Kylläpä oli Junkkariin lähtö yhtä arpomista!! Ei tehnyt yhtään mieli lähteä kokeeseen koiralla, joka ei ollut seisonut yhtään kertaa, ainoastaan löysi linnut ja jäi paikoilleen lintujen lähtiessä. Sen verran paljon osallistuminen mietitytti, että kyselin tuttavilta mitä mieltä osallistumisesta ovat. Pääsääntöisesti kommentit olivat kannustavia.
Kanalinnustuksen aloitukseen 10.9 maanantaina suunnattiin Utajärvelle. Aamulla Iisa ontui vasenta etujalkaa ja kynsihän siellä oli huonossa kunnossa. Kokeilin koiraa metässä eikä se siellä juoksua tuntunut paljoa haittaavan, yks teerikin löytyi muttei seisontaa hyvästä tuulesta huolimatta. Iltapäivällä Iisa alkoi taas ontua ja piti rueta miettimään lepoon siirtymistä. Pihalla kässäillessä huomasin Iisan ottavan seisonnan, jalkain meni koukkuun mutta pää kääntyili. Arvelin Iisan näkevän höpöjä joille mukamas seisoo. Myöhemmin kuleksittiin vielä samaa pihan reunaa ja sama homma, eri paikassa. Alkoi homma ukkeliakin kummastuttaa ja Iisa purki seisontansa. Samassa pihan reunalta kimposi lehtokurppa lentoon, vajaa puoli metriä siitä paikasta missä ekan kerran Iisa seisoi. Hetkinen!! Sehän oli seisonut hajulle!! Näillä eväillä siirryttiin takaisin kotiin ja mentiin lävähtämään Särkimäen kämpälle sekä metille. Iisan ontuminenkin jäi pois joten koiraa maastoon vaan tiistaina ja keskiviikkona. Eikä seisontaa löytynyt.
Loppuviikko menikin sitten Iisan levätessä ja latautuessa. Ukkeli oli tehnyt päätöksen lähteä Junkkariin siinä toivossa että tulisi jotain muuta kuin nolla,vaikka 2.nen tai 3:nen. Lauantaina käytiin vielä Metsäkartanolla Erämimmeille kertomassa seisojilla metsästyksestä ja kouluttamisesta.

Maanantaina otettiin suunta Kauhavalle, LaMaKa:n peltopäiville. Perille päästyä ihmeteltiin maisemia ja lakeutta sekä käväistiin pellolla toisten LaMaKa:n jäsenten Jussin, Petrin ja Päivin kanssa. Iisan haku oli alussa semmoista hulmuamista jossa ei ainakaan omaan silmään mitään järellistä tuntunut olevan, ainoastaan jonkunlaista tuulenkäyttöä. Ja laajuutta.
Kyllähän sieltä lintujakin löytyi. Iisa perkkasi ja perkkasi ja ukkeli katteli vierestä touhua. Peltopyy kimposi siivilleen ja Iisa jäi paikoilleen. Hyvin juroi sekin lintu. Ja ukkeli potki toisen jaloistaan taipaleelle. Nyt oli näitäkin lintuja nähty ihan livenä!! Iisa lämpesi tilanteesta sen verran että haku karkasi hanskasta eikä korvat toimineet. Pienimuotoisen neuvonpidon ja muistuttelujen jälkeen Iisalla alkoi homma uusiksi alusta, haettiin tyhjiä maastoja karkkolintuja etsien.. Siirryttiin reippaasti toiseen paikkaan ja Iisa hakuun. Iisalla tuli puhdas törmäys kukkoon, joka lähti taipaleelle tuulen alta keskeltä sarkaa. Toisten alkaessa etsiä kukkoa, Iisalle lisää hakua. Saran päässä Iisa tempaisi nanosekunnin pituisen seisonnan eli koira pysähtyi paikoilleen ja samassa kana lentoon. Siinäpä ne olikin ekan peltopäivän kokemukset ja lähdettiin kämpälle syömään ja saunomaan ja ukkeli parantelemaan ojan penkalla nyrjähtänyttä nilkkaansa. Ukkeli ei enää pellolle lähde kumppareilla vaan varsikengillä. Oppia sekin.

