäpä tätä...lyhyesti. ;)