Jiellan taivalta seisojaksi

Tamminäyttelyn tuomisia

2014-03-01T16:25:00+02:00

Jälleen kerran perinteisesti osallistuttiin Tamminäyttelyyn Kajaanissa. Epellä hieman paineita osallistua näyttelyyn, koska viimeisin näyttelytulos oli JUN-luokasta ja sillä ei jalostusrekisteriin ole asiaa. Kivimäen Saija meni jälleen Epen kanssa kehään ja tulostahan siitä syntyi. Epellä tuloksena KÄY ERI, KÄK1,SA,VASERT ja VARACA. Ja tämähän tiesi sitä, että Epe poika pääsi Saksanseisojakerhon jalostusrekisteriin nrolla 527 ja löytyy myös jalostusuroslistalta.

Tähän asti Epen näyttelymenestys onkin ollut pelkästään positiivista,laatuarvostelussa aina ERI,SA.

ISO KIITOS Saijalle Epen esittämisestä!!

Nautiskelua koko syksy

2013-11-18T09:46:00+02:00

Junkkarin jälkeen olikin mukava Epen kans metästellä omissa maisemissa. Jälleen tuli huomattua, miten lakialla juoksuttaminen muuttaa koiran hakua metässä paremmaksi. Haun säännöllisyys ja tuulenkäyttö tuntuu parantuvan kummasti. Tosin alkusyksyhän kuljettiin tuulettomassa ja kuumassa metässä.

Ja metästysvieraitaki kävi. Samalla reissulla Epelle tuli myös ensimmäinen pudotus metässä. Poika seisoa napotti kohden ja lähestyttäessä koiraa, teerikana kimposi lentoon, hetkeksi. Sen verran ehti kuitenkin juosta haavakkona että Epe joutui etsimään mutta löytyihän se lintu. Hieman uusi ja outo tilanne myös Epelle, haavakon nouto, päätellen siitä että teerikanan pyrstö oli hävinnyt.Mutta kyllä hymyilytti.

Ohjelmassa oli myös käynti VilliSorsassa fasaaneita kiusaamassa ja muutamia tilanteita hakemassa. Ja niitähän VilliSorsassa tulee!! Epelle haku maistui ja lintuja löytyi. Parhaimmillaan Epe meni uimalla yli ja toiselle puolelle leveähköä ojaa seisomaan. Sen verran reilu matka koiraan että kiertää piti sillan kautta ja avanssin päätteeksi linnut lentoon. Samalla reissulla tuli Epele myös ensimmäinen fasaanipudotus riistatyön päätteeksi. Tällä kertaa Epe ei saanutkaan noutaa vaan Ukkeli nouti kanan Epen seuratessa paikoillaan toimitusta. Ja mahtavat kehut pojalle. Vielä piti kahvitauon jälkeen kokeilla Epeä ja kohtahan poika olikin seisomassa. Ja pillittiedotusta kokeilemaan. Ja Epehän irtosi tiedotukselle!! Kukko tosin oli hieman vaihtanut paikkaa mutta löytyikuitenkin lopulta ja ilmojen tielle kävi kukon matka Epen edessä. Päivän päätteeksi vielä mallikas riistatyö niin mukavahan se oli. Hymyilytti. Pikaisella laskutoimituksella Epellä oli viikossa ollut enemmän lintutöitä kuin Iisalla ensimmäisen 3:n vuoden aikana. Epestä oli vahvasti tulossa Ukkelin ykköskoira.

Ja sitte suunnaksi Utsjoen tunturit. Reissuun lähti 4 koiraa ja 3 ukkoa tapporautoineen, Epen veli Edward tuli omaa reittiän omistajansa Ossin kanssa.

Ensimmäinen päivä oltiin Nuorgamissa Pulamankitien varressa. Vaan linnuton päivä se oli, tuuli myrskyä. Jo yöllä tuntui Lomatärpin mökissä että taitaa tuulen mukana lentää koko mökki Norjan puolelle. Kuitenkin koirille meno maistui.

Toinen päivä oltiinkin jo ”alempana” Ala-Jalven paikkeilla. Epen ja Iisan kanssa töitä oli tekemässä Herra Möökeri, 7 kk ikäinen karkkaripoika. Epellä ehti olla tyhjä seisonta ennen kuin Möökeri löysi linnut seisontaan. Ja siitä pudotus ja Möökeri pikkuisen paukusta perään. Jari tosin toppasi koiransa ja Iisa teki loistavan paukkunoudon. Olihan mieltä lämmittävää nähdä nuoren koiran toimintaa riekoilla!!

Kolmas päivä oltiin edelleen Nuorgamin lupa-alueella ja veljekset töihin, Iisan avustaessa ja näyttäessä haun mallia. Iltapäivän puolella löytyi linnut Edwardin toimesta. Hauska oli nähdä veljeksillä linnun oton millilleen samanlaista. Ja eikä saatu riekkoa alas kun hieman etältä lähtivät. Aseet kyllä paukkui. Päätettiin kuitenkin Iisalla tarkistaa etumaasto haavakoiden varalta, myöskin ettei nuoret koirat turhaan kuumene. Haavakoita ei ollut mutta Iisa törmäili riekon lentoon. Ja Epe hakuun. Kohta olikin Epellä seisonta valmis ja haluko tanassa seisonnalle. Avanssin jälkeen riekko lentoon kuin trappiradalla kiekko ja aseesta kului vaan klik. Hämmästyksen vuoksi toinen puristus jäi tekemättä. Nallista löytyi heikko piikin jälki. Epe jatkoi ja vielä seisonta josta riekko lentoon ja nyt paloi ruuti ja laukeamaton panos laukesi. Ja Iisa teki paukkunoudon. Mutta Epelle eka riekkopudotus. Kyllä hymyilytti.

Neljäntenä päivänä olikin suunta jos Paistunturin puolelle. Tunturiin noustua ei mennyt kauaa kun Epe nähtiin seisomassa. Ja Epehän lähti viemään kohti riekkoja. Ukkelilla oli rillit sen verran huurussa että näytti kuin linnut olisi lähteny lentoon ja Beretta lauloi. Vaan kaukaahan ne lähti eikä pudonnut. Epellä oli vielä yllätyksiä luvassa. Hakuvuorollaan Epe nappasi seisonnan ja avanssista poika myötätuuleen. Siinä epäuskoisena hölmistellessä Epe nosti yksittäisen riekon lentoon eikä tipahtanut. Epe rauhallisesti paikoillaan. Samaista riekkoa etsittiinpitkään ja hartaasti mutta ei löytynyt. Jatkanee siis eloaa paria pyrstösulkaa köyhempänä. Iltapäivällä Epe napsautti jälleen seisonnan ja taas mentiin myötätuuleen Epen avansseeratessa. Tai sille se ainakin tuntui, etä myötätuuleen. Ja alarinteestä 2 riekkoa lentoon niin että Epe oli vaarassa eikä ampua voinut kuin ilmaan. Vaan hyvälle tuntui Epen toiminta. Vielä samaisen rinteen alapuolella Epe veti vainut ja nosi ylärinteeseen n. 100 päähän seisomaan,vastatuuleen. Huokailleen reppu pois selästä ja nousemaan. N. 50 m ennen koiraa näkyi kun riekko ei kestänyt lähestymistä ja kimposi lentoon. Siinä vaiheessa lähdettiin jo laskeutumaan autolle ja mieli oli hyvä.