Tiistaina päivä aloitettiin heti aamusta kylmän linnun noutoharjoituksilla kaikille koirille. Koirat toimivat vaihtelevasti. Iisan nouto antoi osviittaa että homma taitaa alkaa olla kohdillaan. Kana tuli siivestä kantaen ja luovutus edessä istuen. Ja sitten pellolle!! Ensimmäiseksi mentiin oikein kunnon lintupankkiin. Alue oli n. 100*100 m kokoinen ja jumalatonta pusikkoa. Iisa hakuun ja 15 sekunnin kuluttua kana oli ilmassa ja Iisa paikoillaan. Koiran vaihto ja homma jatkui. Iisa haki myös toisen kerran ko. aluetta ja nyt jouti 2 kanaa lähtemään lentoon kilpaa Ilmasotakoulun koneiden kanssa. Eipä muuten juurikaan kannata koiraa komentaa kun koneet lentää, meteliä on sen verran reippaasti.
Jäimme Iisan kanssa kahdesta etsimään pienen peltoalueen toisten mennessä etemmäs samoissa aikeissa. Iisan ollessa hakemassa, ukkeli jaloista kimposi epäkesko eli rusakko painelemaan pitkin sarkaa. Komensin Iisan maahan ja Iisa katseli rusakon menoa avoimella pellolla. Pikkuisen yritti Iisa lähteä rusakon perään mutta muistus paikallaan olosta piti Iisan paikoillaan rusakon hävitessä saran päähän. Matkalla autolle Iisa tipahti vielä ojaan, josta ei omin avuin ylös päässyt vaan ukkelin apua tarvittiin.

Siirryimme Iisan kanssa toisten seuraan ja aloitettiin lintujen etsiminen porukalla, koirien vuorollaan hakiessa. Iisan kanssa etsittiin tietolintua kettutarhan vierestä mutta homma lopetettiin kaikenvaralta ettei petoviha pääse iskemään väärässä paikassa väärään aikaan. Siirtyessämme muualle, näin kukon juoksevan tien yli ja suuntaavaan 3-metriä korkeaa hamppupeltoa kohti. Pistin juoksuksi ja komensin Iisan seuraamaan. Edessä oli sellainen josta ei yli päässyt ja kiireellä uutta ylitys paikkaa. Sellainen löytyi ja Iisa hakuun tuulen alle hamppupellon reunaa. Iisa palasi luoviltaa ja ohjasin Iisan sänkipellon reunaa tuulen yläpuolelle. Iisa lähti luoville ja jonkun matkaa mentyään pyörähti takaisin pari metriä ja naps!! Seisonta!! Kukko oli jäänyt ojaan ja Iisa seisoi kiinteästi. Siinä katellessani että onkohan tämä tottakaan ja että mitä tapahtuu, heräsin toimintaan. Rivakasti koiran luo ja lähellä koiraa näin kukon juoksevan tien yli. Samassa Iisalle avanssi ja koira edellä tien yli ja Iisan nosti hienosti kukon lentoon ja komensin maahan. Iisa pisti persauksen kenttään ja samassa lähti vielä 3 kanaa ympäriltä. Ja Iisa oli paikoillaan. Komensin Iisan luokse ja kytkin. Ensimmäinen oikea riistatyö oli tehty!!! Kyllä Iisa sai kehuja niin että lakeus raikui!! Ukkelilla väänsi oikein mahasta kun jännitys pääsi purkautumaan ja kyllä siinä nauratteli enemmän ja vähemmän, piippukin piti sytyttää ja Iisaa kehua lisää. Kyllä tuntui hyvältä!!! Ja toivo nousi että tämähän saattaa vielä jotain joskus tehäkki. Iltapäivällä toiset jäivät jatkamaan reeniä ja siirryimme Iisan kanssa Ruhan metästyseuran kämpälle, johon oli savolaisia tulossa, Pirskasen Pekka ja Ransu sekä Hyvösen Aki koirineen sekä Myyryläisen perhe.

