Kausi olikin mukava aloittaa kahden koiran kanssa, tietäen että saa metsästää reilusti jos vaan koirat on kunnossa.Sorsastuksen aloitus alkoi Iisan kanssa. Intoa iisalla löytyi mutta pari lampea jotka käytiin, olivat tyhjiä. Ruokintalammen ”korkkaukseen” pääsi Malla ja töihinhän se Malla joutui. Ukkelin pudottamat linnut luvan saatuaan rivakasti vedestä pois, luovutus istuen eikä leuat käy!! Välillä koiran vaihto autolla ja Iisa kehiin. Kokeneempana koirana Iisa näytti että miten seisojalla metästetään vesilintuja. Pakko siinä oli Ukkelinki jo välillä huikata 2 tavia mieheen ampuneille passimiehille että onkohan täällä taas lintu kun koira seisoo. Ja olihan siellä ja reppuun päätyi. ”Pilottihanke” vesilintujen ruokinnasta tuotti positiivisen yllätyksen. Pesivien lintujen ja poikuuksien kanta lammella ja ympäristössä lisääntyi huimasti ja samalla pienpetopyynti tuotti tulosta, edesauttaen poikuuksien selviämistä. Kyllä oli iltalennollakin mukavaa koiran kanssa istuksia, ehti kaikessa rauhassa valmistautua harkittuihin pudotuksiin kun koira kuuli lintujen tulon ennen Ukkelia. Ja tulihan Iisan kanssa lammelta tuplatkin pudotettua, seisonnalta. Sorsaa siis tuli syksyn aikana syötyä runsaasti ja noutolintuja on pakastimessa odottamassa tulevaa kesää.

Kanalinnustuksen aloitus oli lämmintä ja tuuletonta ja sitä myöten Iisan kohdalla epäonnistumisten sävyttämää. Tilanteita kyllä oli epäonnistumisia niin että pahaa teki. Kiväärimiesten jälkiä korjattiin aina kun puhelin soi, että tulisikko koirasi kans ku ammuin lintua eikä sitä löydy. Hienoimpiin Iisan töihin tällä saralla kuuluu myös metso. Ampumisesta oli kulunut reilu 5 tuntia kun paikalle päästiin. Alueen oli haravoinu 2 eri koiraa miesten kanssa. Iisa merkkasi heti putoamispaikan ja lähti jäljelle. Kun jälki hukkui, Iisa lähti hakemaan. Muutaman minuutin päästä Iisa kävi ilmoittauttumassa ja lähti tulosuuntaansa takaisin. Sillon Ukkelilla heräsi epäily että onkohan metso vielä hengissä. Hetken päästä alkoi kuulua liikettä ja rapsahtelua. Iisahan sieltä tuli elävä metso suussa ja luovutti istuen linnun Ukkelille. Oli siinä ampujalla näkemisen arvonen ilme!!! Koko hommaan oli aikaa tuhraantunu n. 10 minuuttia.

Eskon Puumerkkiin Iisan kanssa osallistuttiin jälleen. Samalla viikolla oltiin Lapualla opastamassa Iisan jälkeläisiä, Ferhill’s Niehkkua ja Nastia omistajineen touhuun että mitä siellä pellolla pitäs tapahtua. Lupaavan oloisia nuoria seisojan alkuja molemmat. Eskon Puumerkki oli melkeimpä viime vuoden toisinto. Iisa loppukilpailussa 3:n muun koiran kanssa, alla komea riistatyö juoksevalle linnulle. Loppukilpailussa Iisan kohtaloksi tuli etenemättömyys tiedotuksen päätteeksi. Ilmeisesti oli rusakko vieny erän 6-0 ja siihen jäi kisa. Eskon Puumerkkikin jäi tällä kertaa jakamatta toistenkin koirien epäonnistuessa.

Muutamat pakkasaamut anto mahdollisuuden kokeilla teeriä suolta. Haulikolla syömälinnut reppuun ja Iisa paikkaili kiväärimiesten jälkiä. Eikö ne osu kunnolla vai mikä lie…

Pohjosen riekkoreissu tehtiin Utsjoelle Paistunturin alueelle. Iisan ja Mallan eka päivä oli linnuton ja molemmat hieman ihmetteli ympärillä olevaa avaruutta. Toisena maastopäivänä mukna oli myös Iisan jälkeläinen, Rodi eli Ferhill’s Naggar omistajansa Ilkan kanssa. Mallan haku tunturissa oli lähinnä juoksemista päättömästi ja iltapäivällä alkoi väsymys painaa, samoin Rodilla. Iisalle juoksu maistui ja laajuutta löytyi. Samoin riekot. Myötätuuleen kuljettaessa Iisa löysi riekot ja seisoi vasten. Lopputuloksena riekko reppuun ja Iisalle puhdas paukkunouto Ukkelin keskittyessä paukuttamaan poistuvia riekkoja. Ja elävänä tuli Ukkelille riekko käteen. Seuraavana päivänä Iisa jälleen löysi riekot ja tarjosi Ukkelille mahdollisuuden olla julma. Siihen olikin mukava päättää sateinen päivä tunturissa, riekko repussa.

Kuva Ilkka Väänänen

 

Mallan kanssa käytiin tutuksi tulleessa Villisorsan fasaanihelvetissä. Tietolinnulle mentäessä Malla nappasi myötätuuleen seisonnan energiapuukasan juureen josta hajut olivat levinneet. Pieni tarkennus ja Ukkelin antama kehotus pysyä paikoillaan. Samassa kukko kimposi taivaalle ja ukkeli paukautti kunnialaukauksen Mallan pysyessä sievästi paikoillaan. Tilanteesta lähti vielä toinenkin kukko jota Malla ihaillen seurasi. Pienen tauon jälkeen Malla löysi myös tietolinnun sekä 2 muuta lintua. Lie vissiin hieman lämmennyt kun hajuille päästyä vauhti kasvoi ja Malla tökkäili linnut lentoon ilman aiettakaan seisoa. Komennosta tosin jäi paikoilleen. Ei ollut kylmä Ukkelillakaan kun vähän väliä tuppasi keittämään. Saa nähdä miten Mallan kanssa käy, ikään nähden ei kovinkaan hyvältä vaikuta.

Vielä on kuitenkin kautta edessä, maa sula ja riistaa maastossa. Fasaaneja jossain jos ei muuta.