Viimeinen päivä oltiin perinteisellä paikalla Nuvvus-Ailikkaan maastossa mutta pakkanen ja sankka sumu teki tepposet ja niin päivästä tuli lyhyt ja linnuton.

Mukava oli palata tunturista takaisin, Epe ei ollut sössinyt yhtään lintutilannetta koko reissulla. Toisin kuin Iisa. Ykköskoiran paikka taloudessa oli vaihtunut lopullisesti! Hymyilytti.

Heti reissuun perään suunnattiin VilliSorsaan. Ja riistatöitä ja tiedotusta oli tarkoitus treenata, samalla katsoa miten vaikuttaa koiraan kun tullaan eri maastoon yhden välipäivän jälkeen ja eri riistalle. Eikä se vaikuttanut yhtään mitenkään. Ja riistatöitähän tehtiin ja lopuksi vielä pillitiedotus. Mukavahan siitä oli kukko tipauttaa ja Epelle mallikas nouto siihen päälle. Mukava oli kertoa kasvattajalle päivän kuulumisiaja todeta että tympäisee kun tämän koiran kans kuluu panoksia niin paljon. Ois pitäny ne panokset saaha kylkiäisenä koiran mukaan.

Loman loppuminen aiheutti sen ettei metästykseen ehtiny juurikaan panostaa ja loppuihan se luvallinen aikakin.

SEK:n mestaruustaistossa Epellä e ollut tuurit mukana. Eka erä tyhjä ja toisessa erässä Epe hävisi paritoverilleen linnun joten kotiin joudettiinkin. Haku kyllä pojalle maistui mukavasti ja siitä myös näkyi, miksi koira juoksee.

Koepaikkaa teki kovasti mieli Epelle löytää ja semmoinen löytyikin LAMAKA:n kautta Lapualle, FR-cuppiin. Viikko ennen koetta lyhyellä varoitusajalla Happosen Antti VilliSorsasta antoi luvan tulla treenaamaan. Laukkasen Petu ja Tuas oli kaverina maastossa. Heti alusta Epelle taas meno maistui heikossa tuulessa ja kohta olikin pojalla seisonta päällä. Aitiopaikalta seurattiin, josko Epe lähtis tiedottaan itse. Kukko päättikin hieman juosta ja Epe seurasi perässä ja niin kuultin kukon kalkattaen lähtevän lentoon kaukana koirasta. Nauro pirulainen nuorelle koiralle. Hommaa jatkettiin ojan toisella puolella ja Epelle sattui törmäys, heti perään myös rt ilman etenemistä kun kana napotti melkein koiran jaloissa. Metsän puolellakin poikettiin ja hienosti Epe jäljitti ja alatuulen kautta koukkasi päätyen seisomaan vasten Ukkelia. Ja jälleen ilman avanssia lintu lentoon, nyt Ukkelin jaloista. Iltapäivällä vaihdettiin paikkaa ja kovasti oli tiedotuksen harjoittelu mielessä. Epe haki melkein tuulettomassa hämärässä ja näkyi seisovan peltojen keskellä saarekkeessa. Epe seison kaikessa rauhassa Ukkelin tupakoidessa ojan pohjalla. 6 min jälkeen loppui kärsivällisyys Ukkelilla ja pilli suuhun. Ja Epe irtosi heti tiedottamaan ekalla piippauksella! Siitä oli hyvä lähteä tekemään riistatyötä ja avanssin päätteeksi pudottaa komea kukko, johon nätti nouto Epeltä Ja kyllähän se hymyilytti.

Näillä eväillä suunnaksi Lapualle FR-cuppiin edustamaan Lapin joukkuetta ja Ruhan maja. Yö tosin vietettiin Lapuanhovissa ja aamulla tositoimiin. Ryhmään tuli 3 koirakkoa E-p:n joukkueesta ja 3 Lapin,ylituomarina ryhmässä Vuorimaan Mika. Ukkelilla oli pikkunen kutina että Epen pitäis hommat hoitaa hyvin.

Eka erä taisi kestää 5 min ja 1. rt oli tehtynä,pudottaa ei voinut jalankulkijoiden vuoksi ja Ukkeli puhkoi Beretalla taivasta kanan lähtiessä lentoon. Avanssikin piti keskeyttää että auto ehtii mennä ohi tiellä. Mutta Epe rauhallinen kun ammuttiin. Toinen erä olikin jo pidempi ja meni maistui pojalle. Ampujan,tuomarin ja Ukkelin ollessa paketin reunassa, Epe napsautti seisonnan sängellä täydestä vauhdista. Seisonta oli päivänselvä juttu ja pudottaa sai,myös kanan tällä kertaa. Avanssista Epe ehti nytkähtää vain pikkuisen kun peltopyitä siivitti n. 10 kpl parvi lentoon 15m päässä Epestä. Ja Ukkellilla paukkui Beretta Epen ollessa rauhallisesti paikallaan. Alkoi hymyilyttää pikkusen 2:n rt:n päätteeksi. Välillä vaihdettiin paikkaakin ja Epellä 3. hakuerä. Kohta olikin Epe mallailemassa seisontaa ojan varressa ja ennen kuin Ukkeli sitä ehti ilmoittaa, kimposi kaukaa alatuulesta ojan pohjalta kukko lentoon. Epellä erä jatkui ja pakettipellosta n. 150 m päästä näkymättömistä lähti kukko jälleen lentoon, sieltä se Epekin tuli pois. Ja törmäykseksihän se semmonen menee. Epe sai vielä 4:en hakuerän ja pudotusta haettiin haettiin. Haku maisti Epelle hienosti myös kynnöksellä ja hevostarhan kupeella nähtiin Epen nappaavan seisonnan. Ampujan, tuomarin ja Ukkelin tehdessä sotasuunnitelmaa pudotukseen, käveltiin rauhassa koiraa kohti aseet tanassa ja kovat piipussa, lintu kenttään oli ajatus. Ja Epelle avanssi. Ja avanssista ojan pohjalta lentoon yksinäinen peltopyy. Ja Ukkelin Beretta paukkuin Epen ollessa nätisti paikallaan. Eipä tullut pudotusta ei kun peltopyy on rauhoitettu. Tuomari totesikin että tehdään kylmän linnun nouto majalla. Jälleen hymyilytti pikkusen.

Eihän siinä, Ukkeli Beretta kourassa Epen kanssa noutohommiin. Tapana on tullut pidettyä että myös kylmän linnun noudossa ammutaan itse. Ei siellä metälläkään ole sitä ampujaa mukana. Nouto olikin Epelle täysin rutiinia, Epe istui ku tatti maassa linnun ollessa ilmassa ja Ukkelin ampuessa ja luovutus mallikas. Tässä vaiheessa hymyilytti jo paljon mutta jännitti myös!!

Kritiikissä olikin sitten jännät paikat. Ylituomarin kerratessa päivän tapahtumia jännitti ihan pirusti. Ylituomarin kertoessa pisteitä alkoi hymyilyttään. Epe, tuo ruokakippojen ja Ukkelin kenkien kantaja, ikää 1v 7kk, sai ensimmäisessä AVO-luokan startissa tulokseksi AVO 1 83 pistettä!! Ja siirto VOI-luokkaan!! Sillä hetkellä,se tunne oli sanoinkuvaamaton!! Nyt Ukkeliakin hymyilytti jo ihan oikiasti. :) Oli siinä mukava laittaa kasvattajallekkin viestiä että ei se tuo Epe pysyny AVO-luokassa. Vaikka takana oli päivä pellolla ja ajomatka kotiin, oli mieli virkeä ja tunnelma korkealla. Ja puhelin sai olla laturissa koko matkan, siihen malliin se soi. Suuret kiitokset koepaikasta meneekin LAMAKA:lle ja Sirkiän Tepolle kun pääsimme mukaan joukkueeseen,

Suuret kiitokset menee tästä hienosta metsästyskoirasta menee kasvattajalle, Pollarin Jukalle!! Kyllä tuntee olonsa etuoikeutetuksi saatuaan tämöisen koiran!! Kiitokset kuuluu myös VilliSorsan Happosen Antille mahdollisuudesta käydä treenaamassa Epeä!!