Keskiviikkona päivä alkoi kylmän linnun noudoilla ja hyvin se Iisalta onnistui. Telkkää piti Iisan vähän etsiä kun heittäjä viskasi sen näkymättömiin. Iisan ollessa linnulla, nouda-komento ja telkkää tuotiin, luovutus edessä istuen. Päivä jatkui maastossa. Isalle ensimmäinen hakuvuoro eikä Iisalle oikein kulku maistunut. Tuulenkäyttö oli kylläkin parantunut mutta vauhti ja laajuus… Seuraavalla hakuvuorolla Iisalle sitten menohaluja löytyi kun muut olivat hakeneet vuorollaan. Lintuja ei Iisalle löytynyt ja Akin kanssa tuumittuamme päätin pistää Iisan lepoon, suunnistimme kämpälle.

Torstai ja perjantai meni täysin lävähdellessä sekä Pekan kanssa suuta soittaen kaikesta mahollisesta ja mahottomasta. Ja taisipa se maailmakin siinä ohessa iltaisin saunan jälkeen parantua ja ohjaajat ja koirat tulla kehuttua. Perjantaina kämpälle saapui myös Vinnin Rami Sumin kans sekä iltapäivästä Aki, joka oli käynyt välillä seuraamassa pienen prinsessan syntymistä Kuopiossa. Toisten alkaessa reenaamaan koiriaan heittohäkeillä ja tarhalinnuilla kävimme Iisankin kanssa kokeilemassa hommaa. Pitkässä remmissä Iisa hakuun ja löytyihän se lintu. Iisa lähinnä tutki häkkiä että mikäs se tämä ja tökkäsi kuonollaan häkissä kyyhöttävää kanaa ja sanoi ”Terve!! Kukas oot??” Iisa katsoi ukkelia sen näköisenä että onko tämä nyt oikein totta ja niimpä siitä lähdettiin kämpälle. Ei Iisaakaan oikein tuntunut innostavan moinen pelleily. Illasta vielä Litmasen Tuomo saapui paikalle Ziran eli Ferhill’s Juoigguksen kanssa. Zira on Iisan sisar. Vielä käytiin kuuntelemassa ryhmätuomareiden arvonta ja ilta turistiin kämpällä ja saunottiin sekä otettiin saunaoluet. Iisa ja ukkeli lähti nukkumaan 22 paikkeilla ja savolaiset saivat aihetta virnuilulle. Aamulla oli ylös nousu edessä 5 aikaan.

Lauantaina juotiin nopeat aamukahvit ja kamppeet päälle ja koiran kanssa kohti Karhunmäkeä aamupalalle. Ylituomarin puhuttelun jälkeen lähdettiin maastoon, paikkana oli Pihlajamaa. Ennen maastoon lähtöä ylituomarina ollut Mauri Harju arpoi hakuvuorot sekä kertasi toiminnan maastossa. Iisalla oli 4.s hakuvuoro. Kovasti siinä ukkelia jännitti, oltiin ensimmäistä kertaa kokeissa. Ja jännitystä piti purkaa huulen heitolla. Iisalle tuli ajallaan hakuvuoro ja tuomari antoi luvan hakuun. Iisa sai hakuluvan ja Iisan lähtiessä takaa kuului maasto-oppaan sanat: ”Herranen aika mikä vauhti!!” Kyllä siinä ukkelikin hämmästyi, Iisan vauhti oli sellaista että nyt mennään lujaa ja kauas. Iisa haki kuin vanha tekijä, käytti tuulta ja maastoa hyödykseen. Sivutuulessa tultiin saarekkeen luokse, jossa Iisa merkkaili voimakkaasti hajuja olevan. Ukkelikin viittoi jo tuomaria tulemaan lähemmäs jos iskee tilanne päälle. Tyhjää kuitenkin oli ja tuomari halusi nähdä vielä Iisan hakevan myötätuuleen. Se erä olikin sitten siinä ja kuului käsky kytkeä koira. Tuomari vielä kysyi ukkelilta että oikeastikko sitä ollaan ensimmäistä kertaa kokeissa. Tarkalleen ottaen toista kun veistyökoe oli se ensimmäinen. Kaikkien koirien haettua erän, tuomari piti pienen välikritiikin, jossa mainitsi Iisan hausta että finaalikoirien hän nähnyt noin hakevan. Mitäpä siihen ukkeli muuta kuin tokaisi että ”Ee sua pelotella!!  Iisan haku oli nyt myös ohjattavissa ja Iisa toimi kuin ajatus, mihin suuntaa näytti, sinne koira myös meni!!

