Sitä se on koko syksy ollut vuosilomien alettua.
Pari päivää pyörimistä "omissa" nurkissa, Epen kanssa tosin käytiin Särkimäen kämpällä. Hyvin Epelle kämppäelämä maistuikin.
Ja siitä hetimiten pohjanmaan lakeuksille peltolintujen pariin. Jalasjärven ja Seinäjoen pelloilla Iisalle meno maistu tuttuun tyyliin mutta lintujen käsittely ontui järkyttävästi. Peruutuspaikalta Laihian kokeeseen pääsy oli omanlaisensa katastrofi. Iisa huiteli miten sattuu sateisessa ja kovatuulisessa kelissä ja törmäyksiä tuli hirvittävästi. 
Eskon Puumerkkiin Iisan kanssa startattiin myös. Haku oli nyt järkevää ja lintujen käsittelykin onnistui. Pientä luistelua oli nähtävissä paukun kuuluessa ja lopuksi Iisa teki kilpailun päätuomarin suureksi iloksi reilun peräänmenon paukusta. Sen verran Iisa kierroksilla kävi. Kotiin palattua Iisa ottikin levon kannalta, vaikutti koko koira olevan henkisesti väsyksissä.
Epen kanssa pellolla pyörähdettiin myös. Eihän se kummoista ollut, kunhan juoksenteli sinne tänne ja katseli hölmönä.

Iisan saatua huilia suunnattiin Kouvolan Ummeljoelle Kymenlaakso-SEK "maaotteluun". Eihän siinä, Iisasta näki heti aamulla että nyt tehdään töitä kuten ennenkin. Ensimmäisen erän lopulla Iisa katosi ja tuli vihellyksen päätteeksi tiedottamaan. Ja eikun riistatyötä tekemään. Nihkeän avanssin päätteeksi kukko lentoon eikä Ukelilla ase laukea,ei millään. Selvisihän se syykin laukeamattomuuteen, piipunvaihdin oli livahtanut keskiasentoon. Siis tiedotus muttei riistatyötä. Toisessa erässä Iisa sai seisonnan pellolla ja ohjeena oli etei pudoteta kun talo ja hevosia lähellä, taaksepäin maahan pitäisi ampua. Kukkopa teki ratkaisun ja juosta pinkaisi talon pihaan ja tilanne piti keskeyttää. Kolmannessa erässä Iisa sai seisonnan kuusikkokankaalle ja pudotuslupa oli. Kana lentoon ja Iisa hieman luisteli kanan suuntaan joten Ukkelin laukaus puhkoi taivasta. Neljännessä erässä Iisa sai seisonnan kaukana pellolla apilansaran reunassa. Hieno, kaunis seisonta aurinkoisella pellolla. Ja tuomari vaati pudotusta. Räväkkä avanssi ja Iisa paikoillaan. Ja Ukkelihan pudotti fasaanikanan. Ja Iisa teki tyylipuhtaan paukkunoudon. Eipä siinä tuomarikaan voinut kun lohdutella että korkealta tipahditte. Ja eikun kotiin. Tosin, Kymenlaakso voitettiin selvällä erolla pisteissä. Sitähän sitä lähdettiinkin tekemään, kaikki muu olisi ollut plussaa.

Hieman lepoa Iisalle ja Ukkelille kotihommia pohjoisen reissua odotellessa. Käytiin tosin Iisan kanssa Villisorsassa keskustelemassa paukkunoudosta ja tuntui Iisa asiaa hieman sisäistävänki. Epekin tutustui fasaaneihin tuulen alta. Meni vain vielä liian liki mutta oli kylmän rauhallinen kun linnut kahahtivat lentoon ja tuli nätisti pois pienellä vislauksella. Myös teerien kans Epellä meni samalla tavalla. Siitä se hiljolleen Epeki oppii homman juonen.

Utsjoelle lähdettiin huolimatta uutisista ettei riekkoja ole. Tuntui vain että eihän ne nyt voi niin vähissä olla. Mukaan lähti Ilkka ja 5,5kk ikäinen Caro sekä Luostarisen Harri kameran kanssa tsuumailemaan.

Sunnuntaina oli eka lupapäivä Nuorgamin alueelle ja suunaksi otettiin Njallavarrin takainen maasto. Pienen siirtymän jälkeen Iisa irti ja meno tuntui tunturissa maistuvan. Gironskaidilla Iisalla oli seisonta joka osottautu kuitenkin tyhjäksi. Heitettiimpä yksi lenkkikin Harrin näkemien "valkoisten" vuoksi. Olivat kuitenkin rehupaalien tms muovia. Puolen päivän jälkeen pidettiin taukoa ja Ilkka väitti että riekon naurua kuuluu ja Harri lisäsi löylyä että tuonnen tunturin taakse lensi riekko. Ja eikun suunta sinne Ilkan tuumatessa ettei tuon tunturin kierto niin pitkä lenkki ole miltä näyttää. Eipä niin...
Iisalla olikin tunturin rinteillä seisonta, jonka itse purki. Jotenkin tuntui riekon hajuiselta koko ajan. Käänneltiin jo suuntaa autolle päin hiljokseen kun Epe rupesi tekemään tarkkaa työtä katajikossa, hajuja oli. Epe remmiin ja Iisa asialle. Ja hetken päästä olikin Iisalla seisonta valmis vasten tuulta, kuono osoitti koivujen luokse katajikkoon. Paukut piippuun ja toimiin. Vaiheitaisen etenemisen jälkeen 8-9 valkoista riekkoa kahahti lentoon, joista 1 sai hauleja mukaansa, pudoten hieman etäämmäs. Vielä yritettiin notkoon asettunutta parvea saada haulikkohollille mutta riekot eivät kestäneet Iisan lähestymistä tuulen alta näkyvissä. Siitä olikin hyvä lähteä autolle marssimaan. Pitkä päivä hienoissa maastoissa ja kaunin valkoinen riekko repussa. Tuntui hyvältä.