Seuraavaksi jännitetään Epen lonkkakuvausta ja johonkin näyttelyynkin sitä pitäisi mennä, KÄY-luokkaan.

Alleenin Petrin kans muuten juttelimme pikkuisen. On muuten tuo Epe ensimmäinen kippokoulututettu VOI-luokan koira!! Jokohan aletaan kohta painamaan kippokoulutusoppaita ja paitoja, training cup- videoita ja pidetään koulutuksia?? ;)

Kesästä syksyyn,Epen elämää ja Iisankin.

2013-10-02T09:07:00+03:00

Kevät ei alkanu mukavissa merkeissä. Iisalla todettiin oikeassa yläluomessa kasvain joka poistettiin Kuopion Elänlääkärikeskuksessa Sarpasen Sinikan toimesta. Oli muuten sitten erinomaista palvelua kyseisessä paikassa. Nauratti oikein että eläimet hoidetaan tuolla paremmin kun ihmiset sairaalassa. Pääsiskohän sinne hoitoon? Onneksi kasvain oli hyvälaatuinen. Elämästä Epen kanssa on nautittu edelleen. Alkukesästä aloitettiin opettelemaan vesitöitä satunnaisesti,sopivasti taukoja välillä. Ja heinäkuun alussa kokeisiin. Epe teki NUO-luokan vesityöt heittämällä, linnun mutustelu vei sen yhden pisteen. Samalla tehtiin Epelle myös AVO-luokan vesityöt,sielläkin pistepois. Hieman oli pojassa rauhattomuutta kun pamahti. Mutta vauhdikas ylimeno ja lintu varmasti pois. Samassa kokeessa Iisa myös suoritti vesi- ja jälkityön täysin pistein, vähän niin ku varmuuden vuoksi. Vaikka Iisalle on hieman reppukoiran virkaa jo kaavailtu.

Ja Iisan vastoinkäymiset jatkui loppukesästä. Viime syksyn etujalan ontuminen uusiutui ja kun mitään näkyvää tai tuntuvaa vikaa ei löytynyt, suunnistettiin taas Kuopion Elänlääkärikeskukseen. Kannuksen kynsihän siellä oli huonossa kunnossa ja koko kannus tulehtunut. Iisa nukutukseen ja kannus leikattiin. Ja ei kun toipilaaksi. Onneksi sorsan aloitukseen Iisa ehti kuntoutua ja pääsi näyttämään, miten haavakot ja pudotukset korjataan varmasti talteen.

Syksy oli lämmin ellei peräti kuuma. Ja tuuleton. Olihan yhtä tuskaa käydä nuoren koiran kanssa metsässä. Törmäyksiä jäljityksen päätteeksi kerta toisensa jälkeen. Tilanteissa Epe kuitenkin rauhallinen ja nätisti pois kun linnut siivitti.

Syyskuun alussa Epen kanssa osallistuttiin myös Niesta-kisaan Simossa. Tuultakin löytyi ajoittain mutta keli oli kuuma. Epelle tosin haku maistui ja huono onni oli meillä repussa mukana. Tietoteerille saarekkeeseen mentäessä Epellä karkottui mettopoikue myötätuulen puolelta. Silloin tuntui ettei ole todellista,samassa saarekkeessa oli n. 50 m välein teeri- ja mettopoikue. Haku pojalla kyllä maistui ja hakuaikaa Epelle kertyikin reilut 100 min kuumassa kelissä. Sitkeä sissi siis.

Välillä kokeiltiin kotimaisemissakin vaan tuulettomuus teki tepposia Epelle. Ennen Junkkaria otettiinkin suunta VilliSorsaan fasaaneille. Ja kas, Epe nappasi 3 min sisällä seisonnan myötätuulen kautta vastatuuleen. Pieni tarkennus ja avanssista fasaaniparvi lentoon pusikosta. Ja koira paikallaan kun pamahti. Tästä Epe otti hieman kieeroksia lisää ja seuraavat linnut tulikin karhattua lentoon. Pienen kehityskeskustelun jälkeen alkoi riistatyöt napsahdella mallilleen. Päivän aikana Epe teki kaikkiaan 6 riistatyötä,ennen viimeistä sai tosin nuoren kukkopojan kopiksi. Ja sehän oli linnun vika se.

Näillä eväillä suunnattiin Junkkarin alla Jalasjärvelle kasvattajan luokse. Heti ekana iltana käytiin Epen Elmo-veljen kanssa lenkki pellolla. Epelle peltomaasto oli hieman outo mutta nou hätä, Epe löysi peltopyyt myötätuuluhaussa ja juuri ku toppasi, pärähti pyyt ilmaan. Siinä olikin ilta mukava saunoa Ruutilan mahtvavissa löylyissä. Tiistaina mukana oli myös Epen veli Ed omistajansa Jensin kanssa. Ed löysi linnut ensimmäiseksi ja teki mainion rt:n. Epelläkin haku alkoi aueta mallikkaaksi ja lintujakin löytyi. Ja siinä tuli Epellä tehtyä myös pari mallikasta rt:tä lyhyessä ajassa. 3.s fasaani vaain lämmitti poikaa juoksemisellaan ja lopun päivää Epe lintuja hieman pukki lentoon. Mutta haku maistui kaikkiin tuuliin ja laajuutta löytyi. Mukavahan siinä oli kuivilla pelloilla kulkea kädet taskussa ja katsella kun koira hakee vauhdilla ja laajasti.

Keskiviikkona vielä pyörähdettiin pellolla. Haku edelleen vauhdikasta ja laajaa. Pahaksi onneksi Epe sai kanan kiinnin ojanpohjalta ja toi pois. Noh, saatiimpahan ainakin noutolintu. Vielä päivään mahtui tyhjä seisonta sekä mallikas rt fasaaneille. Epe lepoon huilaamaan pariksi päiväksi.

Lauantaina olikin sitte tosipaikka edessä,nimittäin Junkkari. Epe oli ryhmässään 5.s koira. Aamupäivä meni toisten perässä kulkien ja lopulta Epen vuoro hakuun. Ja heti oli Epellä seisonta valmis. Ja tietenkin tyhjä! Erä jatkui ja Epe katosi kanavan varteen karhaamaan. Ennen kun Epeä ehti pillittää pois ja ohjata tuulen alle, hyppäsi poika kanavan yli ja fasaanit lentoon. Törmäys oli karu totuus. Ja erän pituus 7 min.