3 koiraa oli taas vuoronsa hakenut ja yksi seisonut lintuja autiotalon pihapiirissä, oikein peitteisessä maastossa joka oli horsmaa, vatukkoa ja nokkosta täynnä. Ja Iisa samaan paikkaan hakemaan, josta pari koiraa oli jo lintuja lennättänyt. Ukkelia hirvitti että tässä ei voi hyvin käydä. Iisan ollessa pusikossa, ukkeli näki linnun lentävän ja hihkaisi maahan komennon. Iisa oli paikoillaan. Jonkun sorttinen törmäyshän se oli, epäselvissä olosuhteissa kun tapahtumaa ei nähty ja tuulen takia kuultu. Seuraavaksi ukkeli laitteli Iisaa eripaikkaan, minne oli nähnyt kukon laskeutuvan ja siitä tietolintua yrittämään sitte. Eipä löytynyt kukkoa ja Iisa merkkaili että hajuja kyllä on. Hakua jatkettiin vielä autiotalon toisella puolella jonka jälkeen piti Iisa kytkeä. Pienen kahvitauon jälkeen muut koirat tekivät hienoja riistaöitä, lintuja löytyi ja Iisa näki koko homman. Ja ukkeli pelkäsi koiran kuumuvan. Tuli jälleen Iisan vuoro lähteä hakuun ja riistatyö piti saada. Syvän veto-ojan varressa Iisa perkkasi ja perkkasi, hajuja oli ja ukkeli pelkäsi että milloin pörisee. Ei tuommoisesta perkkaamisesta voi seurata mitään hyvää. Tuomari käski siirtymään seuraavalle saralle ja Iisa uudelleen hakuun. Veto-oja jatkui vastatuuleen ja sinne Iisa. Kohta Iisa pyörähti takaisin tulemaan ja nappasi seisonnan. Ukkelilla tuli kiire ja käsikin lähti nousemaan seisonnan merkiksi mutta tipahti salamannopeasti alas Iisan heilauttaessa häntää. Samassa Iisa siirtyi metrin ja kiinteytti seisonnan. Sekunnin arvonnan jälkeen ukkeli nosti käden ja kulki kohti koiraa. Vilkaisu tuomariin joka käsimerkillä antoi toimintaluvan. Avanssi ja Iisa syöksyi ojaan. Mitään ei lähtenyt jolloin ukkeli aloitti kannustamisen: ”ajajahyvähyväannamennäajaaja”. Samassa kuului ojan pohjalta lätinä kun lintu pinkoi pakoon ja tuomarikin kuulutti linnun juoksevan. Aina Iisan pysähtyessä ukkeli oli äänessä ja Iisa eteni linnun perässä. Tätä ei itse tullut siinä tilanteessa edes huomattua!! Samassa lintuun tuli näköhavainto myös koiralle ja Iisa pakotti kanan lentoon. Hihkaisu maahan ja Iisa jäi paikoilleen ja ampuja puhkoi taivasta. Tuomari käski kytkeä koiran ja kyseli noudon onnistumista. Tilanteesta vielä innoissaan oleva ukkeli sanoi että pitäisi onnistua.
Kylmän linnun nouto olikin Iisalle jo tuttua puuhaa. Tarttumisessa oli pientä arpomista sekunnin verran, syykin selvisi. Noudettavaksi sattuikin lämmin lintu, jonka eräs koira oli napannut kiinni. Mutta nouda komennolla Iisa nappasi linnun suuhun ja luovutti edessä istuen. Kyllä lämmitti mieltä!!