Maanantai oli sateinen ja suunnattiin Kaldoaivin alueelle Vetsikkoon,Barsiin. 4,5 km marssin jälkeen Iisa irti ja tunturiin. Lunta oli räpsähtänyt maahan jo kummasti aamun aikana. Ennen taukoa Astro kertoi Iisan seisovan mutta hetken päästä tilanne kuivui ja Iisa tuli anteeksipyydelleen pois. Tauon jälkeen otettiin suunta ylöspäin ja Iisalla seisonta vastatuuleen. Arat riekot eivät kuitenkaan kestäneet lähestymistä vaan poistuivat haulikonkantaman ulkopuolelta. Hetken päästä sama 4 riekon porukka oli uudelleen Iisalla seisonnassa ja Ilkka pääsi vaiheitaisen avanssin jälkeen paukuttamaan, kaukaa tosin. Ei niitäkän riekkoja enää löytynyt.

Tiistaina lähdettiinkin Tossavaisen Antin mukana Nuorgamin alueelle Pulmankijärven taakse. Meno olikin melkoista keikutusta kun siirryttiin maasturilla kauas tiestä. Antilla oli mukana 2 bretonia ja kovasti oli mielessä riekot. Aamupäivällä tuli todettua että ompas riekon hajuista maastoa. Ja 100m päästä Antin bretonille törmäys hyvissä tuulissa 10 riekon parveen. Eikä niitäkään uuelleen löytyny. Taukoa suunniteltiin ja 2 riekkoa kimposi toisen bretonin edestä lentoon. Ja tauon pitoon. Paluumatkalla tuntui maasto olevan tyhjää. Lähellä autoa Iisa tuusasi katajikon kuvetta tuulen päältä ja niinhän sieltä riekko kimposi päkättäen ja laskeutui toisele puolen katajikkoa. Ei muuta kun tilannetta rakentamaan Harrille kuvattavaksi. Avanssin päätteeksi riekko lentoon päkättäen suoraan kohti aurinkoa ja Ukkeli pummasi riekon. Siinäpä sitä sille päivää olikin ja lompsittiin autolle.

Keskiviikkona suunnattiin Antin matkassa Paistunturiin, jälleen riittävän kauas tiestä. Aamupäivän riekoista tyhjät maastot tuli koluttua tauon veroisesti joten nuotioimaan ja kahvin keittoon. Keli mitä mainioin, pikku pakkanen ja lunta maassa. Ja ne maisemat!! Siinä sai korvien väli lepoa ihan urakalla. Iltapäivällä Antin koira katosi ja löytyi lopulta tunturin päältä seisomasta. Ja riekkojahan se Kira seisoi. Ei muuta kun pauketa tunturiin ja Ilkka pääsi pudottamaan elämänsä ensimmäisen tuntuririekon. Ja löytyi niitä muutama lisää vielä. Jälleen oli riekkoa roikkumassa ja mieli korkealla, maisemat ja keli helli meitä kaikkia. Siitä olikin mukava lähteä tunturista pois ja Lomatärpin mökille riekkoaterin pariin. Kyllä se riekkoateria vaan on semmoinen että ei siinä sanoja tarvita. Hyvää ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa kerrattiin päivän tapahtumia.

Torstai olikin viimeinen lupapäivä ja isa jätettiin lepoon. Suunnattiin jo ennakkoon tyhjäksi tiedettyyn Nuvvukseen. Kiirunoita kuulemma ylhhäällä olisi. Ja poroja alempana. Niimpä"nuoriso-osasto" eli Caro ja Epe saivat opetella hakemista tunturissa. Epe olikin koko viikon aitiopaikalta remmissä seuraten opetellut miten riistatöitä tehdään. Ekan erän jälkeen Epe aloitti hakemaan kuten seisojan kuulukin. Katosi kumpujen taakse ja piti Astrosta seurata missä on ja mitä tekee. Siellähän se Epe juoksi 170m päässä ja käänsi hakuluovin vastatuuleen. Kyllä pisti olon mukavaksi ja nautinnolliseksi, Epekin näkyi nauttivan kun sai täydellä riemulla juosta. Koivikkoon tullessa Epe supisti hakua max. 100m puolelleen. Kyllä tuntui hyvältä. Ja siihen hyvään oloon olikin mukava lopetella tunturireissua ja suunnata mökille. Ja illalla iski tajuntaan se tosiasia, että aamulla on lähdettävä takaisin savon korpeen, pois tunturien maasta. Sillä hetkellä olotila oli semmoinen v-llä alkavan sanan mukainen, kaikki sen sanan erikseen sanomatta tietääkin.

Kaikkinensa reissu tunturiin oli erinomainen. Lintuja löytyi mukavasti kaikille paitsi viimeiselle päivälle. Kiitokset vielä Harrile ja Ilkalle mukavasta viikosta. Taisi Harri saada kameraan tallennettua kaikenlaista mukavaa. Sekä erityiskiitokset Tossavaisen Antille mukavasta seurasta, asiantuntevasta maasto-opastuksesta ja kuljetuksista maastossa. Linkki Antin palveluihin löytyy tuolta linkkilaatikosta joten käykääpä tutustumassa ittnA:n palveluihin ja ottamaan yhteyttä Anttiin!!

Lopuksi vielä tunnelmapala ensimmäiseltä päivältä Iisan seisonnan ja Beretan puhumisen jälkeen.