Toisessa erässä Epelle haku maistui myötätuulessa jälleen laajasti ja vauhdikkaasti mutta lintuja ei löytynyt. Komanteen erään lähdettiin jälleen myötätuulessa tutun kanavan varressa. Ja pian oli Epellä seisonta kanavan varressa vastuuleen. Ripeä avanssi eikä lintuja lähde. Epe hakuun myötätuuleen ja uusi seisonta ja sekin tyhjä. Linnut tuntui painelevan kanavassa myötätuuleen vauhdilla. Vielä kerran Epe koukkasi myötätuulen kautta ja nappasi kanavan takana seisonnan. Siinä vaiheessa alkoi jo Ukkelinkin uskoa loppua. Ja koira kanavan takana seisomassa. Ja ei kun kokeileeman, miten Epe lähtee avanssiin hieman kauempaa,kanavan yli ei päässyt. Ja lähtihän se Epe ja lähti fasaanitkin!! Pikkuisen meinasi poika kuumua kun kanat pinkoi aluksi pellolla. Jo päivällä tehty kylmänlinnun nouto oli Epelle rutiinia, ekan kerran poika tosin tiputti linnun mutta käskystä sen nappasi uudelleen suuhun ja luovutus.

Kritiikissä Epe saikin sitten NUO 2 palkinnon ja Ukkeli enemmän kuin tyytyväinen koiraan!!

Sunnuntaina oli vuorossa jalostuskatselmus jossa Epe sai Tiinan esittämänä ERIn ja pääsi loppukehään. Siellä tosin matka katkesi aikalailla alkuvaiheissa mutta ei se haitannut. Päästiin kotimatkalle hyvillä mielin.

Nyt on tullut osallistuttua Junkkariin 2:lla koiralla, molemmat palkittu ja päässeet loppukehään. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ja Epen kohdalla kiitollinen kasvattajalle tästä koirasta!

Nyt metästellään pikkusen kotimaisemissa, käydään ehkä fasaaneilla. Ja lähdetään kuun puolessa välissä tunturiin. Se on onkin eri seikkailu se!

kohta vuosi täynnä Epen elämää

2013-04-01T13:17:00+03:00

ja minkälaista elämää se on ollutkaan. Epe on täyttänyt kaikki odotukset moninkertaisesti jo ensimmäisen vuoden aikana. Riistaintoa löytyy sekä rauhallisuutta. Ja se rauhallisuus näkyy myös kotona. Epe ei turhia hätäile eikä levottomana kuljeskele. Jos asiaa on niin se sanotaan.

Mukava ominaisuus Epellä on, välillä tosin rasittavakin, se että kenkiä pitää kantaa heti kun vähänkään on hyvillään jostakin. Kotiväen herääminen tai kotiintulo töistä on tyypillisin em. tilanteen aiheuttaja. Kenkä suussa häntä iloisesti heiluen, mölinää ja urinaa kuuluen, Epe kenkää kantaa ja pääsääntöisesti istuen luovuttaa. Tuo mölinä onkin omanlaisensa juttu. Jos kotiintulo aiheuttaa mölinää niin samoten ruoka ilmaistaan samoilla "sanoilla". Tekisi mieli sanoa että vahvaa ilmentämistä.

Marraskuussa Epen kanssa käytiin VilliSorsan fasaaneihin tutustumassa pariin kertaan. Eka reissu näytti jo lupaavalle: vainun saatua Epe meni varovasti linnulle mutta liian lähelle, jäi rauhallisesti paikoilleen linnun lähtiessä ja kutsusta tuli nätisti pois. Ja näitä tilanteita tuli runsaasti päivän aikana. Jäipä yksi risukkoon painautunut kana Epellä suuhunkin, mikä aiheutti Ukkelille karmeita epäilyksiä jatkon suhteen. Seuraavassa tilanteessa Epe paikkasikin asian ottamalla hajulle seisonnan joka piti hienosti. Reipas avanssi jonka päätteeksi kana lentoon Epen tipahtaessa vesiputuraan, mikä ehkä hieman hillitsi tilanteen aiheuttamaa kiihkoa. Siihen olikin päivä mitä mainioin lopettaa,onnistumiseen.

Talven mittaan myös pihoissa pyöriviä ja karkuun pinkovia rusakoita Epe on todella rauhallisesti katseella seurannut,ei oirettakaan että ajamaan pitäisi lähteä. Paitsi naapurin kissa johon Epe törmäsi talon nurkalla. Kissa määräsi suunnan ja Epe vauhdin puolen metrin pääsä kissan hännästä. Tien laitaan pillillä seis ja kehut päälle pysähtymisestä.

Tammikuussa käytiin perinteisesti myös Kajaanin Tamminäyttelyssä. Kuvaavaa Epen hermorakenteelle oli eka kerta pallohallissa ja se meteli, johon Epen suhtautui kaikessa rauhassa makoilemalla häkissä, kehään pääsyä odotellessa. Laatuarvostelussa Epe saikin mukavasti JUN ERI, JUK2,SA. Hieno aloitus näyttelypuolella 9kk ikäiselle koiralle.

Talven mittaan myös lintuja on lenkkipolkujen varrelle sattunut. Aprillipäivän kruunasi suon laidassa vastatuulessa Epen löytämät teeret kiepeissään. SEn että Epe ehti pysähtyä seisomaan, kimposi reilu 10 teertä lentoon. Epe rauhallisesti saurasi lintujen poistumista ja ratakaisi asian tulemalla Ukkelille kertomaan että tuolla nuita ois.Ja äänen kanssa luonnollisesti! Eihän siinä auttanut kun uudelleen mennä samoille paikoille ja Epe otti uuden seisonnan hieman sivummalle. Ja ennen avanssi vajaa 20 teertä kiepistä lentoon. Kyllä tuntui hyvälle ja Epe sai kehuja yllin kyllin. Ja se rauhallisuus! Ei oirettakaan tilanteen aiheuttamasta lämpiämisestä Epellä.

Tästä meillä onkin mukava jatkaa.

Tien päällä ja tieltä pois

2012-10-22T07:59:01+03:00

Sitä se on koko syksy ollut vuosilomien alettua.
Pari päivää pyörimistä "omissa" nurkissa, Epen kanssa tosin käytiin Särkimäen kämpällä. Hyvin Epelle kämppäelämä maistuikin.
Ja siitä hetimiten pohjanmaan lakeuksille peltolintujen pariin. Jalasjärven ja Seinäjoen pelloilla Iisalle meno maistu tuttuun tyyliin mutta lintujen käsittely ontui järkyttävästi. Peruutuspaikalta Laihian kokeeseen pääsy oli omanlaisensa katastrofi. Iisa huiteli miten sattuu sateisessa ja kovatuulisessa kelissä ja törmäyksiä tuli hirvittävästi.
Eskon Puumerkkiin Iisan kanssa startattiin myös. Haku oli nyt järkevää ja lintujen käsittelykin onnistui. Pientä luistelua oli nähtävissä paukun kuuluessa ja lopuksi Iisa teki kilpailun päätuomarin suureksi iloksi reilun peräänmenon paukusta. Sen verran Iisa kierroksilla kävi. Kotiin palattua Iisa ottikin levon kannalta, vaikutti koko koira olevan henkisesti väsyksissä.
Epen kanssa pellolla pyörähdettiin myös. Eihän se kummoista ollut, kunhan juoksenteli sinne tänne ja katseli hölmönä.