Ajeltiin takaisin Karhunmäkeen odottamaan kritiikkiä. Ylituomarin aloittaessa kritiikin, oli ryhmässä selvästi jännitystä havaittavissa. Yhtäkkiä ukkeli huomasi että miksi nyt ei Iisan arvostelu tullutkaan vaikka 4.s oli vuorossa. Silloin alkoi kummalliset ajatukset pyöriä… onko tulossa NUO2 hyvillä pisteillä…NUO1 se ei voi olla mitenkään. Mauri Harjun kerratessa Iisan toimia alkoi ukkelin naamaa kuumottaa ja päässä pyöriä villisti. Yllätys oli totaalinen!!! NUO1 ja 85 pistettä. Ennen tuloksen julistamista Hyvösen Akikin kävi taustalla jotain virnuilemassa mutta ei siihen pystynyt huomiota kiinnittämään. Olihan pää pyörällä. Seurakaverit onnitteli ja saihan siinä ukkeli muutaman halauksenkin naispuolisilta immeisiltä. Ja pää oli pyörällä!! Lähtiessä kun oli asetettu tavoite: ollaan tyytyväisiä 2:een ja 3:eenkin, kunhan ei nollan kanssa tarvitse kotiin lähteä. Eipä sitä sitten ihan heti tarvinnutkaan kotiin lähteä vaikka aikomus oli. Välittömästi piti rueta soittamaan kotiin ja kertomaan kuulumisia. Olihan se kotiväkikin äimän käkenä. Ehdottelin mammalle että tulemme Iisan kanssa huomenna kotiin mutta kotoa tuli ”määräys” jäädä loppukisaan. Sitä kun ei välttämättä vastaisuudessa eteen tule. Ja kasvattajalle myös soittoa siitä miten on päivä mennyt.  Ja pitihän se ykkös-konjakki käydä hakemassa illaksi että sai kuunnella savolaisten leukailua ykkösen tiimoilta. Sitä muuten riitti!!  Mutta hienoja koiria ryhmässä oli mukana ja hienoja riistatöitä tekivät nekin. Ja mukavaa porukkaa ryhmässä. Vielä kerran kiitokset myös heille mukavasta päivästä ja hyvästä kanakoirahengestä!! Illalla käytiin vielä kuuntelemassa hyvien tapojen mukaisesti loppukisaan päässeiden koirien julistaminen. Tätä suosittelen kaikille, jotka Junkkarissa loppukisaan pääsevät!! Ja kiitokset kaikille jotka kannustivat lähtemään Junkkariin!!!

Sunnuntaina oli ohjelmassa lyhytkarvaisten ulkomuotokatselmus. Aamupäivällä oli Iisakin vuorossa. Jorma Silta kehui Iisaa kauniiksi nartuksi ja ukkeli yritti esittää Iisaa parhaansa mukaan, ensimmäistä kertaa. Silta antoi arvosanan ERINOMAINEN ja toivotti tervetulleeksi loppukehään. Silloin meni ukkelilla huuli pyöreäksi. Mikä se semmoinen loppukehä on ja missä?? No, kysymällä asia selvisi ja iltapäivän loppukehää jäätiin odottelemaan, seurana oli Tuomo ja Zira, myöskin loppukehään menossa. Muutama tunti kului kämpällä levähdellessä ja händleriä miettiessä. Sitä kun ei saanut niin ei kun härkää sarvista ja itse esittämään. Ja taas jännitti!! Loppukehässä olikin sitten lk narttuja älyttömän paljon. Tuomari komensi porukan kiertämään kehää ja sitten pysähdyttiin. Tuomari aloitti ohjaajien kättelemisen sitä mukaa kun hän koiria tiputti kehästä pois. Koko ajan ukkeli oli ihmeissään että ei eikö me pois täältä joudutakkaan. Siinä sitä oltiin taas huuli pyöriänä kun 4 koiraa kaikkiaan oli jäljellä kehässä ja Iisa yhtenä niistä. Tuomari komensi kiertämään ja vielä se eestakas-lenkki päälle. Ja Ylipekan Taina kannusti kehän reunalla kun paineltiin pitkin kehän reunoja menemään. Seuraavaksi tuomari aloittikin koirien sijoittamisen. Tuomon kanssa katseltiin toisiamme että miten tässä näin kävi!! Silta sijoitti Iisan 3:ksi ja Ziran 4:ksi!! Nyt oli tullut makeaa mahan täydeltä yllinkyllin!! Ja Iisan isän omistajat tulivat onnittelemaan, olivat hekin tyytyväisiä uroksensa jälkeläisiin!! Ja taas kotiin soittamaan kuulumisia ja kasvattajalle kans!! Taisi kasvattajakin olla tyytyväinen… Siitäpä oli hyvä siirtyä enemmän kun tyytyväisenä kämpälle levähtämään. Siinä sitä ilta Iisan kanssa kahdestaan meni ihmetellessä ja puhelimessa ollessa, toisten lähtiessä jo pois. Olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa. Nukkumaan piti rueta.

