Seurakaveri Jussi sai houkutelluksi mukaan reenaamaan koiria. Ensin oli tarkotus lähtä aakeelle laakeelle oikeisiin peltomaisemiin mutta erinäisistä syistä homma muuttukin fasaanihelvettiin menoksi. Kova oli kytö saada Iisalle pudotus. Kovasti mietitytti sateinen keli, vettä tuli taivaan täyeltä.

Maastot osottautuki puskaisiksi ja peitteisiksi. Ja ei kun koira hakuun. Eikä kauaa tarvinnu hakea, ei ees ukkelin koiraasa ku oli lintua ilmassa. Ja koiran vaihto. Jussin koira hakikin sopivan suppeasti maastoon nähen ja kohta oliki riistatyö aiheena. Vaan märkä lintupa ei kehannukkaa pahemmin lentää vaan pikku räpistyksen jälkeen puotti maihin ja jalat alle. Ja suunnisti turvallisemmille paikoille tien yli, suoraan Iisan nokan ali. Oli siinä Iisalla silmät selällään ku kukko paineli menemään muutaman metrin päästä.

Seuraava erä Iisalla oliki tyhjää. Ja Jussi teki koiralleen riistatyön tiedotuksen päätteeksi. Ja koiran vaihto. Iisa haki mukavasti ja latu maistui. Ja maistui sen verran hyvin että sitä piti rueta etsimään. Ja löytyhän se koira, sieltä missä kukko hädissään huusi Iisan omatoimisen avanssin seurauksena. Osasi onneksi toimeuta matkoihisa ja Iisan kanssa alotettiin neuvonpito siitä, mitä tehhään ku lintu on seisonnassa. Ei ainakaa ite ajella lentoon vaan ootetaan ukkeli haulikkosa kans mukaan. Ja niin Iisa narun nokkaan miettimään kolttosiaan. Kohtapa oliki Jussin koiralla tilanne päällä ja Iisa katseluoppilaana ukkelin kans tiellä. Ja kukkohan sieltä avanssin päätteeksi tuli alas. Toinenkin kukko oli hetimiten seisonnassa vaan ehti alta pois. Ja Jussi laittoi koiransa noutoon. Siinäpä sitä oli taas Iisalla urakkaa, tietolintu edessä ja vielä hyväjalkainen sellainen. Muutaman minuutin hau päätteeksi Iisa nappasi seisonnan. Siinä tuli jo ääneen murmatettua koiralle että ei sitten ajella vaan seisotaan tipi. Iisa arveli paremmaksi hakea ukkelia apuun. Purki seisonnan ja palasi selkeästi tiedottamaan. Ja otti ukkelin mukaan ja uudelleen seisonta. Eihän siinä muuta enää voinu kun antaa avanssia. Ja sitä kestiki. Kukko paineli eellä minkä kintuistaa kerkes ja Iisa jälitti ja seisoi, jälitti ja seisoi. Loppuviimein eessä oli niin sakea pusikko ettei sinne ukkeli mahtunu. Iisa pääsi kukon tuntumaan ja kukko pelasti ittesä lähtemällä lentoon. Ja taas Iisa narun päähän, nyt kehujen säestyksellä. Vielä tehtiin Jussin koiralle riistatyö ja Iisa makasi tiellä katsomassa ku ukkeli ampui. Ja ampui vieläpä tahallaan ohi. Toisaalta, siinä ois voinu katuharjalla tempasta kukkoa vastapalloon, sen verran liki meni. Ja Iisa sai oppia paikoillaan olosta kun ammutaan.

Tauon jälkeen jatkui homma ja vedentulo taivaalta. Eka erä Iisalla tyhjä, Jussin koiralla lintu edessä ja tiedotus. Mitään ei kuitenkaa löytyny. Koiria vaihettaissa ja uutta suuntaa otettaissa ukkeli huomasi muutaman kanan juoksevan tien yli. Siispä kiertämään tuulen alle ja Iisa hakuun. Parin luovin jälkeen oliki taas seisonta valmis. Ukkeli antamaan avanssia ja Iisa vaiheittaisesti etenemään. Ja taas mentiin ja pitkälle. Loppuviimein ku puut loppui ja Iisa näki linnut, nousi 3 kanaa lentoon. Ja tarha sotki pudotussuunnitelma totaalisesti. Olisha siinä voinu sen kanan sieltä peltikaton harjalta puottaa vaan eihän sitä ilenny. Ja miten sen ois koirallakaa noudattanu. Ja taas pääsi Jussin koira näyttämään mallia riistatyöstä tiedotuksineen. Ja koiran vaihto. Iisa hävisi hetimiten ja sillon ukkelin hermot laukaisi pillityksen että Iisa nostiki linnut ite. Taas. Ja jäi paikoilleen. Eikähän siinä auttanu ku moittia ittiä ja laittaa koira uudelleen hakuun. Iisa veti vahvoja käryjä eikä lintuja löytynyt. Tarhan liepeillä Iisa jouti seuraamaan sivulla että päästään parempiin tuuliin. Sen verran makiat käryt pellosta tuliki että Iisa vetäisi seisonnan. Ja avanssin päätteksi 3 kanaa nousi lentoon. Iisa toppasi lähtöpaikalle ja ukkeli antoi paukkua sillä lopputuloksella että kana sortu ketoon vajaan 20 metrin päässä koirasta. Iisa odotteli kiltisti paikoillaan kun ukkeli kävi poimimassa linnun talteen. Ja Iisa odotti. Edessä oliki enää koiran kytkeminen ja hillittömät kehut oikiasta toiminnasta. Kyllähän se läämmitti mieltä vaikka töpeksiäkin oli tullu, oli tullu myös onnistumisia. Se vain ku on peitteinen maasto ja märät linnut niin siinä sitä on savottaa. Mutta hyvä näin.

Vaikka vettä oli tullu ihan omiksi tarpeiksi ja vähän toistenkin, kamppeet läpimärkänä, oli hyvillä mielin mukava päättää päivä onnistumiseen. Ja loppupäivä kehua retostaa koiraa kotiväelle. Ja kehua ja kiitellä Iisaakin. Sehän alkaa vaikuttaa seisovalle koiralle muutenki ku ulkonäön perusteella!!