Iisan saatua huilia suunnattiin Kouvolan Ummeljoelle Kymenlaakso-SEK "maaotteluun". Eihän siinä, Iisasta näki heti aamulla että nyt tehdään töitä kuten ennenkin. Ensimmäisen erän lopulla Iisa katosi ja tuli vihellyksen päätteeksi tiedottamaan. Ja eikun riistatyötä tekemään. Nihkeän avanssin päätteeksi kukko lentoon eikä Ukelilla ase laukea,ei millään. Selvisihän se syykin laukeamattomuuteen, piipunvaihdin oli livahtanut keskiasentoon. Siis tiedotus muttei riistatyötä. Toisessa erässä Iisa sai seisonnan pellolla ja ohjeena oli etei pudoteta kun talo ja hevosia lähellä, taaksepäin maahan pitäisi ampua. Kukkopa teki ratkaisun ja juosta pinkaisi talon pihaan ja tilanne piti keskeyttää. Kolmannessa erässä Iisa sai seisonnan kuusikkokankaalle ja pudotuslupa oli. Kana lentoon ja Iisa hieman luisteli kanan suuntaan joten Ukkelin laukaus puhkoi taivasta. Neljännessä erässä Iisa sai seisonnan kaukana pellolla apilansaran reunassa. Hieno, kaunis seisonta aurinkoisella pellolla. Ja tuomari vaati pudotusta. Räväkkä avanssi ja Iisa paikoillaan. Ja Ukkelihan pudotti fasaanikanan. Ja Iisa teki tyylipuhtaan paukkunoudon. Eipä siinä tuomarikaan voinut kun lohdutella että korkealta tipahditte. Ja eikun kotiin. Tosin, Kymenlaakso voitettiin selvällä erolla pisteissä. Sitähän sitä lähdettiinkin tekemään, kaikki muu olisi ollut plussaa.

Hieman lepoa Iisalle ja Ukkelille kotihommia pohjoisen reissua odotellessa. Käytiin tosin Iisan kanssa Villisorsassa keskustelemassa paukkunoudosta ja tuntui Iisa asiaa hieman sisäistävänki. Epekin tutustui fasaaneihin tuulen alta. Meni vain vielä liian liki mutta oli kylmän rauhallinen kun linnut kahahtivat lentoon ja tuli nätisti pois pienellä vislauksella. Myös teerien kans Epellä meni samalla tavalla. Siitä se hiljolleen Epeki oppii homman juonen.

Utsjoelle lähdettiin huolimatta uutisista ettei riekkoja ole. Tuntui vain että eihän ne nyt voi niin vähissä olla. Mukaan lähti Ilkka ja 5,5kk ikäinen Caro sekä Luostarisen Harri kameran kanssa tsuumailemaan.

Sunnuntaina oli eka lupapäivä Nuorgamin alueelle ja suunaksi otettiin Njallavarrin takainen maasto. Pienen siirtymän jälkeen Iisa irti ja meno tuntui tunturissa maistuvan. Gironskaidilla Iisalla oli seisonta joka osottautu kuitenkin tyhjäksi. Heitettiimpä yksi lenkkikin Harrin näkemien "valkoisten" vuoksi. Olivat kuitenkin rehupaalien tms muovia. Puolen päivän jälkeen pidettiin taukoa ja Ilkka väitti että riekon naurua kuuluu ja Harri lisäsi löylyä että tuonnen tunturin taakse lensi riekko. Ja eikun suunta sinne Ilkan tuumatessa ettei tuon tunturin kierto niin pitkä lenkki ole miltä näyttää. Eipä niin...
Iisalla olikin tunturin rinteillä seisonta, jonka itse purki. Jotenkin tuntui riekon hajuiselta koko ajan. Käänneltiin jo suuntaa autolle päin hiljokseen kun Epe rupesi tekemään tarkkaa työtä katajikossa, hajuja oli. Epe remmiin ja Iisa asialle. Ja hetken päästä olikin Iisalla seisonta valmis vasten tuulta, kuono osoitti koivujen luokse katajikkoon. Paukut piippuun ja toimiin. Vaiheitaisen etenemisen jälkeen 8-9 valkoista riekkoa kahahti lentoon, joista 1 sai hauleja mukaansa, pudoten hieman etäämmäs. Vielä yritettiin notkoon asettunutta parvea saada haulikkohollille mutta riekot eivät kestäneet Iisan lähestymistä tuulen alta näkyvissä. Siitä olikin hyvä lähteä autolle marssimaan. Pitkä päivä hienoissa maastoissa ja kaunin valkoinen riekko repussa. Tuntui hyvältä.

Maanantai oli sateinen ja suunnattiin Kaldoaivin alueelle Vetsikkoon,Barsiin. 4,5 km marssin jälkeen Iisa irti ja tunturiin. Lunta oli räpsähtänyt maahan jo kummasti aamun aikana. Ennen taukoa Astro kertoi Iisan seisovan mutta hetken päästä tilanne kuivui ja Iisa tuli anteeksipyydelleen pois. Tauon jälkeen otettiin suunta ylöspäin ja Iisalla seisonta vastatuuleen. Arat riekot eivät kuitenkaan kestäneet lähestymistä vaan poistuivat haulikonkantaman ulkopuolelta. Hetken päästä sama 4 riekon porukka oli uudelleen Iisalla seisonnassa ja Ilkka pääsi vaiheitaisen avanssin jälkeen paukuttamaan, kaukaa tosin. Ei niitäkän riekkoja enää löytynyt.

Tiistaina lähdettiinkin Tossavaisen Antin mukana Nuorgamin alueelle Pulmankijärven taakse. Meno olikin melkoista keikutusta kun siirryttiin maasturilla kauas tiestä. Antilla oli mukana 2 bretonia ja kovasti oli mielessä riekot. Aamupäivällä tuli todettua että ompas riekon hajuista maastoa. Ja 100m päästä Antin bretonille törmäys hyvissä tuulissa 10 riekon parveen. Eikä niitäkään uuelleen löytyny. Taukoa suunniteltiin ja 2 riekkoa kimposi toisen bretonin edestä lentoon. Ja tauon pitoon. Paluumatkalla tuntui maasto olevan tyhjää. Lähellä autoa Iisa tuusasi katajikon kuvetta tuulen päältä ja niinhän sieltä riekko kimposi päkättäen ja laskeutui toisele puolen katajikkoa. Ei muuta kun tilannetta rakentamaan Harrille kuvattavaksi. Avanssin päätteeksi riekko lentoon päkättäen suoraan kohti aurinkoa ja Ukkeli pummasi riekon. Siinäpä sitä sille päivää olikin ja lompsittiin autolle.

Keskiviikkona suunnattiin Antin matkassa Paistunturiin, jälleen riittävän kauas tiestä. Aamupäivän riekoista tyhjät maastot tuli koluttua tauon veroisesti joten nuotioimaan ja kahvin keittoon. Keli mitä mainioin, pikku pakkanen ja lunta maassa. Ja ne maisemat!! Siinä sai korvien väli lepoa ihan urakalla. Iltapäivällä Antin koira katosi ja löytyi lopulta tunturin päältä seisomasta. Ja riekkojahan se Kira seisoi. Ei muuta kun pauketa tunturiin ja Ilkka pääsi pudottamaan elämänsä ensimmäisen tuntuririekon. Ja löytyi niitä muutama lisää vielä. Jälleen oli riekkoa roikkumassa ja mieli korkealla, maisemat ja keli helli meitä kaikkia. Siitä olikin mukava lähteä tunturista pois ja Lomatärpin mökille riekkoaterin pariin. Kyllä se riekkoateria vaan on semmoinen että ei siinä sanoja tarvita. Hyvää ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa kerrattiin päivän tapahtumia.