Maanantaina alkoi loppukisa ylituomarin puhuttelun jälkeen. Loppukisaan oli päässyt 11 koiraa, 8 lyhytkarvaista ja 3 karkeakarvaista. Arvonnassa ryhmäksi tuli nro. 3 ja ryhmätuomariksi Mika Vuorimaa. Maastossa Iisan hakuvuoroksi tuli 3.s. Ensimmäisen ja toisen koiran haettua ja tehtyä riistatyönsä, oli Iisa vuorossa. Ukkeli laittoi Iisan hakuun tuulen alle oikealle josta Iisa siirtyi rypsipellon reunaan ja meinasi mennä rypsiin. Pillitin Iisan sieltä pois ja ohjasin uudestaan tuulen alle. Samassa tuomari potkaisi ojan varresta yksinäisen peltopyyn taipaleelle. Oli ilmeisesti hetkeä aikaisemmin siihen laskeutunut toisen koiran tehdessä riistatyön pyyparvelle. Se eka kestikin sen 3 minuuttia. Kilpailussa kun oltiin, virheistä rangaistaan ja väliinjättö siitä tuli. Toisessa erässä Iisa haki taas tuttuun tapaansa vauhdikkaasti ja laajasti, maaston huomioiden. Ja ukkeli pillitti. Iisa sai vainun linnusta ja alkoi jäljittely joka jatkui ojan vartta vastatuuleen. Ja juokseva kukkohan sieltä pomppasi lentoon ja karkoitus oli tosiasia. Tuomari käski kytkeä koiran ja kertoi ettei tule esittämään Iisaa jatkoon. Eikä ukkelinkaan mielestä näytöt olleet riittäviä jatkoon. Niimpä ukkeli kätteli tuomarin ja ampujan ja kiitti hienosta kokemuksesta. Päästiin lopultakin lähtemään kotiin!! Karhunmäessä oli vielä kritiikki sekä jatkoon menijät ilmoitettiin. Onnittelimme jatkoon menneen koiran ohjaajan ja suunnistimme kotiin. Reissu oli tehty ja reissuun oltiin erittäin tyytyväisiä ja onnellisia!! Kotona odottikin sitten kotiväki innolla, kahvia ja kakkua oli pöydässä ja Iisalla grillimakkaraa. Näin tämä asia on Iisan kanssa sovittu näin metästysparin kesken. Että jos menestystä tulee näyttelystä tai kokeesta, on silloin Iisalle tiedossa paketti grillimakkaraa.

Junkkari on tapahtumana hieno. Siihen kannattaa osallistua ja pääsee näkemään koiria ja ohjaajia, tulee uusia tuttuja jne.. Siellä onnistuu aina jollain tavalla. Ja jos ei onnistu, ei maailma siihen kaadu. Junkkari-ikäiset koirat eivät ole vielä mitään koneita ja ikäero antaa oman huiman lisänsä. Muutamakin kuukausi ikäeroa tekee nuorilla koirilla paljon.
Tuuria tarvitaan kokeissa aina, niin myös Junkkarissa. Meillä sitä Iisan kanssa oli enemmän kuin odottaa osasi.

Nyt jäämme metästelemään kotimaisemiin ja odottelemaan kuun puolessa välissä olevaa pohjoisen reissua. Josko siellä riekkoja tavataan…