Torstai olikin viimeinen lupapäivä ja isa jätettiin lepoon. Suunnattiin jo ennakkoon tyhjäksi tiedettyyn Nuvvukseen. Kiirunoita kuulemma ylhhäällä olisi. Ja poroja alempana. Niimpä"nuoriso-osasto" eli Caro ja Epe saivat opetella hakemista tunturissa. Epe olikin koko viikon aitiopaikalta remmissä seuraten opetellut miten riistatöitä tehdään. Ekan erän jälkeen Epe aloitti hakemaan kuten seisojan kuulukin. Katosi kumpujen taakse ja piti Astrosta seurata missä on ja mitä tekee. Siellähän se Epe juoksi 170m päässä ja käänsi hakuluovin vastatuuleen. Kyllä pisti olon mukavaksi ja nautinnolliseksi, Epekin näkyi nauttivan kun sai täydellä riemulla juosta. Koivikkoon tullessa Epe supisti hakua max. 100m puolelleen. Kyllä tuntui hyvältä. Ja siihen hyvään oloon olikin mukava lopetella tunturireissua ja suunnata mökille. Ja illalla iski tajuntaan se tosiasia, että aamulla on lähdettävä takaisin savon korpeen, pois tunturien maasta. Sillä hetkellä olotila oli semmoinen v-llä alkavan sanan mukainen, kaikki sen sanan erikseen sanomatta tietääkin.

Kaikkinensa reissu tunturiin oli erinomainen. Lintuja löytyi mukavasti kaikille paitsi viimeiselle päivälle. Kiitokset vielä Harrile ja Ilkalle mukavasta viikosta. Taisi Harri saada kameraan tallennettua kaikenlaista mukavaa. Sekä erityiskiitokset Tossavaisen Antille mukavasta seurasta, asiantuntevasta maasto-opastuksesta ja kuljetuksista maastossa. Linkki Antin palveluihin löytyy tuolta linkkilaatikosta joten käykääpä tutustumassa ittnA:n palveluihin ja ottamaan yhteyttä Anttiin!!

Lopuksi vielä tunnelmapala ensimmäiseltä päivältä Iisan seisonnan ja Beretan puhumisen jälkeen.

Naatiskelua

2012-09-17T23:04:01+03:00

on ollu koko kesä ja syksy. Ja ihan koirien vuoksi.
Epen tultua taloon on ihmetystä riittänyt. Vaikka Epe omalla tavallaan villi vesseli onkin, malttaa se jäädä kuuntelemaan ohjeita nätisti. Asioiden oppiminen tapahtuu nopeasti, ohjeiden noudattaminen tosin joskus takkuaa, liekkö sitten sitä urosten luupäisyyttä. Mutta yhtä kaikki, Epe on koira, jonka takia ei Ukkelin ole tarvinnut päätään raapia kuin ihmetyksestä korkeintaan. Ja naatiskella.
Uimakouluakin Epen kanssa kesällä touhuttiin. Veteen meno onnistuu varsinkin Ukkelin perässä, uintityylikin hiljolleen on mallillaan ja damin nouto vedestä sujuu mukavasti, ei ainakaan jää noutamatta.
Epellä löytyy myös hauskoja luonteen piirteitä, eräs niistä on mielihyvän ilmaisu. Ukkelin töistä tulo aiheuttaa hirvittävän ”älämölön”, välillä kuulosta siltä kuin koiralla kävisi kipeästi johonkin. Vaan ei, ihan puhtaasti Epe tuo kuuluviin hyvän mielensä.
Syksyn koemaastoja selvitellessä Epekin kävi tutustumassa tulevaan työmaahansa. Eihän ne luovit vielä kauas kantaneet 4,5kk ikäsellä. Metsässä oli vaan kiva juosta. Ja välillä tulla Ukkelin luo kehuja hakemaan. Niin vain kävi että Epen piti pysähtyä 20 m päässä Ukkelista ja jäädä miettimään outoja hajua, kirsu kävi ja silmät pyöri. Siitä Ukkelin kans hieman eteenpäin ja ojanpohjalta nousi 6 riekkoa lentoon. Epe tuijotteli rauhallisena lintujen lähtöä ja pieni vihellys toi Epen Ukkelin luokse kehuja saamaan. Ja niitä sitten Epelle tulikin. Kyllä Ukkelistakin tuntu siinä vaiheessa hyvältä. Eikä kasvattajakaan kovin murheen murtamalta kuulostanut, asiasta kuultuaan.
Vesilintujakin Epen kans on käyty kattelemassa. Maalle pudotettu tavi löytyi yhdessä ja alun ihmettelyn jälkeen Epe sen Ukkelille toikin. Ja taas tuntui erinomaisen hyvältä.
Ja niihin mettälintuihinkin on tutustuttu. Varsinaista haun aikana tapahtunutta riistakontaktia Epelle ei vielä pahemmin ole tullut, hajut kyllä kiinnostaa lintujen lähtöpaikalla. Niihin Epe ei onneksi takerru vaan ohittaa tilanteen nopeasti. Muutenkaan Epellä ei tunnu lintujen kanssa jäävän ”levy päälle” vaan tilanne nollautuu nopeasti. Sytyttelyksi Ukkeli pudottikin puusta pompanneen poikateeren Epen 3:lla mettäreissulla, samalla Epen kanssa sovittiin että näitähän täältä sitten etsitään. Kokemuksen myötä Epen hakukin alkaa laajeta ja tuulenkäyttöäkin on selvästi nähtävissä.

Iisan kesä meni lähinnä auringonotossa pihakeinussa. Mitä nyt välillä Iisa kävi vesi – ja jälkityökokeessa nappaamassa molemmista täydet pisteet. Vesityöhän on Iisalle puhdasta rutiinia mutta jälkityössä tuli yllätys. Iisaa vaivannut luvan kysely jäljelle lähtiessä on unohtunut. Siinä ei jäljen alussa auttanut kun Ukkelin päästää Iisa irti ja sitten mentiin omatoimisesti kun juna raiteilla. Silloinkin Ukkelista tuntui erinomaisen hyvältä.
Koemaastojen tarkastuksessa Iisa näytti osaamistaan oikein todenteolla. Puolen tunnin sisään oli 3 kertaa teeret seisonnassa ja riistatyöt niistä tehtiin. Erämiesten järjestämiin metsäkokeisiin tuli runsaasti peruutuksia mitä erilaisimmilla syillä, joten Ukkeli päätti starta Iisankin kanssa, vastoin periaatetta omiin kokeisiin osallistumisesta.
Kokeissa Iisalla tuli heikoissa tuulissa pari törmäystä teerien kanssa, molemmat yksinäisiä lintuja. 3:ssa hakuerässä Iisa nappasi kummun päälle seisonnan josta pillillä piti ottaa tiedotus. Tiedotuksessa Iisa on ollut vähän semmoinen välinpitämättömän oloinen ja ilmennys ollut heikkoa. Vaan nytpä ei ollukkaan. Ukkelin lisäksi Iisa kävi vielä tuomarina olleelle Rantasen Eijallekin asiaansa kertomassa. Ja riistatyöhän siitä tehtiin pinelle teeriparvelle. Iisan ottikin ensimmäisen koetuloksensa metsästä, 63 pistettä ja VOI 3. Tulkoon vielä mainituksi että metsäkoetulos tuntui Ukkelista erinomaisen hyvältä.
Hyrynsalmen KAER M kokeessa tuurit ei olleet mukana juuri ollenkaan. Aamupäivän puista kaikonneita lintuja lukuun ottamatta tyhjää mentiin Iisan kanssa, iltapäivällä Ukkeli myötätuulessa polkaisi 2 koppeloa lentoon ja viimeisessä erässä Iisan törmäily teeripoikueen kanssa pisti päivän nollille. Mutta ikävässäkin asiassa pitää nähdä valoisia puolia. Ukkeli pääsi kehumaan aspirantille Iisan löytäneen eniten lintuja koeryhmässä. Sen verran reilusti teeriä poikuudessa oli.
Sorsastus on ollut Iisan kanssa perinteisesti mielekästä puuhaa, lintuja on pudotettu seisonnaltakin ja haavakotkin, etupäässä toisten ampumat, Iisa poimii pomminvarmasti pois.
Syksyn kanalinnustuskin on Iisan kanssa aloitettu mukavissa merkeissä Syyskuun alkupuolella on riistatöitä tiedotuksineen tehty varsinkin teerille. Eräänkin tiedotuksen ja riistatyön päätteeksi Iisa ei antanut Ukkelille iloa eikä armoa vaan piti sellaisen metelin että pakko oli lähteä katsomaan edellisen riistatyön paikkaa. Ja Iisa otti uuden seisonnan, tällä kertaa kuono ositti puuhun. Ja niin vain nuori teerikana lentoon petäjästä. Jahtikauden alkaessa Ukkelin työt hieman pitivät kiireisenä mutta siitä huolimatta satunnaisen vapaapäivän kruunasi repun täyttä Iisan kanssa. Kovasta hakuvauhdista huolimatta Iisalla tuntuu onnistuvan teerien käsittely mukavasti, ainoastaan Ukkelin osumatarkkuutta voisi parantaa. Mutta ehkä se parempi niin onkin, ettei metsää tule tyhjäksi pyydettyä. Pääasia että koiralle välillä saa pudotuksen hyvästä tilanteesta, vaikka vaan yhden. Ja nauttii siitäkin hetkestä, onnistumisesta niin koiran kun miehenkin osalta, yhteistyötä unohtamatta. Ahneus jääköön matkasta pois.

Turha varmaan mainita, että siinä vaiheessa, kaikki tuntuu erinomaisen hyvältä.

Odottavan aika on pitkä

2012-06-03T09:50:01+03:00

mutta lopultakin se koitti.

Viime syksynä Outavainun kennelistä varattu pentu on vihdoinkin tullut. Mukava oli kuulla uutisia pentueen "isän" Tupplurens Qipperin löytymisestä sekä saada paljon infoa astutuksesta ja nartun kantoajan tapahtumista. Ja huhtikuun alussa emä Outavainun Brita "Riitta" pyöräytti maalimaan 12 repasta pentua. Pentujen ollessa 4-viikkoisia käytiin pentulaatikolla tutkailemassa että mikä se näistä olisi se meidän Eevertti. Olihan oma hommasa valita 8.sta uroksesta se mieleinen. Vaan loppujen lopuksi ruskea uros tais valita Ukkelin nukahtamalla syliin kun toiset halusi sylistä pois.

Niimpä sitten viimein helluntaina ajettiin uudelleen Seinäjoelle hakemaan Eevertti eli Epe kotiin. Alkumatkan n. 10 s itkun jälkeen Epe nukkua huiteli koko matkan tyytyväisenä. Eikä Iisan tapaaminen ollut yhtään hirvittävä vaan häntä heilui heti niin vimmatusti. Epe tutkaili uutta kotiaan antaumuksella ja uteliaana. Jo alusta pitäen Epe istua napsahti oven eteen kiltisti odottamaan oven aukeamista. Ja yöt on sujuneet myös alusta asti rauhallisesti nukkuen, muutama eka yö Ukkelin kainalossa lattialla ja sitten Iisan kaverina.

Epe on rauhallisen oloinen nuori herrasmies, osaa rauhoittua nopeasti eikä mikään tilanne jää "päälle" ja asiat tuntuvat menevän mukavasti perille. Vauhtia ja luontoa tuntuu myös löytyvän Iisan kans nujaltaessa. Epellä on myös vahva taipumus kantaa tavaroita ja nouto onkin 8-viikkoisella jo hyvällä mallilla.

Tulevaisuus näyttää, mitä Epestä vielä tuleekaan. Kesällä toki alkaa myös uimakoulu, mikäpä sen helpompaa ja parempaa varsinkin jos helteet tulevat. Joten kesää kohti!

Kausi paketissa taas

2012-01-02T10:25:01+02:00

vaan ei todellakaan sieltä helpommasta päästä. Välillä ehti käydä mielessä että taitaa tv:ssäkin paljon mainostetussa Laama-agilityssäkin olla kohta enemmän järkeä.Keväällä ja kesällä oli nähtävissä huimat lintukannat ja odotukset sitä myöten suuret. Ja niitä lintuja sitte syksyllä myös oli!!

Kausi aloitettiin sorsastuksella jälleen kerran ja odotukset siinäkin suuret. Vaan kohtalon sormi puuttui peliin heti aloituspäivänä Iisan ollessa vedessä. Iäkäs metsästäjä luuli Iisaa linnuksi ja ampua pasautti uivaa koiraa reilun 30 m matkalta pajupuskan läpi. Tilanne oli kieltämättä semmonen että sydäntä kylmäsi. Iisa äkkiä rannalle ja vammojen tarkistus. Ja eläinlääkäriin soittamaan. Vaan kun syrjässä asutaan eikä omassa kunnassa eläinlääkäriä oo, löytyi lähin Kuopiosta ja matkaa 150 km. Ja kiireen vilkkaa sinne Iisa kuvattavaksi. Kaikkiaan Iisasta löytyi 13 haulia joista 11 pään alueella. Onneksi haulit ei olleet rikkoneet silmiä, luita tai muutakaan arkaa paikkaa. Antibiootti ja kipulääke kuurit päälle ja Iisa lepoon. Kyllä osas tuntua pahalta. Kotiin päästyä sorsakoiran virkaan astui Malla joka hoiti lopun päivää hommia mallikkaasti. Mutta "kova luu" se on Iisakin!! Vaikka kotiin jäädessä nukutus vaikutti vielä voimakkaasti, väen vängällä Iisa olisi halunnu päästä mukaan metälle. Siinä sai heittää hyvästit myös varatuille koepaikoille. Harmitus oli kova kun koira oli kunnossa ja joutui sairaslomalle.Tärkeintä kuitenki oli, että tärkeä metsästyskumppani oli hengissä eikä tähän päivään mennessä ole mitää jälkivaivojakaa ilmennyt.

Lääkekuurien jälkeen Iisa päätti paikata pilalle menneen alotuksen. Veteenmeno - ja paukkunoutohalukkuus tuntui vaan kasvaneen!! Ja olipahan yhenki lammella käväisyn saldona 5 lintua, joista 4 pudotettiin seisonnalle. Ja samaisella reissulla oli kovassa tuulessa teeriseisontakin mutta ei yksinäinen kukko kestäny tarkentelua. Myöskin jänikset kuuluu edelleen Iisan repertuaariin tiedotuksen jälkeen. Joskus mennään jäniksen perässä pitkäkin matka mutta aina sieltä jotain löytyy.

Lapuan pelloilla käytiin jälleen tänäkin vuonna. Olihan se sielulle mukavaa katsella koiran menoa ja lintujen käsittelyä. Harmi vaan kun paukuttelu jäi starttarilla paukutteluksi. Myöskin pohjoisen riekkoreissu tehtiin jälleen. Riekkoja löytyi varsinkin 2:na viimeisenä päivänä hyvin eikä Iisaa sopulit tunnu häiritsevän juuri ollenkaan. LOkakuun puolessa välissä tunturit oli lumettomana ja riekko valkea. Olihan se niin kuin oisi lumipalloja etsiny tunturista.Sillon kun lintuja löytyi, oli päiväkohtaiset kiintiöt nopeasti täynnä. Mutta tilanteita riitti. Kaiken kruunasi viimeisen päivän loistava oppikirjan mukainen riistatyö yksinäiselle karkkoriekolle. Siinä oli mukava auringon paistaessa mukava istahtaa tunturikoivun juurelle koiran kanssa ja nautiskelle olotilasta. Ja menohan Iisalle tunturissa maistui joka päivä. On se mukava kun ei tarvi koiraa hoputtaa hakemaan. Riekkojen kanssa Iisa ehti touhuaan myös kotimaisemissa. Hyvänkokoisia parvia löytyi muutama syksyn aikana.

Vaikka Ukkeli onkin aina suhtautunut hieman kriittisesti kaikenmaaliman tutkapantoihin seisojalla niin syksyllä käyttöön otettu Garmin Astro 320 on tuonut uusia ulottuvuuksia, varsinkin peitteisessä maastossa tapahtuvaan metsästykseen. Varsinkin koiran haku tulee näkyviin erittäin hyvin. Ja ompahan moinen laite kätevä tiedotuksen kanssa touhutessa. Huonojen kännykkäkuuluvuuksien alueella Astro verraton vehje. Suurin kulu laitteesta on vuotuinen 19€ maksu Viestintävirastolle!

Syksyllä on joukosta poistunut Malla. Omanlaisensa persoona, kovan onnen soturi on jättänyt monia muistoja koko perheelle. Mallan vuoksi on itkut itketty ja katseet suunnattu tulevaisuuteen.

Uusi metsästyskumppani on jo varattuna ja odotellaan vain kovasti juoksun alkamista ja astutusta. Toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä että sieltä Ukkelille uusi seisoja syntyy.

Yhteistyötä...

2011-09-06T14:00:01+03:00

käynnistyi kuopiolaisen Erä+ liikkeen kanssa. http://www.eraplus.fi/ Liikkeestä löytyy myös seisojamies Heiskasen Antti jonka puoleen kannattaa hankinnoissa kääntyä, oli kyseessä sitten minkälainen metsästykseen ja erästelyyn liittyvä asia.

Uutta kautta kohti

2011-08-15T23:52:01+03:00

Edellisestä päivityksestä on taas tovi vierähtäny ja kaikenlaista ehtiny matkan verrelle sattua. Mallan kans kävimme toukokuussa ihan etelä-Suomessa asti, koirakoulu Gironin touhuihin tutustumassa Harjun Mikan luona. Mallan viime syksyn ongelma, jumalaton lentooajo ilman pienintäkää viitettä toppailusta sai ajatuksen liikkeelle. Ja lintutilanteen jälkeinen "levyn jumittuminen" oli huolestuttavaa. Ei vain tyttö osannut irrottautua asiasta vaan lisää lentoonajettavia olisi pitänyt löytyä.Voi kiesus että osasi Malla lämmetä kyyhkyille kun Mika niitä päästi käsistää irti. Tällä saatiin esiin koiran reagointi lintujen siivittyessä,oikein kunnon provosointia. Ja Mallahan provosoitui oikein kunnolla, silmät seiso Mallalla päässä kun yritti saaha lisää lintuja näköpiiriinsä ja päästä ajamaan niitä. Siinä vaiheessa pellin puuttui "purkki", tuo ihmetystä herättänyt taikakalu. Malla järkyttyi suuresti kun touhuun puuttui nyt täysin uusi komento entisen sijaan. Olipa tyttö henkisesti "hieman" puhki!! Parin tunnin huilin jälkeen otettiin launcheri käyttöön ja toistoja. Hupasaa oli huomata miten koira alko ennakoimaan, seisoi kaiken varalta lopussa tyhjää launcheria. Pihalle laskeutuneet kyyhkyt antoi mahdollisuuden seurata koiran toimintaa sivulta. Mallahan seistä tökötteli puluja näölle, aikansa seisottuaan vilkaisi taakse ja kun Mikan kans jatkettiin p*asknjauhantaa niin tuli Malla omia aikojaan tekemään tiedotusta. Ja sitten vaan avanssia ja koira pois tilanteesta kun linnut lähtivät. Edelleen Mallalla on "jumittuminen" tilanteen mentyä ohi eli se "levy" jää edelleen päälle.

Kesä on menny rauhallisissa merkeissä. Mallaa käytettiin parissa näyttelyssäkin,molemmissa tuloksena EH. Merkille pantavaa koirassa oli, että tuomarin käsittelyä koira ei kestänyt ollenkaan vaan alkoi panikoida. Sama ilmiö tuli essiin jo vuosi sitten Erkkarissa. Mitään koiraa kehässä säikäyttävää tapahtumaa ei ole tiedossa. Helteillä koirat sai uida niin paljo kuin suinkin vaan mahdollista. Ja siitähän ne nautti täysin siemauksin. Myös vesityökokeet tulivat loppuksesästä ajankohtasiksi. Remontti - ja työkiireitten vuoksi reenaaminen jäi kyllä tosi onnettomaksi. Mallalla kokeiltiin kerran AVO-luokan vesityötä ja sehän sujui kun vanhalta tekijältä.Rauhallisesti paikoillaan,luvasta raju veteenmeno suoraan vesistön yli ja nopea linnun tuonti,luovutus istuen. Helppoha siinä oli mennä kokeeseen ja napata täydet pisteet. Myös jälkeä Mallalle kokeiltiin ihan uteliaisuudesta. Kyllä siinä huvitti kun koira hirmusella kiireellä sahasi jäljen kahta puolen edeten koko ajan. Ja nätisti seiltä jäljen päästä löytynyt telkkä tuli pois. Eikä aiettakaan leukojen käymisestä. Ote on semmonen napakan hellä.

Iisalle vesityö oli myös helppo nakki. Tuomari tosin oli laitattanut linnun sivulla olevaan saarekkeeseen myötätuulen puolelle. Ohjeistuksena oli että koiran on ensin uitava yli. Ja niinhä Iisa ui ja työskenteli vastarannalla tunnollisesti. Kun lintua ei löytynyt, päätti Iisa tulla takaisin jolloin Ukkeli ohjasi Iisan katsomaan myös saarekkeet,lähtörannan kautta tosin. Ja sieltähä se lintuki sitte löytyi ja loput oliki tuttua kauraa. Jälkityössä reilusti puhaltanu tuuli teki Iisalle tepposet, pyörittämällä ilmaa takaa ja sivuilta ja vieden hajut mennessäään. Jälki meniki Iisalla ekan kerran totaalisesti persiilleen ja koiralla uskoi loppui.

Seuraavalla viikolla Iisan kanssa käytiin Kajaanissa vesi ja jälkityökokeissa ja molemmat Iisa suoritti hyvin. Vesityössä napsahti piste pois ku Ukkeli jäi odottamaan Iisan istumista, vaikka tuomarilta oli jo lupa ottaa lintu pois. Niimpä se kerkisi tipahtaa maahan. Jälkityössä Iisa oikaisi yhen mutkan ja niin siitäki lähti 1 piste pois. Eli 4 ja 4 molemmista, niillä on hyvä mennä eteenpäin.

Varsinaisesti kyyhkyjahtiin ei olla päästy mutta sen verran kuitenki että hukkaan menneitä lintuja ollaan Iisan kans käyty poimimassa pois niitä ampuneille. Ja kovasti ootetaan viikon päästä alkavaa sorsastuksen alkua!!